Järvilohen geneettinen vahvistaminen kantaristeytyksin

Tässä hankkeessa jatketaan selvityksiä säilytysviljelynvaraisen Vuoksen vesistön järvilohen geneettisen vaihtelun lisäämiseksi ja elinkelpoisuuden parantamiseksi risteyttämällä sitä maantieteellisesti läheisten merilohikantojen, Nevajoen ja Torniojoen lohen, kanssa. Lisäksi risteytysohjelmaan otetaan uutena Suomen puolella lisääntyvän Hiitolanjoen (Laatokan) järvilohi, joka on saimaanlohen geneettisesti ja ekologisesti lähin sukulaiskanta.

Kokeellisissa selvityksissä keskitytään mädin haudonta- ja poikasvaiheiden vertailuun järvilohen sekä järvi- ja merilohen välisten risteymien kesken (ensimmäinen takaisinristeytypolvi). Laitosympäristössä tehdyillä kokeilla haetaan vastauksia siihen, kuinka järvilohen takaisinristeyttäminen vieraiden lohikantojen perimää kantavien hybridien kanssa vaikuttaa syntyvän jälkeläistön elinkykyyn (mäti- ja poikasvaiheiden selviytyvyys). Erityisenä mielenkiinnon kohteena on selvittää, palauttaako takaisinristeyttäminen kalojen vastustuskykyä Diplostomum-silmäloista vastaan puhtaaseen järvilohikantaan nähden.

Takaisinristetyistä vuosiluokista tuotetaan emokalastoreservi, jolla luodaan valmius sen ottamiselle nopeasti tuotannolliseen käyttöön kannan säilytys- ja elvytystarkoituksissa. Myös Saimaan ja Laatokan järvilohikantojen keskinäisistä risteytyksistä aikaansaadut kalat kasvatetaan sukukypsyyteen saakka seuraavan risteymäsukupolven luomista varten.

Hankkeen koetoiminta tehdään Luken Kainuun kalantutkimuslaitoksella Paltamossa, jonne ensimmäinen takaisinristeytetyt vuosiluokat on perustettu vuosina 2022-24. Useamman koevuosiluokan perustaminen samaan tutkimusympäristöön vahvistaa hankeasetelmaa ja luo varauman risteytysohjelman edistämisestä toisen takaisinristeytyssukupolven luomiseen (takaisinristeymien kasvatus emokaloiksi). Kokeelliset työt toteutetaan kiinteässä yhteistyössä Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen kanssa. Hiitolanjoen mahdollisten emokalapyyntien osalta yhteistyötä tehdään paikallisten vesialueen omistajien ja kalastajien kanssa.

Äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu Vuoksen vesistöalueen järvilohipopulaatio on käynyt läpi ns. geneettisen pullonkaulailmiön, jonka seurauksena sen perinnöllinen muuntelu on hyvin vähäistä ja sukusiitosriski ilmeinen. Lisäksi viisi vuosikymmentä kestänyt säilytysviljelykierto on oletettavasti heikentänyt järvilohen elinvoimaisuutta ja menestymismahdollisuuksia luonnossa, mikä näkyy heikkona poikastuotantona ja istutustuloksina. Merkkejä elinkelpoisuuden alenemista ja laitostumisesta on havaittavissa mm. mädin ja poikasten laadun heikentymisen, eri ikäisten kalojen tautiherkkyyden lisääntymisen ja käyttäytymismuutosten suhteen. Järvilohen perinnöllistä kapeutta voidaan laajentaa ainoastaan tuomalla kantaan uusia geenimuotoja risteytysten keinoin.

Ensimmäinen järvilohen perimän monipuolistamishanke (2018–2020) on tuottanut hyödyllistä tietoa risteymien ominaisuuksista puhtaisiin lohikantoihin verrattuna. Tulokset tukevat käsitystä, että järvilohen perinnöllisestä kapeudesta aiheutuvat ongelmat voivat olla suurempia kuin ulkosiitoksesta (risteyttämisestä vierailla lohikannoilla) aiheutuvat riskit. Risteyttämisellä voidaan vaikuttaa olennaisesti esim. kalojen käyttäytymispiirteiden tai vastustuskyvyn geneettisiin tekijöihin, mutta jotkin risteyttämisen aikaansaamat vaikutukset voivat olla negatiivisia. Risteyttämisestä koituvat edut tai haitat voivat riippua esim. siitä, mikä taudinaiheuttaja tai loinen on kyseessä.