Animal Welfare Verification System

Hankkeen tavoitteena on luoda naudoille kansallinen eläinten hyvinvoinnin todentamisjärjestelmä, joka perustuu Lukessa tehtyyn hyvinvoinnin mittausprotokollatyöhön. Todentamisjärjestelmä mittaa eläinten hyvinvoinnin tasoa ja kertoo, millä tasolla hyvinvointi on. Se tuottaa todennettua tietoa eläinten hyvinvoinnin tasosta koko elintarvikeketjulle ja käyttää tietoa eläinten hyvinvoinnin kehittämiseen tiloilla. Tuotantoeläinten hyvinvoinnin todentaminen lisää koko eläintalouden hyväksyttävyyttä yhteiskunnassa.

Hyvinvoinnin arviointityö vaatii jatkuvaa kehittämistä. AWVS-hankkeessa kehitettävässä järjestelmässä huomioidaan kaikki eläinryhmät tuotantoketjussa ja esimerkiksi juottovasikoiden hyvinvointia arvioidaan samalla tavalla kuin lypsylehmien. Järjestelmässä kehitetään hyvinvoinnin mittausta nykyaikaisemmiksi sekä laskentaa läpinäkyvämmäksi ja tuottajalle reilummaksi, ja tehostetaan auditointikäyntiä muun muassa optimoimalla mittarikohtaisia otoskokoja. Rakennamme järjestelmästä dynaamisen, jolloin tutkitun tiedon lisääntyessä ja eläinten hyvinvoinnin tason kehittyessä voimme joustavasti kehittää olemassa olevaa järjestelmää eteenpäin.

Eläinten hyvinvoinnin mittaaminen kattavasti ja luotettavasti ei ole yksiselitteistä, vaan aina kompromissi luotettavuuden ja käytännöllisyyden välillä. Tiedon hyödyntäjän on tärkeää ymmärtää, mihin mitattu hyvinvointitieto perustuu. Täydellisessä maailmassa tiedonkeruu olisi jatkuvaa ja kaikista eläimistä läpi niiden koko elämän. Todellisessa maailmassa hyvinvoinnin arviointi on kompromissien sarja; on valittava käytettävät hyvinvoinnin mittarit ja tausta-aineistot, ajallinen otanta, otanta eläimistä, menetelmä tulosten yhdistämiseen ja siihen liittyvät kompensaatiot ja arvovalinnat. Mittareiden valinnassa oleellista on se, että ne todella mittaavat eläinten hyvinvointia. Mittausmenetelmän täytyy olla lisäksi luotettava, eli mittaustuloksen on oltava sama riippumatta mittauksen tekijästä ja tai olosuhteista, joissa mittaus tehdään. Tavoitteena on saada tilojen välille vertailukelpoisia tuloksia. 

Menetelmäkehittämisessä olemme ottaneet huomioon seuraavat asiat: 

• Mittareiden valinnassa on priorisoitu eläinperusteisia mittareita, joissa hyvinvointia mitataan eläimestä itsestään. Eläinperusteiset mittarit kertovat eläimen hyvinvoinnista suoremmin kuin resurssi- ja toimintatapaperusteiset mittarit, jotka arvioivat enemmän olosuhteiden antamia mahdollisuuksia hyvinvoinnin toteutumiseen.
• Tyypillisesti eläinperusteisten mittareiden käyttäminen on ajankäytöllisesti työläämpää kuin resurssiperusteisten mittareiden. Siksi resurssi- ja toimintatapaperusteisia mittareita on käytetty silloin, kun kustannustehokasta eläinperusteista mittaria ei ole tai kun tutkimuksella on voitu osoittaa resurssiperusteisen mittarin suora kytkös eläinten hyvinvointiin.
• Otoskoko on yksi merkittävimpiä arviointiaikaan vaikuttavia tekijöitä. Mittauksen luotettavuuden takaamiseksi on arvioitava riittävän suuri osuus tilan eläimistä. Yksilötasoisten eläinperusteisten mittareiden otoskoko on määritetty erikseen kullekin mittarille. Määrityksessä on otettu huomioon mitattavan hyvinvointi-indikaattorin esiintyvyys, sen merkitys eläinten hyvinvoinnille ja mittarin luotettavuus.
• Hyvinvoinnin todentamisjärjestelmä perustuu riippumattoman kolmannen osapuolen tekemään auditointikäyntiin.

Hyvinvointiaineiston aggregointi eli tiivistäminen osa-alueittain pisteiksi vaatii arvovalintoja eri osa-alueiden painotuksesta laskennassa.^1,2 

• Tilalla mitattu hyvinvointitieto yhdistetään hyvinvoinnin eri osa-alueiden mukaan. Five Domains -mallin mukaan nämä osa-alueet ovat ravitsemus, terveys, kasvatusolosuhteet, käyttäytyminen ja eläimen tunnetila. Yhdistämisessä on huomioitava myös karjatilan eri eläinryhmät.
• Hyvinvointitiedon yhdistäminen tehdään erilaisilla matemaattisilla menetelmillä, mutta se vaatii pohjaksi asiantuntija-arvioihin perustuvia arvovalintoja. Esimerkiksi ontumiselle voidaan antaa laskennassa suurempi negatiivinen painoarvo kuin lieville ihovauriolle.
• Arvovalinnoissa pyritään konsultoimaan mahdollisimman monenlaisia asiantuntija- ja intressiryhmiä, kuten eläinten hyvinvoinnin tutkijoita, eläinlääkäreitä, elintarviketeollisuuden edustajia, kuluttajia ja eläinsuojelujärjestöjä. Konsultoitavat tahot tarkentuvat hankkeen aikana.

Kuluttajien ja kansalaisten näkemykset eläinten hyvinvoinnista eivät aina ole linjassa sen kanssa, mitä tieteellinen tutkimus on osoittanut olevan merkityksellistä eläinten hyvinvoinnin kannalta. Arvovalinnoissa olisi pyrittävä löytämään tasapaino kansalaisten odotusten ja tieteellisten faktojen välillä, jotta todentamisjärjestelmä saavuttaisi laajamittaisen hyväksynnän.³ Hankkeen yhtenä tavoitteena onkin selvittää, miten hyvinvointitietoa voidaan kommunikoida ymmärrettävästi, jotta intressiryhmien tietoisuus tiedelähtöisestä eläinten hyvinvoinnista lisääntyisi.

Todentamisjärjestelmä mahdollistaa hyvinvoinnin tavoitteellisen kehittämisen isolla joukolla tiloja. Auditointikäynnin tulos on suoraan käytettävissä myös terveydenhuoltoeläinlääkäreillä. Alkutuottaja saa arviointikäynnistä arvokasta, yksityiskohtaista tietoa siitä, missä on onnistuttu ja miten hyvinvointia pitää vielä kehittää.

Järjestelmästä saadun tiedon avulla tuottaja voi yhdessä neuvojien, eläinlääkäreiden ja muiden tukipalvelujen kanssa suunnitella, kuinka tilan eläinten hyvinvointia ja joissakin tapauksissa myös tuottavuutta parannetaan.

Eläinten hyvinvoinnin parantaminen on pitkäjänteistä työtä. Rakennamme järjestelmästä dynaamisen, jolloin tutkitun tiedon lisääntyessä ja eläinten hyvinvoinnin tason kehittyessä voimme joustavasti kehittää olemassa olevaa järjestelmää eteenpäin. Samalla myös eläinten hyvinvoinnin kriteerit tarkentuvat. 

Hankkeessa ei kehitetä hyvinvointimerkkiä tai -merkkijärjestelmää eläinperäisille tuotteille. Yritykset voivat kuitenkin hyödyntää hankkeessa tehtävän eläinten hyvinvoinnin todenamisjärjestelmän tuottamaa tietoa eläinten hyvinvointimerkintöjen vaatimusten täyttymisen osoittamiseen. Elintarvikeyritykset voivat myös hyödyntää hyvinvointitietoa parhaaksi katsomallaan tavalla viestiessään eläinten hyvinvoinnista jälleenmyyjille ja kuluttajille, ja seurata helpommin eläinten hyvinvoinnin kehitystä omilla tuotantotiloillaan. Tulevaisuudessa tätä aineistoa voi olla mahdollista hyödyntää myös osana eri toimijoiden merkintäjärjestelmiä.

Sekä merkintä- että todentamisjärjestelmä toimivat usein laatujärjestelmän tavoin. Laatujärjestelmien periaatteena on toiminnan jatkuva parantaminen. 

Yleisimmät Suomen nautatiloilla käytössä olevat hyvinvoinnin arviointi- ja seurantajärjestelmät ovat nautojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä Naseva ja kansainvälisesti kehitetty Welfare Quality ®. Olemme tutkineet Lukessa näitä järjestelmiä vuodesta 2015 lähtien ja havainneet tarpeen rakentaa kattavamman ja läpinäkyvämmän hyvinvoinnin mittausprotokollan. Vuonna 2021 aloimme kehittää mittausprotokollaa lypsykarjoille ja vuonna 2023 lihanaudoille. AWVS-hankkeessa kehitettävä järjestelmä perustuu näille protokollille. Tulevaisuudessa järjestelmää on mahdollista laajentaa myös muille tuotantoeläimille.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) on nostanut esiin vuonna 2024 julkaisemassaan raportissa (https://doi.org/10.2903/sp.efsa.2024.EN-8566), että tällä hetkellä käytössä olevat eläinten hyvinvoinnin arvioinnin menetelmät ovat riittämättömiä hyvinvoinnin laajamittaiseen arviointiin. Yksi kehitettävä alue olisi hyvinvointiaineiston läpinäkyvä aggregointi eli tiivistäminen osa-alueittain pisteiksi.

Lypsykarjojen, vasikoiden ja nuorkarjan tai esimerkiksi emolehmätilojen hyvinvoinnin arviointiin ei ole aikaisemmin julkaistuja mittausprotokollia, ja siten iso osa tuotantoketjun eläimistä ei ole nykyisissä menetelmissä arvioinnin piirissä.

Luke on riippumaton organisaatio, ja toimimme kaikessa tutkimuksessa, viranomaistehtävissä ja tilastoviranomaisena puolueettomasti, riippumattomasti, rehellisesti sekä vastuullisesti noudattaen korkeaa tieteellistä etiikkaa.

Tämän hankkeen protokollakehitys perustuu tutkimustietoon ja tieteelliseen etiikkaan, ei yritysten määrittelemiin ehtoihin. Kehitystyötä tehdään yhdessä elinkeinon kanssa, jotta arviointiprotokollat otetaan laajasti käyttöön, eivätkä ne jää vain teorian tasolle. Hyvinvoinnin todentamisjärjestelmän jalkauttaminen käytäntöön on iso työ, joka vaatii sitoutumista myös elinkeinolta. Järjestelmän kehittäminen yhteistyössä yritysten kanssa edesauttaa järjestelmän hyväksymistä sen käyttäjien keskuudessa, mikä nopeuttaa jalkautus- ja eläinten hyvinvoinnin kehitystyötä. Järjestelmän riippumattomuus pyritään takaamaan sillä, että tilojen auditoinnin toteuttaa riippumaton kolmas osapuoli.