Miten typpikiertoa voi kehittää?

Typen hyväksikäyttöä karjataloudessa voidaan parantaa useilla keinoilla, muun muassa typpeä ilmasta sitovien nurmipalkokasvien käytöllä, nautojen valkuaisruokinnan optimoinnilla, karjanlannan prosessoinnilla ja happokäsittelyllä sekä turvemaiden lannoituksen tarkentamisella.

Viisasta typpikiertoa tulee tarkastella kokonaisuutena​, jossa otetaan huomioon sekä peltoviljelyn että eläinravitsemuksen typen käytön tehokkuus. Potentiaalisimmat keinot typen hyväksikäytön tehostamiseksi suomalaisessa karjataloudessa on listattu alla. Toimien tehokkuutta on tarkasteltu maitotilojen porttitaseiden mukaan¹. 

Lukuarvo kuvaa kunkin toimenpiteen typpiylijäämän pienentämispotentiaalia.

Näillä keinoilla voidaan tehostaa typpikiertoa: 

1. nurmipalkokasvien osuuden lisääminen rehuntuotannossa (20 %)
2. karjanlannasta vapautuvan typen parempi hyödyntäminen (12 %)
3. karjanlannan prosessointi (8 %)
4. turvemaista vapautuvan typen parempi hyödyntäminen (5 %)
5. eläinten dieetin raakavalkuaisen optimointi (5 %)

Nurmipalkokasveissa potentiaalia ja pullonkauloja

Peltoviljelyssä viisaan typpikierron ytimessä on biologisen typensidonnan hyödyntäminen eli palkokasvien käyttö nurmirehussa. Puna-apilan viljely ja käyttö rehuna tarjoaa suurimman mahdollisuuden parantaa nautakarjatalouden typpiomavaraisuutta. Apiloiden viljelyn edistäminen lisäisi myös kasvilajiston monimuotoisuutta, mistä hyötyisivät pölyttäjähyönteiset ja maaperäeliöt.

Nurmenviljelyn tärkeimmän typensitojakasvin lisäämisen pullonkaulana on siementuotanto. Puna-apilan kylvösiemenen kotimaisuusaste on tällä hetkellä vain 20 prosenttia. Tämä heikentää puna-apilan talvehtimista, koska tuontisiemen on ankaraan talveen sopeutumatonta: heikko talvenkestävyys onkin yksi keskeinen seikka puna-apilan alhaisen viljelyhalukkuuden taustalla. Lisätietoa tarvitaan nurmiviljelyssä myös puna-apilan ja karjanlannan käytön yhdistämisestä. 

Lehmien valkuaisviisas ruokinta

Lypsylehmien ruokinnassa viisaan typpikierron ytimessä on rehustuksen valkuaisen optimointi. Tavoitteena on vähentää lypsylehmien valkuaisen yliruokintaa ja parantaa typen hyväksikäyttöä ammoniakkitappioiden pienentämiseksi. Pitkän aikavälin tavoite on luopua tuontirehuvalkuaisen, rypsin ja rapsin, käytöstä lypsylehmillä.  Huoltovarmuuden kannalta valkuaisviisas ruokinta tarkoittaa ihmisravinnoksi kelpaamattomien, mahdollisimman pitkälle kotimaista alkuperää olevien rehuraaka-aineiden hyödyntämistä. Kotimaisina rehuina voidaan hyödyntää nurmea, palkoviljoja ja viljanjalostusteollisuuden sivutuotteita.

Lähteet: 

¹Kajava, S. (toim.) 2019. EuroMaito-verkosto – tukea maidontuotannon resurssitehokkuuden ja kestävyyden kehittämiseen.  Luonnonvara ja biotalouden tutkimus 26/2019. Luonnonvarakeskus. Helsinki 116 s.

Virtanen H. and Nousiainen J. 2008. Nitrogen and phosphorus balances on Finnish dairy farms. Agricultural and Food Science 14, 166-180.