Nurmen typpi- ja kaliumlannoitussuositukset turvemailla kaipaavat päivitystä

Riski typpilannoitteiden nopealle hinnannousulle on edelleen suuri. Siksi typpi-intensiivisessä tuotannossa, kuten nurmilla, on tärkeää panostaa typpiomavaraisuuden vahvistamiseen. 

Turvepellot varastoivat runsaat määrät hiiltä ja typpeä. Turvemaiden tarjoamat mittavat typpivarastot ovat tällä hetkellä jääneet niiden tuottamien kasvihuonekaasupäästöjen varjoon. Turvemaista vapautuvan typen paremmalla huomioimisella voitaisiin alentaa ostotyppilannoitteiden tarvetta jopa viisi prosenttia. Typpiomavaraisuuden vahvistaminen turvemailla edellyttää kuitenkin nykyistä parempaa lannoituksen optimointia. Nurmilla erityisesti kaliumlannoituksen rooli typen hyväksikäytössä on jäänyt vähälle huomiolle. 

• Turvemaahan on varastoitunut merkittävä määrä typpeä ja ilman typpilannoitusta nurmikokeissa on saavutettu hämmästyttävän korkeita, 6–8 tonnin kuiva-ainesatoja hehtaarilla.
• Nurmella ei käytetä maalajikohtaisia kaliumlannoitesuosituksia. Kuitenkin kaliumlannoitetuillakin pelloilla kolmen nurmisatovuoden kuluessa maaperän varastosta poistuu jopa 500 kg K/ha.
• Koska turvemailla on jo luonnostaan vähän kaliumia, kalium rajoittaa helposti sadon muodostusta, jolloin nurmi ei pysty täysimääräisesti hyödyntämään turpeen typpivarastoa tai annettua lisätyppeä.
• Toisin kuin hienojakoisilla kivennäismailla, turpeen reservikaliumin pitoisuus on alhainen, ja erityisesti paksuturpeisilla mailla tai pohjamaan ollessa karkeaa kaliumia ei ole useinkaan riittävästi tarjolla.
• Runsas helppoliukoisen kaliumin käyttö lannoituksessa voi kuitenkin nostaa rehun kaliumpitoisuuden haitallisen korkeaksi, mikä heikentää eläinterveyttä. Hidasliukoiset kaliumlähteet, kuten biotiitti, voisivat tasapainottaa rehun kivennäiskoostumusta. Myös biotiitin kalsium ja magnesium sekä pohjamaan kaliumvarat vaikuttavat rehun kivennäiskoostumukseen.
• Toisaalta kasvidiagnostiikalla kaliumlannoitustarvetta voitaisiin määrittää jopa maa-analytiikkaa paremmin.
• Tulosten tulkinnassa tarvitaan lisäksi ymmärrystä sääolojen sekä turpeen ominaisuuksien vaikutuksesta turvemaiden vesitalouteen sekä typen mineralisaatioon. 

Typpilannoituksen tutkiminen yhdessä kaliumin kanssa auttaa kahdella tavalla ilmastonmuutoksen hillinnässä: 

• Ensinnäkin korkeampi nurmisato pienemmältä peltoalalta ja parempi satovarmuus tarjoavat mahdollisuuden kaikkein heikkotuottoisimpien turvepeltojen siirtämiseen vähäpäästöisempään käyttöön.
• Toiseksi optimaalinen typpi- ja kaliumlannoitus vähentävät peltojen maaperästä vapautuvia dityppioksidin (N₂O) päästöjä sekä lannoitteiden valmistuksen hiilidioksidipäästöjä (CO₂).

Turvemaiden typpi- ja kaliumlannoituksen optimointiin tähtäävä tutkimus tukee myös huoltovarmuutta sekä antaa mahdollisuuden tukea alueellista ja sosiaalista kestävyyttä. Lisäksi systeemitason mallinnukseen saadaan ajantasainen N- ja K-satovastefunktio eloperäisille maille. On mahdollista, että kaliumlannoitusta tarkentamalla voidaan vähentää turvemaiden typpilannoitusta.

Joy, P., Lakanen, E. & Sillanpää, M. 1973. Effects of heavy nitrogen dressings upon release of potassium from soils cropped with ley grasses. Annales Agriculturae Fennieae 12:172–184.

Linna, P. & Jansson, H. 1994. Biotiitti nurmen kaliumlannoitteena. Maatalouden tutkimuskeskus, Tiedote 1. Jokioinen. ISSN 0359-7652.

Rinne, S-L ym. 1978. The effect of nitrogen fertilization on K/(Ca+Mg) ratio in grass. Annales Agriculturae Fennieae 17:83–88.

Tähtinen, H. 1979. The effect of nitrogen fertilizer on the potassium requirement of grassland for silage. Annales Agriculturae Fennieae 18:231-245.

Valkama, E., Rankinen, K., Virkajärvi, P., Salo, T., Kapuinen, P. & Turtola, E. 2016. Nitrogen fertilization of grass leys: Yield production and risk of N leaching. Agriculture, Ecosystems and Environment 230:341-352.

Virkajärvi. P & Huhta, H. 1994. Nurmen viljely polttoturvesoiden jättöalueilla. Timoteinurmen kaliumlannoitus Tohmajärven valkeasuolla. Tiedote 13/94. Maatalouden tutkimuskeskus 23 s.