Kovan koulun läpikäyneet

Lapinlehmä, suomenlammas ja muut vanhat alkuperäisrotumme ovat kovan koulun läpikäyneitä. Historiansa aikana ne ovat muokkautuneet ja sopeutuneet pohjoisiin luonnonoloihin, täällä menestyneihin rehukasveihin ja paikallisiin tauteihin. Aina ei ole ollut helppoa. Talvirehujen kokoaminen oli haastavaa 1800-luvulle saakka, ja eläimet sukupolvesta toiseen joutuivat kärsimään talviaikaisesta niukasta nälkäruokinnasta. Vain vahvimmat jäivät jatkamaan sukua. Ilman näitä eläimiä, eivät suomalaisetkaan olisi selvinneet.

Alkuperäisrotujemme kehitys on ollut ainutlaatuinen. Jos menetämme ne, menetämme samalla pitkän ajanjakson aikana kehittyneiden geenien kirjon ja rotuihin liittyvän kulttuuriperinnön. Rodut ovat osa maataloutemme geenivaroja, kansallista muistiamme, kulttuuri- ja taloushistoriaamme. Vaikka tekisimme mitä, teoreettisesti ja myös käytännöllisesti ajateltuna, me emme saa tätä monimuotoisuutta takaisin rotujen kadotessa. Näiden geenien alkulähdettä ei enää ole olemassa, sillä alkuhärkä, josta kesytettiin nauta, on kuollut sukupuuttoon jo 1600-luvulla. Emme myöskään voi toistaa sitä historian kulkua, sopeutumisprosessia, jonka alkuperäiset eläinkannat ovat läpikäyneet satojen vuosien kuluessa.

Jos menetämme ne, menetämme samalla pitkän ajanjakson aikana kehittyneiden geenien kirjon ja rotuihin liittyvän kulttuuriperinnön.

Eläinjalostus on vuosien saatossa kansainvälistynyt ja kaupallistunut, mikä suuntaus on johtanut paikallisten alkuperäisrotujen häviämiseen. Rotujen geeniainesta voidaan siirtää pakastespermana ja -alkioina maasta toiseen. Uudet rodut on nähty tuottavina, ja vaarana on, että tuhansia vuosien aikana kehittynyt rotujen kirjo on korvautumassa muutamalla länsieurooppalaisella ja yhdysvaltalaisella rodulla. On hyvä, että olemme Suomessa toimineet säilyttääksemme omat alkuperäiset rotumme.

Kotieläinten perinnöllisen monimuotoisuuden ja geenivarojen säilytystä ja kestävän kehityksen mukaista hyödyntämistä toteutetaan Suomen maa-, metsä- ja kalatalouden kansallisella geenivaraohjelmalla. Tätä maa- ja metsätalousministeriön ohjelmaa koordinoi Luonnonvarakeskus Luke.

Säilytystyötä varten on perustettu erityisiä säilytyskarjoja alkuperäisroduille. Alkuperäisrotuisia eläimiä oli alun perin 1980-luvulta lähtien kolmella vankilamaatilalla: Konnunsuolla, Sukevalla ja viimeisenä Pelsolla Vaalassa. Nyt kun Pelson eläimet ovat siirtyneet Ammattiopisto Lappian opetusmaatilalle Tervolaan, alkuperäisrotujen säilytyskarjat ovat ammattiopistojen hoidossa. Ammattiopisto Lappiassa kasvatetaan pohjoissuomenkarjaa eli lapinlehmiä, suomenlampaita ja kainuunharmaslampaita, Kainuun ammattiopistossa Kajaanissa itäsuomenkarjaa (kyyttöjä) ja Ahlmanin ammattiopistossa Tampereella länsisuomenkarjaa.

Nyt kun Pelson eläimet ovat siirtyneet Ammattiopisto Lappian opetusmaatilalle Tervolaan, alkuperäisrotujen säilytyskarjat ovat ammattiopistojen hoidossa.

Elävien eläinten säilyttämisen, niin sanottujen elävien geenipankkien, lisäksi pakastettuun geenipankkiin nestetyppeen kootaan geneettistä materiaalia, alkioita ja uroseläinten siemennestettä. Tätä pakastettua geenipankkia tarvitaan nykyisen säilytysohjelman toteuttamiseen ja tulevaisuuden tarpeisiin varmistaa rotujen perinnöllinen monimuotoisuus. Alkio- ja spermageenipankeista voidaan jatkossa palauttaa geneettistä vaihtelua elävään populaatioon, jos ja kun sitä sukupolvien saatossa katoaa. Lisäksi pakastettu geenipankki on tärkeä, jos tarttuvia eläintauteja leviää maahamme.

Säilytettävien alkuperäisrotujen erityisominaisuuksia ja geeniainesta voidaan tarvita tulevaisuuden kotieläintaloudessa, koska ympäristöolosuhteet, jalostustavoitteet ja kuluttajien tarpeet muuttuvat. Ilmastonmuutos vaikuttaa kotieläintuotantoon suoraan ja epäsuorasti, ja näihin muutoksiin tarvitaan kotieläinten laajaa perinnöllistä monimuotoisuutta. Geneettisesti erilaisten rotujen ylläpitäminen myös mahdollistaa uusien rotujen kehittämisen ja risteytyselinvoiman hyödyntämisen terveys- ja hedelmällisyysominaisuuksien parantamisessa.

Luonnonvarakeskuksessa hyödynnetään alkuperäisrotuja monipuolisesti tutkimusaineistona. 

Luonnonvarakeskuksessa hyödynnetään alkuperäisrotuja monipuolisesti tutkimusaineistona. Tässäpä muutama esimerkki. Olemme tutkineet suomenlampaan poikkeuksellista hedelmällisyyttä nykyaikaisin genomitutkimuksen menetelmin. Tutkimus on osoittanut, että suomenlampaalla on vahva immuunijärjestelmä, joka vahvistaa hyvää hedelmällisyyttä. Lapinlehmän perinnöllisiä ominaisuuksia on tutkittu niin ikään genomitutkimusmenetelmillä. Lapinlehmän immuniteetti ja tautien vastustuskyky on kehittynyt luonnonvalinnan seurauksena. Jos ilmasto muuttuu radikaalisti, nämä ominaisuudet korostuvat.

Alkuperäisrotuja on niin ikään tutkittu yhteiskuntatieteiden, arkeologian, historiatutkimuksen ja kulttuuritutkimuksen menetelmin ja valotettu kotieläinten esihistoriaa ja historiaa Suomessa sekä alkuperäisrotujen yhteiskunnallisia ja kulttuurisia arvoja.

Näistä kovan koulun kokeneista on moneksi.