Villit visiot ja uuselintarvikelainsäädäntö

Kauppapuutarhaliiton lokakuussa 2021 järjestämässä Uuden tekniikan päivässä Lassi Remes visioi tulevaisuuden näkymiä. Tulevaisuuden kasvihuoneissa suihkivat poimintarobotit ja dronet sekä nanobotit hoitavat kasvisuojelun. Energian tuotanto ja varastointi muuttuu, tulee syvämaalämpöä, matalakaukolämpöä ja pienydinvoimaloita.

Mitä sitten tuotetaan; geenieditoidut tomaatit ovat jo Japanin markkinoilla ja kasvipohjaisista mRNA-rokotteista haaveillaan. Yhdysvalloissa Utahin osavaltiossa toimiva Grōv Technologies ei ole ihan tavanomainen vertikaaliviljelmä, sillä siellä ei tuoteta ruokaa ihmisille vaan rehua (vehnänorasta) lehmille. Heidän sloganinsa on ”Superfeed for super cows”.

VTT on viimeaikoina tuonut esille soluviljelyn ja -maatalouden mahdollisuuksia. Yksi esimerkki on kahvi, ensimmäiset erät on jo tuotettu VTT:n Espoon laboratoriossa. Kahvin kysyntä maailmanlaajuisesti kasvaa, mutta ilmastonmuutos kurittaa viljelyä ja viljelyalan lisääminen tarkoittaa herkästi metsäkatoa sademetsissä. Laboratoriossa tuotanto alkoi kahvisoluviljelmän perustamisesta. Biomassan tuotanto tapahtui bioreaktoreissa ja kahvisolubiomassalle kehitettiin sopiva paahtoprosessi. Tutkimustiimin päällikkö Heiko Rischer kertoo VTT:n sivuilla: ”Kahvisolukon jatkojalostus ja tuotekehitys sekä viranomaishyväksyntä ovat seuraavia askeleita matkalla kohti kaupallista tuotetta”.

Laboratorio-olosuhteissa tuotettu kahvi on kokeellista ruokaa, samoin on myös VTT-lähtöisen Solar Foodsin tuottama Solein-proteiini, jonka pääraaka-aineita ovat ilma ja sähkö. Näiden markkinointi EU-maissa edellyttää uuselintarvikelupaa (Yhdysvalloissa edellytetään vastaavasti Food and Drug Administrationin (FDA) hyväksyntä). Uuselintarvikelupa tarvitaan, jos tuotteella, sen ainesosalla tai sovellettavalla tuotantomenetelmällä ei ole käyttöhistoriaa EU:n alueella ennen toukokuuta 1997. Luvan voi saada ilmoitusmenettelyllä, jos tuotteelle on osoittaa perinteistä ja turvallista käyttöä EU:n ulkopuolisessa maassa vähintään 25 vuoden ajalta. Jos näin ei ole, täytyy elintarvikealan yrittäjän hakea lupaa. Hakemuksen tulee sisältää selvitys tuotteen turvallisuudesta komission asetuksien mukaan. Ruljanssi maksaa noin 1-2 miljoonaa euroa ja kestää noin neljä vuotta. Lisäksi, enää ei riitä että vastaavanlaiselle tuotteelle on jo saatu lupa, vaan jokaiselle tuotteelle on haettava lupa. Toisaalta, luvat eivät ole hakijakohtaisia, vaan kuka tahansa voi sitten tuoda markkinoille hyväksytyn uuselintarvikkeen.

Pari vuotta sitten tohistiin hyönteisten käytöstä ruuantuotannossa. Niiden osalta tilanne on vieläkin monijakoinen, vaikka nyt kokonaisia hyönteisiä saakin jo markkinoida, eikä niitä enää tarvitse verhota ”keittiösomisteiksi”. Tämä muuttui kun Maa- ja metsätalousministeriö esitti syyskuussa 2017 Eviralle uuselintarvikeasetuksen tulkintaa muutettavaksi niin, että kokonaisten hyönteisten ei katsottu kuuluvan asetuksen piiriin. Kaikki viimeistään 1.1.2018 laillisesti markkinoille saatetut kokonaiset, kasvatetut hyönteiset tai niitä sisältävät elintarvikkeet saavat olla markkinoilla, mutta edellytyksenä on että niistä on 1.1.2019 mennessä jätetty uuselintarvikeasetuksen mukainen hakemus komissiolle. Näitä siirtymäajan piiriin kuuluvia lajeja on listattu seitsemän kappaletta. Näiden lajien osalta myynti ja markkinointi voi jatkua siihen asti, kunnes komissio tekee päätöksen asiasta.

Pienemmillä yrityksillä ei ole resursseja edes aloittaa moista prosessia. Kovin epävarmalta tuntuisi myös lähteä toimimaan ehdollisesti, ”kunnes komissio tekee päätöksen asiasta”? Kuluttajien turvallisuus on ehdottoman hyvä asia, mutta miten monta hyvää innovaatiota kaatuu tähän uuselintarvikelupaan?

Ilmestynyt Puutarha & Kauppa -lehden kolumipalstalla vuonna 2021 numerossa 19.