Uusia keinoja komealupiinin torjuntaan - tutkimus käynnissä

Haitallisten vieraskasvien torjuntaan tarvitaan uusia keinoja. Priodiversity LIFE -hankkeessa Luonnonvarakeskus selvittää, kuinka komealupiinia voitaisiin torjua tehokkaasti ja ympäristöystävällisesti.

Hankkeessa selvitetään monivuotisen kenttäkokeen avulla perinteisen torjuntakeinon eli niiton ajoitusta ja toistoa sekä uudenlaisen biohajoavan katteen tehokkuutta komealupiinin torjunnassa. Kenttäkokeet aloitettiin viime vuonna ja niitä tehdään neljällä kohteella Loimaa–Loppi-akselilla.

Uudenlainen kate on tehty sekoittamalla tervamaista pyrolyysinestettä sellutehtailta sivutuotteena saatavaan nollakuituun. Kuivuessaan kate kovettuu ja estää lupiinien taimettumisen. Ajan myötä kate hajoaa ja alkuperäisen kasvillisuuden toivotaan saavan elintilaa. Biohajoavasta katteesta ei tule muovia luontoon, ja nollakuidun käyttö edistää kiertotaloutta. Aiemmin pyrolyysinestekatetta on testattu jättiputken torjunnassa. Alustavia tuloksia katteen vaikutuksista on mahdollista saada jo loppuvuodesta 2025.  

Komealupiini valloittaa vauhdilla uusia alueita

Komealupiini on Suomessa kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji, joka uhkaa luonnon monimuotoisuutta. Laji tuotiin Pohjois-Amerikasta Eurooppaan pihojen ja puutarhojen kaunistukseksi jo pari sataa vuotta sitten. Varsin nopeasti komealupiini kuitenkin osoitti katalan valloittajan luonteensa, ja ensimmäiset karkulaishavainnot Suomestakin ovat jo 1800-luvun lopulta. Kauniskukkaista lajia ehdittiin kuitenkin kylvää lukuisille kotipihoille ja mökeille, joilta se on sittemmin karannut etenkin tienvarsille. Nykyisin komealupiinia esiintyy liki koko maassa aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Etenkin tämän vuosituhannen puolella sen leviäminen on kiihtynyt. Komealupiiniin siemenet kulkeutuvat helposti paikasta toiseen maa-aineisten siirtojen, kasvijätteiden sekä kulkuneuvojen ja koneiden, kuten niittokoneiden, matkassa.  

Vaikka teiden ja ratojen pientareet ja penkereet ovat meillä osoittautuneet erityisen mieluisaksi elinympäristöksi komealupiinille, se pärjää hyvin monenlaisilla kasvupaikoilla joutomaista niityille, kedoille ja harjumetsiin. Komealupiinin etuna on, että se selviää hyvin myös kuivissa ja niukkaravinteisissa ympäristöissä, sillä muiden palkokasvien tapaan se sitoo ilmasta typpeä juurinystyröiden bakteerien avulla. Samalla se kuitenkin rehevöittää kasvupaikkaa, minkä seurauksena kasvilajisto muuttuu ja tienpientareella aiemmin viihtyneet niittykasvit vaihtuvat voimakaskasvuisempiin lajeihin.  

Komealupiini on merkittävä uhka lukuisille punaisen listan lajeille sekä luontotyypeille. Niinpä sen aiheuttamien haittojen vähentämiseksi ja leviämisen estämiseksi tarvitaan lisää toimivia keinoja. Niitä Priodiversity LIFE -hankkeen toivotaan tuottavan. Kahdeksanvuotinen (2024-2031) hanke tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden seurata kasvillisuuden palautumista komealupiinin torjunnan jälkeen ja arvioida, miten torjunta vaikuttaa kasvilajiston monimuotoisuuteen.