Uudistava viljely on ruokajärjestelmän uusi työkalu

Kirjoitin aiemmin tänä vuonna Puutarha & Kauppa -lehdessä ilmestyneessä kolumissani ruokajärjestelmistä ja muutoksen tarpeesta näin: ”Ruoka sen vaatima maankäyttö aiheuttavat noin kolmanneksen maailman kasvihuonekaasupäästöistä. [..] Dubain ilmastokokouksessa (COP28) loppuvuodesta 2023 saavutettiin useita läpimurtoja elintarvikejärjestelmien, elintarvike- ja ravitsemusturvan, maatalouden ja ilmaston välisissä yhteyksien tunnustamisessa. Toivottavasti aseman tunnustaminen ilmastopyrkimyksissä ja erilaiset julistukset ja tiekartat saavat nyt aikaan muutoksia.”

Nyt yksi tärkeä askel on otettu suomalaisessa toimintaympäristössä, kun Business Finland valitsi Kempowerin, Patrian, Wärtsilän ja Valion voittajiksi haastekilpailussa, jossa haettiin muutoksen ajureita eri toimialoille. Nämä yritykset ovat nyt sitoutuneet seuraavan viiden vuoden aikana kasvattamaan merkittävästi omia ja kumppaniyritystensä tuotekehitysinvestointeja Suomessa. Valio on ensimmäinen ruoka-alaa edustava veturiyritys. Valion tutkimus-, kehitys- ja innovaatiohankkeessa (Food 2.0) ruokajärjestelmän kasvua ja lisäarvoa rakennetaan neljän teeman ympärille: tulevaisuuden tuotteet, teknologinen uudistuminen, uudistava viljely sekä kiertotalous ja resurssitehokkuus. Ruokajärjestelmäverkoston tavoitteena on yhteensä 100 miljoonan euron lisäsatsaus TKI-toimintaan sekä ruokajärjestelmään kytkeytyvän viennin kasvattaminen yli miljardilla eurolla.

Mainituista neljästä teemasta kolme on jo tutumpia, mutta uudistava viljely on käsitteenä ja toimintamallina hieman uudempi. Osallistuin toukokuussa Pohjoismaiseen panimoalan konferenssiin Kööpenhaminassa ja siellä keskusteltiin paljon uudistavasta viljelystä. Yleisellä tasolla sen tavoitteena on parantaa maan kasvukuntoa, tukea luonnon monimuotoisuutta sekä lisätä hiilensidontaa. Luomu mainittiin siinä asiayhteydessä, että uudistava viljely nähtiin luomuviljelyä vaikuttavampana keinona ympäristön kannalta. Toisin kuin luomulle, uudistavalle viljelylle ei kuitenkaan vielä ole virallisia standardeja eikä sertifikaatteja, mikä vaikeuttaa ympäristöhyötyjen selittämistä kuluttajille.

Kollegani Juha-Matti Katajajuuri kirjoitti alkukesästä MMM:n ”Keskustelua ruokajärjestelmästä” -blogissa että kestävyyden edistämiseksi tarvitaan sekä arvoketjujen kehittymistä vähäpäästöisemmiksi että kulutusmuutosta. Hän toteaa kirjoituksessaan edelleen usein yllättyvänsä siitä, miten hatarat tiedot kuluttajilla on ruoan hiilijalanjäljestä. Suurin jälki tulee lihasta ja lihatuotteista, erityisesti naudanlihasta, mutta kuluttajat nostavat kyselyissä ja haastatteluissa usein ympäristövaikutuksista esille pakkaukset ja kuljetukset sekä tuonti- vs. lähiruoka -näkökulmat.

Kokonaiskuvaa on vaikea hahmottaa. Kiihkeimmillään vaaditaan kaiken eläintuotannon lopettamista kokonaan. Tai mitataan ja vertaillaan ainoastaan hiilijalanjälkeä. Ympäristövaikutukset ovat monitahoisia ja esimerkiksi luonnon monimuotoisuus on yksi tärkeistä jälki-indikaattoreista. Jos eläintuotanto lopetettaisiin kokonaan, niin hiilijalanjälki voitaisiin saada pienemmäksi, mutta samalla katoaisivat laitumet ja niistä elinympäristöinä riippuvaiset kasvit, hyönteiset ja muut niveljalkaiset sekä linnut. Ehkä tulevaisuudessa uudistavan viljelyn konseptit auttavat tasapainon löytämisessä?

Kirjoitus on ilmestynyt Puutarha & Kauppa -lehden (13) kolumnipalstalla 9.8.2024