Hormuzin vaikutukset iskevät maatalouteen ympäri maailman

USA:n sotilaallinen isku Iraniin on näkynyt nopeasti energian hinnassa ja koroissa, samoin kuin tuotantopanosten hinnoissa. Isossa kuvassa vaikutukset maatalouteen tulevat kuitenkin viiveellä. Pitkittyessään ne voivat olla merkittäviä, mutta toisaalta voivat helpottaa nopeasti, jos tilanne rauhoittuu. 

Keskeinen epävarmuustekijä on Hormuzin salmen kriisiytynyt tilanne. Salmen kautta kulkee noin viidennes maailman öljystä ja nesteytetystä maakaasusta eli LNG:stä. Tämän reitin häiriintymisellä on valtavat vaikutukset globaalisti. Öljystä ja kaasusta valtaosa viedään Aasian suuriin talouksiin: Kiinaan, Intiaan, Etelä-Koreaan ja Japaniin. Energiahuoltonsa turvaamiseksi etenkin näillä mailla on erittäin vahva intressi saada väylä pikaisesti takaisin normaaliin käyttöön. 

Euroopan riippuvuus muuttunut, mutta riskit säilyvät 

Polttonesteiden lisäksi etenkin maakaasun markkinahinnalla on melko suoraviivainen yhteys maatalouden kustannuksiin. Euroopassa kulutetuista typpilannoitteista valtaosa perustuu EU:n sisällä tuotetun ammoniakin jalostukseen lannoitevalmisteiksi. Tämän ammoniakin raaka-aine on tuontimaakaasu. Eurooppa on erittäin riippuvainen maakaasun tuonnista, mutta ei niinkään Hormuzin kautta kuljetettavasta. 

Vuoteen 2022 asti Euroopan riippuvuus Venäjästä kaasusta oli peräti 40 prosenttia, mutta vuoteen 2025 mennessä se on laskenut noin viiteen prosenttiin. Maakaasun kulutus Euroopassa ei ole merkittävästi vähentynyt, vaan kaasua hankitaan aiempaa enemmän muilta markkinoilta. Kaasu tuodaan pääasiassa Norjasta (31 %), Yhdysvalloista (25 %) sekä Pohjois-Afrikasta (13 %). Hormuzin salmen kautta Eurooppaan kulkevan LNG:n osuus oli alle 5 prosenttia EU:n tuonnista, pääasiassa Qatarista. 

Tämän perusteella suorat toimitusvaikutukset Eurooppaan eivät ole keskeisin ongelma, mutta kohonnut kaasun hintataso voi pitkään jatkuessaan olla haaste. Kaasun hintanousu sattuu EU:n kannalta ikävään aikaan, sillä keväällä Euroopassa tulee aloittaa kaasuvarastojen täyttäminen seuraavaa talvea varten, ja varastojen lähtötaso on alempana kuin samaan aikaan edellisvuonna. Tiedossa oleva pakollinen hankintatarve toisaalta osaltaan nostaa markkinahintoja. Vuoden 2022 kaltaisesta tarjonta/hintashokista ei kuitenkaan ole kyse, sillä Eurooppa on nykyisin paremmin varautunut hankkimaan kaasua eri puolilta maailmaa. Kasvanut energiariippuvuus Yhdysvalloista voi kuitenkin olla EU:lle taakka muissa kauppapoliittisissa neuvotteluissa. 

Lannoitemarkkinoiden haasteet moninaisia 

Hormuzin aiheuttamien markkinavaikutusten myötä myös LNG:nä tuotavan maakaasun EU-hinta on noussut nopeasti ja tuotantokustannukset välittyvät ammoniakin hintaan varsin suoraviivaisesti. Lannoitteiden ja niiden raaka-aineiden tuonti Eurooppaan on myös aiempaa epävarmempaa, esimerkiksi Venäjä kielsi kuukauden ajaksi ammoniumnitraatin viennin turvatakseen lannoitteiden saatavuuden omilla markkinoillaan. Näillä rajoituksilla on kuitenkin enemmän vaikutusta muilla markkinoilla kuin Euroopassa. Ammoniakkia rajoitukset eivät ainakaan toistaiseksi koske. 

Hormuzin salmen kautta kuljetetaan myös valtava määrä valmiita lannoitteita ja niiden raaka-aineita. Useat maat ovat niistä varsin riippuvaisia. Pohjois-Dakotan yliopiston selvityksen mukaan esimerkiksi Hormuzin kautta kulkevasta ureasta riippuvaisimpia alueita ovat Australia (72 % käytetystä ureasta), Brasilia (45 %) sekä Yhdysvallat (17 %). Lisäksi Intia on erittäin riippuvainen ammoniakin tuonnin osalta Hormuzista, yli 80 prosenttia ammoniakin tuonnista tulee sieltä. Typpilannoitteiden lisäksi Hormuzin kautta kulkee ympäri maailmaa varsin paljon fosforilannoitteita sekä rikkiä. Niukkuusriskit nostavat markkinoiden integraation vuoksi hintoja kaikilla markkina-alueilla. 

Vaikutukset näkyvät viiveellä myös ruokaketjussa 

Hormuzin tilanne tuo väistämättä mieleen Ukrainan, mutta eroaa siitä monin tavoin. Keskeisin ero ruokamarkkinoiden kannalta on, että Ukrainassa vaikutus iski energiamarkkinoiden lisäksi suoraan ruokamarkkinoihin Ukrainan viennin estymisen kautta, kun taas Iranin kriisi vaikuttaa suoraan vain tuotantopanosten hintoihin. EU:n näkökulmasta vaikutukset ovat myös kaukaisemmat, sillä suora riippuvuus on vähäistä, mutta markkinavaikutuksilta ei olla silti mitenkään turvassa. Konfliktin kestosta riippuu, realisoituvatko vaikutukset energiapulaksi asti. 

Kokonaistasolla tarkasteluna korkeimmilla hinnoilla käydään vain vähän kauppaa. Silti osa Suomen ja Euroopan viljelijöistä voi olla pakkotilanteessa satokauden 2026 tuotantopanoshankintojen suhteen, mikäli niitä ei ole tehty aiemmin. Lannoitteiden ja polttoöljyn kallistuminen nostaa viljelyn kustannuksia rajusti, mutta vaikutus siirtyy elintarvikemarkkinoille vasta seuraavien satokausien myötä. Globaalisti ruokamarkkinat ovat ainakin kriisin alkuaikoina pysyneet varsin rauhallisina hyvän varastotilanteen vuoksi. Käytännön peltoviljelyn tuotantopäätösten näkökulmasta tämä on tietysti haastavin tilanne, kun tuotteiden hinnat eivät lyhyellä aikavälillä reagoi ylöspäin panosten hintojen tahdissa. 

Selvää kuitenkin on, että energian hinnan nousu kasvattaa kustannuksia koko ruokaketjussa aina tuotannosta jalostukseen ja kuljetuksiin jo lyhyelläkin aikavälillä. Jos korkea kustannustaso jatkuu pidempään, paineet siirtyvät väistämättä myös elintarvikkeiden kuluttajahintoihin. 

Blogi perustuu kirjoittajan Maaseudun Tulevaisuudessa 30.3.2026 julkaistuun asiantuntijakolumniin.