Ruokaa koko ihmiskunnalle – tehokas rehuketju apuna

Meitä ihmisiä on noin 7,8 miljardia, ja FAO ennustaa määrän kasvavan 9,1 miljardiin vuonna 2050. Kaikilla ei ole riittävästi hyvälaatuista ruokaa, ja aivan liian monet näkevät nälkää. Tätä ihmiskunnan isoa ongelmaa on ratkaistava kaikin mahdollisin kestävyyttä edistävin keinoin.

Luonnonvarakeskuksessa (Luke) Jokioisilla tutkitaan rehujen säilöntää ja kotieläinten ruokintaa. Ratkaisemme ison palapelin yhtä palaa parantamalla rehujen laatua, pienentämällä säilöntätappiota ja koostamalla eläimille tasapainoisen rehuannoksen, jolloin kotieläintuotannon tehokkuus paranee ja maidon ja lihan hiilijalanjälki pienenee.

Rehujen säilönnän tutkimuksella on Suomessa pitkät perinteet. Siitä kertoo mm. A.I. Virtasen Nobel-palkinto vuonna 1945. Virtanen laboratorioineen oli toisen maailmansodan aikaan Helsingin pommituksia paossa Jokioisilla. Luken tutkimus jatkuu edelleen samassa Alimentum-rakennuksessa.

Virtasen ajan vahvoista mineraalihapoista on siirrytty orgaanisiin happoihin ja erilaisiin maitohappobakteeriymppeihin. Uusi teknologia ja tilakoon kasvu ovat tuoneet säilörehuinnovaatioita, kuten rehun esikuivaus, tarkkuussilppuaminen ja pyöröpaalaus. Rehunkorjuuteknologia muuttuu nopeasti, ja heinäseipäitä näkee enää Elonkierrossa.

”Ruokaa koko ihmiskunnalle” on kova tavoite maatalouden edistysaskelista huolimatta, mutta sitä kohti etenemme. Rehu- ja ruokintatutkimus ovat osa tätä isoa kokonaisuutta.

Nurmisäilörehua tehtiin Suomessa viime vuonna yli 9 miljardia kiloa. Rehunsäilönnän tutkimus on tärkeää: pienikin parannus tuo ison hyödyn. Säilörehun laadun hallinta vaihtelevissa nurmen kasvu- ja korjuuolosuhteissa on haastavaa, joten uusia innovaatioita ja tutkimustuloksia tarvitaan.

Pohjoisen nurmet käyttävät tehokkaasti auringon säteilyn ja kosteuden hyväkseen. Ne ovat viljoja satoisampia ja tuottavat ekosysteemipalveluja: monivuotiset kasvustot parantavat maan rakennetta, pidättävät ravinteita, hillitsevät eroosiota ja iso juurimassa sitoo hiiltä maaperään.

Nurmet ovat märehtijöiden luontaista rehua eivätkä sellaisenaan sovi ihmisten ravinnoksi, vaikka tutkimmekin nurmibiomassan prosessointia uuselintarvikkeiden raaka-aineeksi. Tarvitsemme yhä kotieläimiä nurmen ja erilaisten sivutuotteiden muuntamiseen ruoaksi. Jokioisille valmistuukin ensi vuonna uusi tutkimusnavetta, jossa ruokintastrategioita kehitetään entistä tehokkaammiksi lehmien hyvinvointi huomioiden.

”Ruokaa koko ihmiskunnalle” on kova tavoite maatalouden edistysaskelista huolimatta, mutta sitä kohti etenemme. Rehu- ja ruokintatutkimus ovat osa tätä isoa kokonaisuutta.