Pannoitustyö ei sovi pikavoittojen tavoittelijoille – villisian GPS-seuranta on edennyt suunnitellusti

Luonnonvarakeskus aloitti keväällä 2020 villisikojen GPS-seurannan Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamana. Tämä on ensimmäinen villisikaa koskeva seurantahanke Suomessa, ja se tuottaa uutta tietoa muun muassa villisikojen ekologiasta (elinpiirit ja niiden koko, elinympäristön valinta) sekä liikkeistä itärajan molemmin puolin. Seurannan tavoitteena on myös selvittää vaelluskäyttäytymistä: ovatko siat uskollisia tietylle alueelle vai lähtevätkö ne vaeltamaan esimerkiksi sisämaahan. Tietoa tarvitaan mm. tautiriskien, (erityisesti Afrikkalainen sikarutto, ASF) maataloustuhojen sekä kannan runsauden tarkempaan arviointiin.

Seurantatutkimusta on tehty Kaakkois-Suomessa, tiheimmän kannan alueella, yhteistyössä paikallisten metsästysseurojen ja maanomistajien kanssa. Tässäkin hankkeessa on haalittu kaikki tutkimustieto villisian ekologiasta muualta Euroopasta, mutta sikojen liikkeitä ja elinpiirivalintaa Suomessa voidaan tutkia vain aktiivisen seurannan avulla. Villisiat pyydystetään loukuilla, joihin ne houkutellaan maissin avulla. Loukun ovet siat laukaisevat joko itse, tai ne kaukolaukastaan kameraseurannan avulla. Tämän jälkeen sika nukutetaan, sille asennetaan seurantalaite, ja se vapautetaan. Villisikojen pyydystämiseen ja käsittelyyn on eläinkoelupa sekä Riistakeskuksen myöntämä poikkeuslupa. Nukutuksen suunnittelusta vastaa eläinlääkäri, joka on usein myös mukana maastossa.

Villisikapannoitus on haasteellista, vaikka seurantalaitteita onkin saatu asennettua runsaasti. Laitteita putoilee säännöllisesti, ja useampina öinä tutkijat ovat tuijottaneet ruudun kautta, kuinka siat eivät uskaltaudukaan loukkuun.

Tähän mennessä seurantalaite on asennettu yli 40 villisialle. Pääasiallinen seuranlaite on GPS-panta, joka on ohjelmoitu aukeamaan halutun ajan jälkeen, ja joka voidaan avata myös etänä milloin tahansa. Pantojen etäavaamista muutaman seurantakuukauden jälkeen onkin jo toteutettu useaan otteeseen. Tämä on tärkeää eläinten hyvinvoinnin takia, sillä villisikojen vuodenaikainen painonvaihtelu on suurta. Seurannassa olleen karjun painon on havaittu nousseen jopa 60 kg neljässä kuukaudessa. Osansa painonvaihtelussa on syöttöpaikkojen ravintorikkaalla tarjonnalla. Lisäksi hankkeessa kehitetään pannalle vaihtoehtoisia seurantalaitteita, joita voitaisiin kiinnittää myös nuorille yksilöille. Näitä ovat esimerkiksi korvamerkkiin kiinnitettävät tai karvaan liimattavat pienet GPS-laiteet (25-50 g).

Toistaiseksi seurannassa olleet siat ovat olleet melko paikkauskollisia (kuva 1).  Aikuiset yksilöt elävät tyypillisesti 2000-5000 hehtaarin alueilla, elinpiirien ydinalueiden sijoittuessa tyypillisesti rajan itäpuolelle. Pisimmät matkat – jopa 50 km rajalta Sisä-Suomeen – on mitattu nuorilta yksilöiltä. Aineisto on myös näyttänyt ruokintapaikkojen suuren roolin: moni eläin viettää päivän Venäjän puolella ja siirtyy Suomeen yöllä vain muutamaksi tunniksi, ruokintapaikoille tai läheisille viljapelloille

Villisikapannoitus on haasteellista, vaikka seurantalaitteita onkin saatu asennettua runsaasti. Laitteita putoilee säännöllisesti, ja useampina öinä tutkijat ovat tuijottaneet ruudun kautta, kuinka siat eivät uskaltaudukaan loukkuun. Työ ei sovi pikavoittojen tavoittelijoille. Ensimmäisiä tutkimuksia kertyneistä aineistosta aletaan työstämään vuonna 2022. Seurannan lisäksi hankkeessa kerätään myös aineistoa villisikojen aiheuttamista maatalousvahingoista.