Luontokadon pysäyttäminen vaatii toimia myös talouskäytössä olevissa ympäristöissä. Tutkimus on keskeisessä roolissa etsittäessä ratkaisuja luontokatoon luonnonvarasektoreilla. Seuranta- ja tutkimustiedon lisäksi tarvitsemme elinkeinoja ja yhteiskuntaa hyödyttäviä ratkaisuja.
Luonnon hyvä tila on luonnonvaratalouden perusta. Meillä ei voi olla jatkossa elinvoimaisia elinkeinoja, jos emme pidä paremmin huolta talouskäyttöisten alueiden luonnon monimuotoisuuden tilasta. Luontokadon ymmärtäminen vaatii seurantatietoa ympäristön tilasta. Lisäksi tarvitsemme yhteisiä tavoitteita, yhtenäisiä mittareita sekä työkaluja luontokadon pysäyttämiseksi.
Maatalousympäristöjen keskeisimpiä monimuotoisuushaasteita ovat perinnebiotooppien umpeenkasvusta johtuvat uhanalaisuuskysymykset sekä maataloustuotantoa hyödyttävän tavanomaisen maatalousympäristön tila. Lukessa olemme keskittyneet erityisesti tavanomaiseen maatalousympäristöön. Seuraamme monipuolisesti maatalousympäristön lajistoa kattaen maaperän mikrobiston, peltojen ja pientareiden kasvillisuuden sekä peltojen linnut ja riistanisäkkäät. Valtakunnallisten lajistoseurantojen avulla saamme tietoa luonnon monimuotoisuuden nykytilasta ja tilaan vaikuttavista tekijöistä.
Seurantieto on keskeisessä roolissa, kun kehitämme monimuotoisuuden tilan muutosta ja muutoksen vaikutuksia kuvaavia mittareita. Lajiston monimuotoisuuden kuvaamiseen tarvitaan eri eliöitä ja niiden vuorovaikutuksia kuvaavia mittareita. Tällainen on esimerkiksi kevätviljapeltojen rikkakasvilajiston pitkäaikaismuutosten ekologisia vaikutuksia kuvaava indikaattori, joka perustuu kasvien merkitykseen lintujen ja hyönteisten ravintokasveina.
Mittareiden kehittäminen ei ole yksinkertaista, emmekä todennäköisesti tule pääsemään tilanteeseen, jossa pärjäisimme vain yhdellä, yleisellä monimuotoisuusmittarilla. Todennäköisesti tarvitsemme tukun mittareita, omansa eri ympäristöihin ja tilanteisiin.
Kokeellinen tutkimustieto on avainasemassa, kun kehitämme keinoja, joilla voimme vaikuttaa luonnon monimuotoisuuskehitykseen. Esimerkiksi Lukessa olemme tutkineet kenttäkokein, kuinka pölyttäjähyönteisten monimuotoisuutta voidaan edistää viljelyä monipuolistamalla sekä viherkesantojen ja monimuotokaistojen avulla. Näiden tutkimusten avulla on voitu kehittää politiikka- ja viljelysuosituksia.
Maatalouden vesiensuojelun hyväksi on tehty paljon tutkimustyötä. Kehittämällä ravinnepäästöjä vähentäviä viljelytekniikoita ja maan kasvukuntoa olemme vaikuttaneet myös monimuotoisuuden parantamiseen vesistöissä. Pelloilta valuu vesistöihin silti edelleen liikaa maa-ainesta ja ravinteita, joten työtä on jatkettava. Erityisesti maan rakenteen parantamiseen tähtäävä kokeellinen työ, kuten kipsin ja maanparannuskuitujen lisääminen peltoon, on tuottanut uusia keinoja vähentää vesistökuormitusta.
Ympäristöhyötyjen arvostus lisääntyy koko ajan yhteiskunnassamme. Myös elinkeinoelämä on enenevässä määrin kiinnostunut sisällyttämään luonnon monimuotoisuutta tukevia toimenpiteitä toimintaansa. Suurimmat mahdollisuudet myönteisiin luontotekoihin lienevät juuri alkutuotantoon ja arvoketjun alkupäähän keskittyneissä yrityksissä.
Tutkimus voi auttaa yrityksiä polulla luontopositiivisuuteen monin eri tavoin. Voimme esimerkiksi luoda tiekarttoja viitoittamaan tarvittavia askelia ja toimenpiteitä. Elinkaariarviointia hyödyntäen voimme myös arvioida Suomessa käytettyjen maataloustuotteiden monimuotoisuusvaikutuksia.
Aikataulu voi luoda haasteita: yritykset kykenevät suhteellisen nopeisiin toimiin, kun taas tutkimusratkaisujen kehittely usein vie aikaa. Jostain on kuitenkin aloitettava, vaikka kattavia tutkimusratkaisuja ei vielä olisikaan. Tämä vaatii myös yrityksiltä ja toimijoilta joustoa: valmiutta suunnanmuutoksiin tarvitaan tutkimustiedon karttuessa.
Luke tarjoaa koko tiedontuotantoketjun ympäristön tilaa kuvaavasta seurantatiedosta tiedon hyödyntämiseen tutkimuksessa ja tutkimuksen tuottamiin ratkaisuihin, joista on hyötyä elinkeinoille sekä yhteiskunnalle laajemmin.
