Milloin maatilalla tuotetun biokaasun kestävyys on tärkeää?

Maatilojen biokaasulaitokset ovat tavallisesti pieniä, alle kahden megawatin (MW) laitoksia, joita kestävyyslaissa säädetyt kestävyyskriteerit eivät koske. Kestävyyskriteerit voivat kuitenkin tulla sovellettaviksi välillisesti muun lainsäädännön kautta. Milloin maatilan pienimuotoisen biokaasutuotannon kestävyydestä on syytä kiinnostua ja miksi?

Myynti liikenteeseen tai lämmitykseen

Kuvitellaanpa, että maatalousyrittäjä haluaa myydä tuottamaansa biokaasua liikennekäyttöön. Suurilla polttoaineiden toimittajilla on velvollisuus toimittaa kulutukseen uusiutuvia polttoaineita (jakeluvelvoitelaki). Jotta biokaasu luetaan uusiutuvaksi polttoaineeksi, on sen täytettävä kestävyyskriteerit.

Lisäksi polttoaineiden toimittajien on laskettava ja ilmoitettava polttoaineiden elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasupäästöt (kasvihuonekaasulaki 170/2018). Jos biokaasu ei täytä kestävyyskriteerejä, sen kasvihuonepäästöiksi ilmoitetaan vastaavan fossiilisen polttoaineen oletuspäästöt. Niinpä liikennepolttoaineen toimittaja haluaa tietää, onko heidän ostamansa biokaasu kestävää vai ei.

Entä jos biokaasua myisikin kaukolämmön tuottajalle tai suurelle teollisuuslaitokselle? Tällaiset toimijat kuuluvat päästökauppajärjestelmään. Ne siis hankkivat päästöoikeuksia ja raportoivat vuosittain muun muassa biokaasun polttamisesta aiheutuneiden kasvihuonekaasupäästöjen määrän (päästökauppalaki).

Jos päästöt ylittävät laitoksen päästöoikeuksien määrän, toiminnanharjoittaja joutuu maksamaan ylitysmaksun. Koska kestävä biokaasu katsotaan päästöttömäksi eli sen polttaminen ei käytä päästöoikeuksia, päästökauppalan alainen biokaasun ostaja esittää varmasti kysymyksen, onko biokaasu tuotettu kestävyyskriteerien mukaisesti.

Valmisteveroa maksetaan omastakin käytöstä

Kun biokaasua tuotetaan vain maatilan oman lämmön, jäähdytyksen ja sähkön tuotantoon ja laitoksen kokonaisteho jää alle 2 MW, biokaasun kestävyyttä ei tarvitse osoittaa. Investointitukikaan ei vaadi kestävyyskriteerien täyttämistä, paitsi jos biokaasua tuotetaan liikennekäyttöön.

Paikallisessa käytössä biokaasun kestävyydestä on hyötyä silloin, kun maatilan biokaasutuotanto ylittää verovelvollisuuden rajan eli 1 GWh/v (sähköverolaki). Valmistevero määräytyy alemman veroluokan mukaan, jos biokaasu täyttää kestävyyskriteerit. Jos kestävä biokaasu on vieläpä tuotettu jätteistä ja tähteistä, se on kokonaan vapautettu valmisteveroon sisältyvästä hiilidioksidiverosta. Niinpä kestävä tuotanto palkitsee veronalennuksella.

Kestävyysasioista kannattaa kiinnostua viimeistään biokaasun myymistä suunnitellessa. 

Kestävyysasioista kannattaa kiinnostua viimeistään biokaasun myymistä suunnitellessa. Ostaja saattaa hyvinkin kysyä, kuinka suuri osa biokaasusta on tuotettu kestävyyskriteerien mukaisesti, koska kestävää biokaasua kohdellaan lainsäädännössä eri tavalla kuin ei-kestävää.

Mistä sitten tietää, onko maatilan biokaasutuotanto kestävyyskriteerien mukaista tai millaisia muutoksia kriteerien täyttäminen vaatisi? 

Näihin kysymyksiin pureudun seuraavassa blogissani.

Tekstiin tarkennettu valmisteveron merkitys biokaasun omassa käytössä 4.10.2024