Biokaasun kestävyyden osoittaminen sujuvammaksi – peltoalueen kestävyys yhdellä napin painalluksella

Biokaasun kestävyyskriteereihin sisältyy vaatimuksia peltoalueiden maankäyttöhistorialle. Esimerkiksi turvemaita ja kosteikoita ei saisi ojittaa uusien peltojen perustamiseksi, tai ainakaan sellaisella pellolla kasvaneesta biomassasta ei synny kestävää biokaasua.

Peltoalueiden historian selvittäminen ja luotettava todentaminen on joskus yllättävän hankalaa etenkin uusille viljelijöille. Ongelma olisi ratkaistavissa yhdistämällä viranomaisten tietoaineistoja.

Vuosi 2008 jakaa uudet ja vanhat pellot

Suomen kestävyyslaissa (393/2013) mainitaan maaginen aikaraja, tammikuu 2008. Siihen mennessä raivatut ja uudisojitetut peltoalat ovat lain silmissä kestävällä pohjalla. Niiltä kerättyä maatalousbiomassaa, kuten nurmea ja rehua, voi käyttää kestävän biokaasun raaka-aineena, kun myös muut laissa määritellyt kestävyyskriteerit täyttyvät.

Peltolohkon perustamisvuoden selvittämisen voi ajatella olevan helppoa, sillä kaikki peruslohkot kirjataan peltolohkorekisteriin. Niinpä maatalousyrittäjämme suuntaa ensimmäisenä Ruokaviraston Vipu-verkkoasiointipalveluun tarkistamaan omien lohkotunnustensa perustamisvuodet.

Hämmästys on suuri, kun rekisterin vuosiluvut eivät tunnu täsmäävän perimätietoon vanhasta peltomaisemasta. Lohkotunnus ei välttämättä olekaan yhtä vanha kuin pelto itse. Jos peruslohkoja on yhdistelty tai jaettu edellisen haltijan aikaan, nykyinen viljelijä ei näe Vipu-palvelusta emolohkojen perustamisajankohtia.

Noheva yrittäjämme onneksi hoksaa, että kestävyyslain näkökulmasta riittää tietää, onko pelto ollut peltoa jo tammikuussa 2008. Tämän tiedon hän löytäneekin kohtuullisen nopeasti Maanmittauslaitoksen vanhan maastokartan ja kenties historiallisten ilmakuvienkin avulla.

Uuden peltoalueen aiempi maankäyttö tutkittava

Jos pelto on perustettu tammikuun 2008 jälkeen, siltä kerätty biomassa ei välttämättä kelpaa kestävän biokaasun raaka-aineeksi. Alue ei saa olla entistä turvemaata, kosteikkoa, aarniometsää tai muuta kestävyyslaissa kiellettyä aluetyyppiä. Miten maatalousyrittäjä voi selvittää, millaiselle maalle hänen viljelemänsä peltolohkot on perustettu?

Aiemman maankäyttölajin saa selville julkisista viranomaisaineistoista, ainakin periaatteessa. Maanmittauslaitoksen maastotietokannan eri vuosiversiot ovat avoimesti ladattavissa vuodesta 2005 lähtien, ja Suomen Ympäristökeskuksen Corine-maanpeiteaineistosta löytyy tarvittaessa yksityiskohtaisempaa tietoa esimerkiksi metsän latvuspeittävyydestä.

Tietokantojen käyttö vaatii kuitenkin paikkatieto-ohjelmiston ja tietoteknistä taitoa. Lisäksi on perehdyttävä huolellisesti kestävyyslakiin, sitä täydentäviin ohjeisiin sekä paikkatietoaineiston metatietoihin sen tulkitsemiseksi, mitkä aineiston luokat vastaavat kestävyyslaissa poissuljettuja alueita.

Tässä vaiheessa innokkaimmankin salapoliisin otsalle kihoaa pari hikipisaraa.

Kestävyysasiat osaksi viljelijöiden verkkopalvelua

Peltoalueiden maankäyttöhistoriatiedot ovat siis olemassa, mutta ne ovat hajallaan ja vaikeasti lähestyttävässä muodossa. Kestävyysvaatimuksiin liittyvät tietotarpeet kannattaakin huomioida, kun viljelijöiden tietojärjestelmiä kehitetään. Sujuva ja luotettava tiedonsaanti tasoittaisi yhden töyssyn kestävän biokaasun markkinoiden kehityksen tieltä Suomessa.

Olisipa kätevää, jos viljelijä voisi tulevaisuudessa tarkistaa muutamalla hiiren klikkauksella, mitkä hänen peltolohkoistaan kelpaavat kestävän biomassan keruuseen. Biomassan tai biokaasun ostaja saisi jo kaupanhierontavaiheessa todisteen maankäyttöhistorian kestävyyskriteerin toteutumisesta. Myöhemmin kestävyysjärjestelmän todentaja vielä tarkastaisi sen.