”Meil ei oikeestaan muita konsteja tähän ole’’ – viljelijähaastatteluja villisikavahingoista

Villisika on vahingoissa mitaten yksi merkittävimmistä maatalouden nisäkästuholaisista maailmassa ja esimerkiksi Keski-Euroopassa viljelykset tarjoavat paikoin valtaosan villisikojen ravinnosta. Meillä villisian maatalousvaikutukset ovat selvittämättä, vaikka kanta on vakiintunut 70-luvulta lähtien ja runsastunut 2000-luvulla lämpenevien talvien myötä. Erityisesti Kaakkois-Suomen ja itäisen Uudenmaan olosuhteet suosivat eurooppalaista lehtometsien asukkia nyt ympärivuotisesti. Siellä elääkin valtaosa runsaan 3100 yksilön villisikakannastamme.

Tonkiiko idästä saapuvat possut pellot, ja mitä mieltä viljelijät ovat mailleen ilmaantuneesta tulokaslajista? Tätä ja muutamaa muuta keskeistä kysymystä väitöskirjatutkija Elmo Miettinen selvitti viljelijähaastatteluilla keskeisellä villisika-alueella kesällä 2020. Haastattelut olivat osa Makeran rahoittamaa hanketta, jossa ensimmäistä kertaa arvioidaan villisian vaikutuksia suomalaiseen maatalouteen. Vapaamuotoinen haastattelu viljelijöiden omista kokemuksista loi edelleen pohjan kyselytutkimukselle, jonka tulokset Luke julkaisee tänä vuonna.

”Kyl sillä on aika huomattavaki vaikutus”

Kaikki 14 haastateltua viljelijää kertoivat kokeneensa jonkinlaisia maatalousvahinkoja; siat syövät viljaa ja möyhentävät voimaperäisesti viljelyksiä. Eniten villisiat olivat kauran, perunan ja vehnän kimpussa, vaikka niille maistui monet muutkin viljelykasvit. Vahinkoja esiintyi erityisesti metsän suojaamilla lohkoilla, mutta olipa sika käynyt nostamassa perunoitakin jonkun puutarhasta. Viljelijöiden arvioimien vahinkojen laajuudessa oli vaihtelua; hyvin pienialaisista aina kymmenien hehtaarien vahinkoihin. Tilakohtaiset arviot vaihtelivat merkityksettömästä aina 10 000 € vuosittaisiin menetyksiin.

”Siatha on lisääntyny ihan niiku kokoaja, semmonen kymmenkunta vuotta ehkä”

Varhaisimmat haastateltujen havainnot vahingoista olivat jo 1980-luvulla, mutta pääosin ne sijoittuivat viimeisen 10 vuoden sisälle. Metsät villisika näyttäisi jättävän paljolti rauhaan. Haastatellut viljelijät eivät kokeneet villisikojen aiheuttamia metsävahinkoja merkittäviksi, ainakaan toistaiseksi. Mutta jos jossain villisiat näyttäisivät viihtyvän, niin kuusikoissa, joissa viljelijät olivat kokeneet valtaosan metsävahingoistaan.

’’Metsästys… meil ei oikeestaan muita konsteja tähän ole’’

Metsästys nähtiin vahinkojen ennaltaehkäisyssä ykköskeinona. Metsästämällä vähennettiin ja karkotettiin sikoja pois viljelyksiltä. Puolet haastelluista metsästi itsekin ja loput olivat pyytäneet apua metsästäjiltä. Sikoja ammutaan pääosin ruokintapaikoilta ja valtaosalla oli maillaan ruokinta. Ruokintaan suhtauduttiin pääosin myönteisesti metsästyksen tehostamissa ja sikojen ohjaamisessa pois viljelyksiltä, mutta toisaalta nähtiin myös houkuttavan lisää sikoja alueelle. Runsaat puolet haastateltua kertoi vahinkojen ennakoinnin vaikuttavan viljelyskasvien valintaan. Lisäksi oli kokeiltu aitaamista sekä ääni- ja hajukarkottimia vaihtelevalla menestyksellä.

”Se sikiää niin hurjaa vauhtia, että jos nää olot vaa on, ettei tule kovia pakkastalvia, ni mie uskon, et tää on pysyvä harmi”

Pääosin haastatellut eivät olleet huolestuneita tulevaisuudesta sikavahinkojen osalta, vaikka myös pelkoa elinkeinon puolesta esiintyi. Nopeasti lisääntyvän villisian nähtiin tulleen jäädäkseen ja metsästyksellä olevan merkittävä rooli vahinkojen ehkäisyssä.