Luonnontuottometsä – uusi vaihtoehto monimuotoisuuden suojeluun ja hiilensidontaan

Luontotyyppejä ja lajeja koskevien uhanalaisuusarviointien (2018, 2019) mukaan luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä ei ole saatu pysäytettyä Suomen metsissä. Suunnan kääntämiseen tarvitaan uutta arsenaalia: myös uusia keinoja ja niiden kokeiluja, esimerkiksi sellaisia kuin tässä esiteltävä Luonnontuottometsä.

Metsäluonnon monimuotoisuuden suojelu Etelä- ja Keski-Suomessa on viime vuosina perustunut pääosin METSO-ohjelmaan. Kun sen alkuperäisiä tavoitteita – joilla pyrittiin pysäyttämään metsäluonnon monimuotoisuuden taantuminen vuoteen 2016 mennessä – ei saavutettu, ohjelmaa jatkettiin vuoteen 2025.

METSO-ohjelman vahvuutena on pidetty vapaaehtoisuutta ja valtion maanomistajille maksamaa korvausta hakkuutulojen menetyksistä. Samoihin piirteisiin liittyvät myös sen suurimmat haasteet. Vapaaehtoisuus tarkoittaa, että suojeluun ei saada kaikkia ekologisesti parhaita kohteita. Valtion rahoitus taas sitä, että ohjelman toteutus riippuu hallitusohjelmista ja valtion budjeteista, jotka ovat vaihdelleet paljon.

METSO-ohjelman mittakaava saattaa myös olla liian vaatimaton, jotta se kääntäisi metsäluonnon monimuotoisuuden kehityksen suotuisaan suuntaan. Ohjelman lähes 20 vuoteen venähtävän toteutuksen seurauksena pysyvästi suojeltujen metsien osuus nousee Suomen etelä- ja keskiosissa 0,86 prosenttiyksikköä, keskimäärin noin neljään prosenttiin. Joissakin maakunnissa luku jää vain puoleen tästä.

Ekologisen kestävyyden näkökulmasta pysyvästi suojellun metsän osuuden tulisi olla Suomen etelä- ja keskiosissa selvästi nykyistä suurempi, kenties kymmenen prosenttia. METSO-ohjelman kaltaisella toteutuksella se voisi vaatia nykyhinnoin yli kolmen miljardin euron rahoituksen valtion budjetista ja kestää lähes sata vuotta. Mikäli kohteet olisivat runsaspuustoisia, pääomatarve voisi nousta lähelle kymmentä miljardia euroa – valtion ansio- ja pääomatulojen vuosittaisen verokertymän mittaluokkaan.

Arvokkaiden metsäelinympäristöjen ja lajien taantumisen estämiseen tarvitaan myös uudenlaisia, nykyistä keinovalikoimaa täydentäviä toimintamalleja. Sellaisia, joiden avulla Etelä-Suomen runsaspuustoisten metsien suojelutoimien pääomantarvetta voitaisiin keventää, toimijaverkostoa laajentaa ja olemassa olevan suojeluverkoston vaikuttavuutta lisätä tehokkaammin.

Monimuotoisuutta tulisi edistää Etelä-Suomen talousmetsissä erityisesti ratkaisuilla, jotka ylittävät yksittäisten metsätilojen rajat.

Uudenlaisia markkinaehtoisia luontoarvojen turvaamiskeinoja on käsitelty suomalaisessa tutkimuksessa yllättävän vähän. Tämä johtunee ainakin osaksi siitä, että METSO-ohjelma ja metsäsertifiointi ovat ohjanneet alan ajattelua hyvin voimakkaasti. Herätettä uusiin toimintamalleihin on siksi haettava kauempaa.

Yhdysvalloissa on jo pitkään pyritty kehittämään suojelukeinoja, jotka perustuvat vapaaehtoisiin sopimuksiin maanomistajien kanssa ja laajentavat sekä rahoitusmahdollisuuksia että toimijajoukkoa. Yhtenä uutena keinona syntyi parikymmentä vuotta sitten Forest Bank -järjestely, jota on sovellettu kahdessa osavaltiossa.

Forest Bank -järjestelyssä metsänomistaja ikään kuin tallettaa metsänsä pitkäaikaisella, esimerkiksi 30 vuoden sopimuksella yhteiseen varantoon, ”pankkiin”, joka huolehtii metsäomaisuuden hoidosta ja maksaa talletukselle, metsäpääomalle vuotuista korkoa. Kun järjestelyyn liittyy useita omistajia samalla alueella, Forest Bank -toimija voi yhdistää luonnonläheisen metsänkäsittelyn ja arvokkaiden luonto- ja ympäristökohteiden suojelun tilanrajat ylittävällä tavalla. Myös luonnonhoito helpottuu ja tehostuu.

Metsänomistajat saavat vastineeksi kohtuullisen tulovirran, joka perustuu talousmetsien luonnonläheisiin hakkuisiin ja hiilensidonnasta saataviin korvauksiin. Metsien omistus säilyy maanomistajilla.

Järjestelyn tavoitteena ei ole maksimoida metsän aikaansaamaa rahataloudellista tulosta, vaan pyrkiä yhteensovittamaan kestävyyden ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset ulottuvuudet yhteen tavalla, joka ei johda elonkirjon ja muiden luontoarvojen heikkenemiseen.

Tutkimusten mukaan monet metsänomistajat ovat valmiita tinkimään puuntuotannon tuotoista tai jopa suojelusta saatavista korvauksista, jos heidän omat ympäristöön ja vastuullisuuteen liittyvät tavoitteensa toteutuvat metsien käytössä ja käsittelyssä. Sama koskee monia sijoittajia.

Luken ja Itä-Suomen yliopiston tutkijat muokkasivat Forest Bank -järjestelyn Suomen olosuhteisiin ja nimesivät sen Luonnontuottometsäksi. Samalla he kävivät läpi järjestelyn keskeiset edellytykset sekä mahdolliset toimijat ja vaikutukset. Luonnontuottometsä edustaa tapaa, jolla ekologien esittämä ”monikäyttösuojelumaisema” voidaan käytännössä toteuttaa. Samantyyppisiin periaatteisiin perustuu myös EU:n uusi biodiversiteettistrategia 2030.

Luonnontuottometsän mukaisen toimintamallin käytännön soveltaminen Suomessa edellyttäisi kokeiluhanketta. Siinä tarkennettaisiin mallin toimintaperiaatteita ja arvioitaisiin eri tahojen halukkuutta osallistua sen toteutukseen. Toimijat voivat olla yksityismetsänomistajia, kuntia, seurakuntia, säätiöitä, yhteismetsiä, rahastoja tai muita uusista keinoista kiinnostuneita. Luonnontuottometsä soveltuisi erityisen hyvin jonkin nykyisen suojelualueen läheisyyteen. Tällöin sen ekologinen vaikuttavuus voisi olla suurin.

Luonnontuottometsä ei korvaisi mitään nykyisin käytössä olevaa menettelyä luontoarvojen säilyttämiseen ja hiilensidontaan, vaan pyrkisi täydentämään ja siten monipuolistamaan olemassa olevaa arsenaalia. Sen tarkoitus on myös avata tilaa uudelle ajattelulle, jotta asetetut kestävyystavoitteet saavutettaisiin metsien osalta.

Kirjoittajat: Esa-Jussi Viitala (Luke), Teppo Hujala (Itä-Suomen yliopisto), Harri Hänninen (Luke) ja Jussi Leppänen (Luke)

Lisätietoja:

Viitala, E.-J., Hujala, T., Hänninen, H., Leppänen, J. & Selkimäki, M. 2020. Luonnontuottometsä – Yhdysvaltalaisen Forest Bank -toimintamallin soveltaminen Suomessa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 65/2020. 74 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-043-4

Viitala, E.-J., Hujala, T., Hänninen. H., Leppänen J. & Selkimäki M. 2021. Markkinapohjainen metsien luontoarvojen suojelukeino Yhdysvalloissa: tausta, toimintaperiaate ja kokemukset. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2021, artikkeli id 10377. https://doi.org/10.14214/ma.10377

Kontula, T. & Raunio, A. (toim.) 2018. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja. Suomen ympäristökeskus ja Ympäristöministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4816-3

Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.) 2019. Suomen lajien uhanalaisuus 2019 – Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. http://hdl.handle.net/10138/299501