Siirry pääsisältöön

Lumijälkilaskenta tuo lisähavaintoja susikannan seurantaan, mutta jälkilaskenta ei yksin riitä muodostamaan kanta-arviota

Blogi 3.2.2021 Katja Holmala

Paikallinen aktiivisuus suurpetojen jälkien havainnoinnissa on avainasemassa, kun pyritään saamaan kuvaa valtakunnallisesta kannankehityksestä. Luonnonvarakeskus (Luke) kannustaa osallistumaan sutta koskevaan DNA-näytekeräykseen ja susihavaintojen tallentamiseen Tassu-tietojärjestelmään.

Yle uutisoi 1.2.2021 paikallisten tekemästä jälkilaskennasta Pohjanmaalla ja Pohjois-Satakunnan alueella. Omaehtoiset havainnointipäivät tuottavat tärkeitä lisähavaintoja suurpetokantojen seurantaan. Erityisesti Tassu-järjestelmään kirjatut suden lauma- ja parihavainnot ovat arvokas kanta-arvion aineisto. Ilvesten kannanarviointiin lumijälkilaskennat ovat toimiva lisämenetelmä täydentämään havaintoja.

Suden kanta-arvio ei voi kuitenkaan pohjautua yksinään lumijälkilaskennoissa arvioituihin yksilömääriin. On äärimmäisen vaikeaa varmistua siitä, ettei samoja susia lasketa viikonlopun aikana useaan kertaan. Vain saman alueen susien pitkän aikavälin järjestelmällinen havainnointi, ja havaintojen analysointi auttaa päättelemään lauman kokoa tai lähekkäisten laumojen määrää. Havainnoinnissa avainasemassa ovat suurpetoyhdyshenkilöt.

Kanta-arvion aineistoa kerätään monta kuukautta eri puolilla Suomea ja erilaisin menetelmin. Kattava aineisto takaa luotettavan lopputuloksen.

Havaintojen lisäksi kanta-arvioon käytetään suden DNA-seurannan tuloksia, kuolleisuustilastoja, pantasusien paikkatietoja ja suurpetotutkimuksen maastotyön tuottamaa aineistoa. Jokaisessa tutkimusaineistossa on hyvät puolensa ja heikkoutensa. Eri aineistot täydentävät toisiaan ja muodostavat yhdessä laadukkaimman mahdollisen kanta-arvion.

Näistä syistä Luonnonvarakeskus ja Suomen riistakeskus eivät kannusta varsinaisiin paikallisiin omaehtoisiin laskentoihin. Aktiivisuuden toivotaan keskittyvän etupäässä suurpetojen jatkuvaan havainnointiin ja havaintojen tallentamiseen Tassu-järjestelmään sekä DNA-näytekeräykseen osallistumiseen.

Paikallisen laskennan tulosta ei voi verrata edellisen kevään kanta-arvioon

Ylen jutun otsikko vertaa paikallisen laskennan lopputulosta ja suden kanta-arviota keskenään. Tällainen vertailu johtaa virheelliseen mielikuvaan lukujen vastakkainasettelusta, vaikka niissä kyse on täysin eri asioista.

Suden kanta-arvio koskee vuosittain maaliskuun tilannetta. Vuoden 2020 maaliskuussa susien yksilömääräksi arvioitiin 216–246 yksilöä (90 % todennäköisyydellä). Susikannan koko ja levinneisyys on sittemmin muuttunut. Susilaumoihin on syntynyt pentuja, ja edellisvuonna syntyneet nuoret sudet ovat lähteneet vaeltamaan synnyinreviireiltään. Osa susista on kuollut, esimerkiksi liikenteessä tai lopetettu viranomaisen päätöksellä.

Tietoa kevättalven 2021 susikannan koosta ja laumojen sekä parien esiintymisestä saamme jälleen kesäkuussa, kun uusin suden kanta-arvio julkaistaan. Kaikki talven aikana tallennetut susien pari- ja laumahavainnot ovat osa kanta-arviota.

Susien DNA-näytteet tuovat uutta tietoa reviireiltä

Parhaillaan eletään parasta aikaa susien havainnoimiseen ja jätösten keräämiseen DNA-näytteiksi. Susiin liittyvien Tassu-havaintojen avulla pystytään kohdentamaan käynnissä olevaa suden DNA-näytekeräystä. Suden DNA:ta saadaan jätöksistä. DNA toimii kuin sormenjälki: se on jokaisella yksilöllä ainutlaatuinen. DNA kertoo luotettavasti, minkä yksilön jätös on kyseessä.

Pohjanmaalla ja Pohjois-Satakunnassa on susireviirejä lähekkäin, joten reviirien rajojen määrittely pelkästään lumijälkien avulla on hyvin haastavaa. Lauma ei aina liiku yhdessä, vaan saattaa jakautua pienempiin ryhmiin. DNA-näytteiden avulla reviirien rajat saadaan kartalle.

Vapaaehtoisten paikallisten osallistuminen susiyksilöiden havainnointiin ja näytekeräykseen on tärkeää monipuolisen aineistopohjan saamiseksi vuosittaisiin kanta-arvioihin. Luke kiittää kaikkia havainnointiin osallistuvia vapaaehtoisia ja keskeisessä roolissa olevia suurpetoyhdyshenkilöitä tästä arvokkaasta yhteistyöstä.