Hanhipeltojen perustaminen on yhteensovittamista

Valkoposkihanhet aiheuttavat mittavia tuhoja maataloudelle levähtäessään ja ruokaillessaan muuttomatkojen aikana erityisesti Itä- ja Kaakkois-Suomen pelloilla. Hanhien viljelyksille aiheuttamien vahinkojen mittakaavasta kertoo se, että niitä korvattiin Suomessa vuonna 2020 yli kolmen miljoonan euron edestä, ja Pohjois-Karjalassa liki 2 300 000 eurolla.

Maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön edustajista sekä asiantuntijoista koostunut ”hanhinyrkki” esitti loppukesällä 2020 yhdeksi ratkaisuksi hanhipeltojen perustamista.

Hanhipelto ei ole aivan uusi konsepti, sillä samankaltaisia levähdys- ja ruokailupeltoja on perustettu ja kokeiltu valkoposkihanhille esimerkiksi Skotlannissa ja Hollannissa. Suomessa on perustettu lintupeltoja kurjille ja joutsenille. Lintupellon toimintaidea on se, että niillä linnut saavat ruokailla rauhassa. Tämä vähentää lintujen hätistelystä johtuvaa turhaa lentelyä paikasta toiseen ja sen myötä energiankulutusta.

Hanhipellot on syytä perustaa yhteistoiminnassa siihen halukkaiden maanviljelijöiden ja viranomaisten kanssa alueille, joita hanhet käyttävät säännöllisesti ruokailualueina.

Valkoposkihanhien aiheuttamat vahingot ovat jo niin mittavia, että niitä ei voi ratkaista yksittäisillä pienillä lintupelloilla. Tarvitaan uusi laajempi ratkaisumalli, joka edellyttää kaikkien niiden yhteistyötä, joita asia koskettaa.

Hanhipeltoa ei perusteta noin vain. Ensinnäkin mittakaava on iso. Vuonna 2020 valkoposkihanhet aiheuttivat korvattuja vahinkoja esimerkiksi Pohjois-Karjalassa 7348 hehtaarilla. Sitä ei ole arvioitu, kuinka paljon hanhipeltoja tarvittaisiin kustannusvaikuttavaan haittojen vähentämiseen. Hanhet myös suosivat usein viljavimpien peltojen satoa, jolloin hanhipellot lohkaisisivat juuri näiden peltojen normaalia käyttöä ja satoa.

Hanhipeltojen perustamisen on perustuttava kahteen tärkeään periaatteeseen. Ensinnäkin hanhipellot on syytä perustaa yhteistoiminnassa siihen halukkaiden maanviljelijöiden ja viranomaisten kanssa alueille, joita hanhet käyttävät säännöllisesti ruokailualueina. Toiseksi koska toimivat hanhipellot houkuttelevat hanhia, niillä on väistämättä vaikutuksia myös ympäröiville tuotantopelloille, mistä syystä hanhipeltojen suunnittelu olisi parasta tehdä alue- ja kyläkohtaisesti kaikkia alueen maanomistajia kuunnellen. Hanhipeltokonseptin täytyy sopia myös kansalliseen ja eurooppalaiseen lainsäädäntöön sekä luonnonsuojeluhallinnan kansallisiin ja alueellisiin hallintokäytäntöihin.

Lisäksi olisi löydettävä uudenlaisia kompensaatiomekanismeja, joiden avulla maitaan hanhipelloiksi antavia viljelijöitä voitaisiin tukea.

Hanhipeltokonseptin täytyy sopia myös kansalliseen ja eurooppalaiseen lainsäädäntöön sekä luonnonsuojeluhallinnan kansallisiin ja alueellisiin hallintokäytäntöihin.

Valkoposkihanhen Barentsinmeren populaation koko oli 1970-luvulla muutamia kymmeniätuhansia yksilöitä, minkä takia se liitettiin Euroopan unionin (EU) lintudirektiivin I-liitteeseen ja suojeltiin myös Bernin sopimuksen nojalla. Suomessa valkoposkihanhi on luonnonsuojelulailla tiukasti suojeltu laji. Virossa ja Ruotsissa, joissa EU:n lainsäädäntö on niin ikään voimassa, valkoposkihanhi on kuitenkin määritelty riistalajiksi, jolloin sekä sen suojelusta että tiukasta suojelusta poikkeamisesta määrätään riistalainsäädännöllä.

Toisin kuin Virossa ja Ruotsissa, Suomessa valkoposkihanhen laajamittainen suojametsästys ei ole mahdollista. Tilanne muuttuisi, jos valkoposkihanhi siirrettäisiin metsästyslailla suojelluksi lajiksi. Tällöin ehkä poikkeuslupien hakuprosessi muuttuisi nykyisestä helpommaksi, mutta varsinaiseksi ratkaisuksi siitä ei ole. EU:n sääntely tiukasta suojelusta pysyisi edelleen voimassa, ja valkoposkihanhien aiheuttamien vahinkojen torjuminen metsästämällä vaatisi kuitenkin poikkeusluvan.

Lisäksi olisi löydettävä uudenlaisia kompensaatiomekanismeja, joiden avulla maitaan hanhipelloiksi antavia viljelijöitä voitaisiin tukea.

Myös muu EU:n sääntely tuo tilanteeseen omat haasteensa. Valkoposkihanhien aiheuttamien maatalousvahinkojen korvaaminen on hallintomenettelynä Suomessa rutiinia, mutta korvausten riittävyys ei ole itsestään selvää esimerkiksi vuoden 2020 kaltaisissa tilanteissa, joissa vahingot ovat erityisen mittavia. Tekemämme kyselyn mukaan maanviljelijät katsovat maksettujen korvausten kattavan noin 30 prosenttia koituneesta taloudellisesta haitasta.

Yhteiskunnan toimet vahinkojen ehkäisemiseksi eivät myöskään ole hallinnollisesti itsestään selviä. Nimittäin suorat taloudelliset vahingot ylittävä kompensaatio tulkitaan helposti sellaiseksi ylimääräiseksi maatalouden valtiontueksi, joka EU:n kilpailulainsäädännön mukaan vääristää sisämarkkinoita.

Hanhipeltokonseptissa monet asiat ja sidosryhmien näkökannat on sovitettava yhteen. Luken koordinoimassa hanhipeltohankkeessa selvitetään paikallisia, alueellisia ja kansallisia edellytyksiä, joiden turvin hanhille tarkoitettuja levähdys- ja ruokailupeltoja ja hanhilta mahdollisimman hyvin suojattuja normaalissa viljelyskäytössä olevia peltoja voitaisiin luoda yhteistyössä eri toimijoiden kesken.

Yläreunan kuva: Mikko Jokinen