Terästettyä rehua lypsylehmille poikimisen jälkeen

VarmaNurmi-hankkeen yhtenä tavoitteena on kehittää säilörehutuotantoon täsmäratkaisuja, jotka vastaavat lypsylehmien ruokinnan tarpeisiin. Onko esimerkiksi rehuntuotantostrategia, jossa tuotetaan erityisen laadukasta ja kalliimpaa terästys-säilörehua vastapoikineille, kustannustehokas ja kannattava menetelmä lypsykarjatiloille?

Lypsylehmien transitio- eli siirtymäkaudella tarkoitetaan ajanjaksoa, johon kuuluu umpikauden kolme viimeistä viikkoa ja lypsykauden kolme ensimmäistä viikkoa. Suurin osa lehmien infektio- ja aineenvaihduntasairauksista ilmenee tällä ajanjaksolla.

Poikimisen jälkeen lehmän energiantarve lisääntyy nopeasti. Vastapoikineen lehmän syöntikyky on kuitenkin heikentynyt, jolloin syönnin kehittyminen jää jälkeen kasvaneesta energiatarpeesta. Tällöin lähes poikkeuksetta eläin ei saa riittävästi energiaa. Energiavaje on suurimmillaan yleensä toisella laktaatioviikolla ja korjaantuu vasta noin kymmenen viikkoa poikimisen jälkeen. Voidaanko lehmien jaksamista ja terveyttä edistää jollain keinolla ensimmäisten kuluttavien laktaatioviikkojen aikana?

Kustannustehokkaasti tuotettu säilörehu soveltuu parhaiten tasaisen maidontuotannon vaiheeseen. Lehmän tuotantokaudella tulee kuitenkin huomioida myös poikimisen jälkeinen herumiskausi sekä ehdytys- ja ummessaoloaika. Lokakuun alussa Luonnonvarakeskuksen (Luke) Maaningan toimipaikassa alkaneessa terästysrehuruokintakokeessa keskitytään lypsylehmien poikimisen jälkeiseen aikaan ja testataan, onko aikaisin paaleihin korjattu ensimmäisen sadon huippurehu – niin kutsuttu terästysrehu – hintansa arvoista, kun sitä käytetään tuotannon kannalta kriittisessä vaiheessa.

Perusrehuna ruokintakokeessa käytetään nurmen jälkisatoa, terästysrehuvaihtoehdossa säilörehusta 30 prosenttia on korvattu ensimmäisen sadon terästysrehulla.

Ruokintakokeessa on mukana 31 lehmää, jotka saavat heti poikimisensa jälkeen terästettyä seosrehua tai perinteisempää vaihtoehtoa ilman terästyssäilörehua. Seosten väkirehuosuus on molemmissa ruokinnoissa 42 prosenttia ja energiaa noin 11,8 MJ ME kg/kuiva-aineesta. Tämän lisäksi kaikki lehmät saavat kioskista kaksi kiloa väkirehua päivässä.

Lehmien syönti- ja maitotiedot taltioidaan päivittäin, minkä lisäksi lehmien elopainon muutosta seurataan. Näin saadaan tietoa lehmien energiataseen kehityksestä ja siitä, oliko poikimisen jälkeen annetusta terästysrehusta hyötyä lehmien maidontuotannon kannalta.

Kokeessa tarkkaillaan myös lehmien ketoosialttiutta. Ketoosilla tarkoitetaan aineenvaihdunnallista tilaa, jossa rasvahapoista muodostettujen ketoaineiden pitoisuus veressä on koholla. Lehmät voivat ajautua ketoosiin, koska ne eivät pysty vastaamaan heti poikimisen jälkeen riittävällä syöntimäärällä kasvaneen maidontuotannon energiatarpeeseen.

Ruokintakokeessa seitsemän ja 30 päivää poikimisesta lehmien ketoaineiden, eli ketoaineista yleisimmän, betahydroksibutyraatin (BHB), pitoisuus mitataan BHB-mittarilla. Mikäli piilevää tai akuuttia ketoosia esiintyy, lehmille annetaan perusruokinnan lisäksi korkeaenergistä propyleeniglykolia.

BHB-mittaukset osana vastapoikineiden lehmien terveydenseurantaa ovat hyvä tapa kontrolloida ja ennaltaehkäistä tuotannollisten sairauksien esiintymistä.

Ruokintakoetta on jäljellä vielä kuukauden verran. Piilevää ketoosia on havaittu tähän mennessä usealla eläimellä ja muutamalla eläimellä veren ketoosiarvo ylitti kliinisen ketoosin rajan. Edes kliinistä ketoosia ei näissäkään tapauksissa olisi pystynyt havaitsemaan eläimestä päällepäin, joten BHB-mittaukset osana lehmien siirtymävaiheen terveydenseurantaa ovat hyödyllisiä.

Kokeen ensimmäisten mittausten perusteella voidaan todeta, että lehmät syövät paremmin terästysrehulla piristettyä seosta, mikä edesauttaa vastapoikineen terveenä pysymistä. Lopulliset tulokset kokeesta raportoidaan kevään 2020 aikana.