Päästövähennyksiä vai tyynyn täytettä turvepelloilta?

Suomi. Suomaa. Soita raivaamalla saatiin kipeästi kaivattuja peltoja uudistilojen tarpeisiin, sitten isompiin viljelyksiin ja turpeen nostoon.

Suopelloilla on tunnearvoa – ne ovat esivanhempien kovalla työllä raivaamia. Menneenä kesänä moni viljelijä kiitti turvepeltoja muustakin kuin tunnesyistä. Ne pelastivat rehusadon kuivana kesänä.

Ilmastokriisin myötä turvepelloista on sukeutunut pahiksia. Monelle viljelijälle tieto tuli yllätyksenä. Heillä on nyt huoli elinkeinosta, jos turvemaiden viljelyä rajoitetaan.

Pohjanmaalla, Kainuussa ja muuallakin on seutuja, joilla turvepellot ovat rehuntuotannon edellytys. Näillä alueilla turvepeltojen kanssa on opittu elämään. Toki moni viljelisi mieluummin kivennäismaita, mutta niitä ei vain ole saatavilla.

Maamme pinta-alasta kolmannes, 9,3 miljoonaa hehtaaria, on soita. Niistä on maatalouskäytössä noin 250 000 hehtaaria, eli noin 10 prosenttia peltopinta-alasta. Tämän alan on laskettu tuottavan puolet maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä.

Suomen ilmastotavoitteille turvepellot ovat myös hyvä uutinen. Ne ovat mahdollisuus, sillä turvepeltojen viljelijät voivat tarjota ratkaisuja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Korvausta vastaan tietysti.

RATU-hankkeessa haastateltiin 19 viljelijää turvemaavaltaiselta alueelta. Heistä kahdeksan olisi valmis siirtämään vajaatuottoisia ja hankalasti viljeltäviä turvepeltolohkoja vähemmän tehokkaaseen viljelyyn. Myös ennallistaminen takaisin suoksi tai metsittäminen saivat muutamilta viljelijöiltä kannatusta. Tuotteena olisi silloin päästövähennys.

Turvepelloilla viljellään nykyiselläänkin usein nurmea, joka jo sinänsä estää kasvihuonekaasujen haihtumista taivaalle. Kun nurmi kasvaa hyvin, se sitoo tehokkaammin hiiltä, ja päästöt vähenevät edelleen. Nurmen kasvun parantaminen sopi lähes kaikkien haastateltujen viljelijöiden viljelystrategiaan.

”Meillä ei riitä rahat, jos ei me tehä asioita hyvin”, totesi eräs haastateltava. Karjatilalla on keskityttävä olennaiseen eli rehuntuotantoon.

Viljelijöiden päätavoite oli tuottaa rehua kannattavasti ja riittävästi, mutta myös ilmastovaikutuksista oltiin tietoisia. Monella tilalla pyrittiin pidentämään nurmikiertoa, paikkaamaan kasvuston aukkokohtia täydennyskylvöllä ja pitämään pelto kasvipeitteisenä talven aikana. Nämä kaikki ovat ilmastopäästöjä vähentäviä toimenpiteitä.

Toistuvasti märkyydestä kärsiviä lohkoja voidaan kuivatuksen sijaan muuttaa kosteampaan suuntaan, eli vettää. Tällainen kosteikkoviljely tuo mahdollisuuksia uudenlaisille kasveille

Osmankäämi kasvaa luontaisesti rannoilla ja ojissa, mutta miltä näyttäisi osmankäämipelto? Tai karpaloa kasvava viljelmä? Näistä ei ole vielä juuri Suomessa esimerkkejä, muualla maailmassa kyllä.

Kun turve on veden alla, sen hajoaminen hidastuu, ja ilmastovaikutukset vähenevät. Pohjaveden pintaa voidaan säädellä padoilla tai säätösalaojituksella. Korjuuaikana vedenpintaa lasketaan, jotta pelto kestää korjuukoneita.

Osmankäämi näyttää erityisesti kiinnostavan kosteikkoviljelyä kokeilevia viljelijöitä. Sen monipuolinen hyötykäyttö on vanhaa perua, mutta kasvi on nyt löydetty uudelleen.

Ostaisitko osmankäämin emikukinnon höytyvistä, ’pampuista’, tehdyn tyynyn tai toppatakin? Sitä jo kokeillaan Suomessakin! Saksassa kasvista valmistetaan rakennuslevyä. Nuoret versot sopivat sekä ihmisten että eläinten ravinnoksi.

Tutumpi kostean paikan kasvi lienee ruokohelpi, jota 2000-luvun alussa kasvatettiin energiaksi. Ruokohelpilajikkeet on kehitetty rehuntuotantoon, ja aikaisin korjattu helpi sopiikin rehuksi. Enemmän sitä kuitenkin käytetään Suomessa kuivikkeena. Keväällä korjattu kuloheinä on rutikuivaa.

Hallitusohjelman mukaan turpeen energiakäytön tulee vähintään puolittua vuoteen 2030 mennessä. Entiset turvesuot voivat saada uuden elämän kosteikkokasvien viljelyalueena. Kasvatettu rahkasammal toimisi turpeen korvaajana kasvualustoissa.

Visioita siis on, mutta vielä tarvitaan viljelystä tutkimustietoa ja neuvontaa, ostajia sadolle ja yrittäjälle kannustimia. Muutamille haastateltaville sopisi malli, jossa myytävä tuote olisi turvepelloilla kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen tai kivennäispellolla hiilen sitominen maaperään. Siinäpä olisi aineksia uudenlaiseen päästökauppaan!