Blogiartikkelit Katri Himanen Metsä, Monimuotoisuus

Puuston kasvua voidaan lisätä käyttämällä metsänviljelyssä jalostettua siementä, jota tuotetaan siemenviljelyksillä. Luonnonvarakeskuksessa (Luke) tutkimme parhaillaan muun muassa miten siemenviljelyksillä olevat puut saadaan kukkimaan ja miten niiden tuottamaa käpysatoa voidaan suojata hyönteis- ja sienituhoilta.

Onnistuneen metsänviljelyn lähtökohta ovat terveet ja monenlaisia olosuhteita kestävät taimet. Siemen- ja taimitutkimuksessa on tunnettava tarkoin kasvatuksessa käytettävien siementen alkuperä.

Emopuiden alkuperä tiedetään tarkkaan, mutta löytyykö K888 vielä maastosta?

Viime keväänä käynnistetyissä mäntykokeissa käytimme siemeniä metsänjalostusta varten tehdyistä risteytyksistä, joiden vanhemmat ovat peräisin rajatulta maantieteelliseltä alueelta Savon seudulta. Yksi puista – koodinimeltään K888 – on lähtöisin Suonenjoen Lintharjulta. Lintharju on Sisä-Savossa kulkeva kymmenen kilometriä pitkä harjumuodostelma, josta noin 800 hehtaaria kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Harju on myös suosittu ulkoilualue.

Kantapuu K882 Suonenjoen Lintharjulla. Kuva: Katri Himanen

Risteytyserissä on erityistä se, että äiti- ja isäpuu tunnetaan varmuudella. Risteytyksiin valitut vanhemmat ovat niin sanottuja pluspuita, jotka ovat vakuuttaneet etsijänsä hyvällä kasvulla ja ulkomuodolla. Puut valittiin eri puolilta Suomea metsänjalostuksen pohjaksi pääosin 1950−1970-luvuilla. Pluspuita on monistettu kokoelmiin varttamalla niistä kerättyjä oksia. Itse puut ovat jatkaneet elämäänsä paikoillaan.

Kiinnostuneena mietin, löytäisinkö vielä metsästä kyseisen, risteyssiemenerän vanhempana toimineen K888-puun. Vuonna 1965 laaditussa kantakortissa puun paikka oli merkitty käsin piirrettyyn karttaan. Puusta oli myös samassa yhteydessä mitattu sen strategiset mitat: pituus, läpimitta, latvuksen pituus sekä arvioitu laatuominaisuuksia kuten latvuksen terveys ja oksakulma. Kantakortti paljasti, että samasta metsiköstä oli valikoitu kahdeksan muuta pluspuuta osaksi männyn lähes kymmenen tuhannen pluspuun joukkoa. Lähdin reippailemaan reilut 50 vuotta vanhan piirroskuvan sekä puhelimen karttasovelluksen kanssa.

Erätunnelma karisi pikaisesti, sillä päädyin minuuteissa yleiselle pururadalle. Mäntykangas on alueella kauttaaltaan hienoa, mutta lenkkipolun laidalta paikantui kuitenkin keskimääräistä komeampien mäntyjen ryhmä. Puut olivat poikkeuksellisen suoria, pyöreärunkoisia ja tervelatvuksisia. Yhden rungossa erottui himmeällä keltaisella maalilla merkintä K882, joka löytyi myös vanhasta kartastani. Puu oli kieltämättä metsikön hienoin. Etsimisestä huolimatta muista rungoista en löytänyt pluspuumerkintää. K888-puu tai ainakin sen merkinnät olivat kadonneet.

Jalostetut siemenet tuotetaan siemenviljelyksillä

Metsänviljelyyn käytettävistä taimista suurin osa kasvatetaan nykyisin siemenviljelyksiltä kerätyistä jalostetuista siemenistä. Etelä-Suomessa myös männyn metsäkylvöissä jalostetun siemenen osuus on suuri.

Jalostetuista siemenistä kasvatettujen mäntyjen tilavuuskasvu on 10−25 % keskimääräisiä puita suurempaa. Siemen- ja taimipakkauksissa esiintyvät kryptiset termit ”alustavasti testattu” ja ”testattu”, kertovat, että kyseessä on jalostettu materiaali. Pakkauksissa mainitaan myös siemenviljelyksen numero, josta siemen on kerätty.

Siemenviljelykset perustetaan tyypillisesti peltomaille, mikä helpottaa vartteiden hoitoa. SITKE-hankkeessa tutkitaan muun muassa kukinnan lisäämisen menetelmiä ja sadon suojaamista tuhohyönteisiltä ja ruostesieniltä. Kuva: Katri Himanen.

Siemenviljelykset ovat erikseen perustettuja, tavallisesti 10−20 hehtaarin suuruisia alueita, joihin on vartettu edellä kuvattujen pluspuiden oksia lisääntymään keskenään. Metsänkasvatuksen kannalta suotuisaa perimää saadaan näin siirrettyä eteenpäin. Käytännön metsänkasvatuksessa istutuksia ja kylvöjä täydentää luonnon tuottama taimiaines; kaikkia puita ei pyritä kasvattamaan valikoiduista alkuperistä.

Siemenviljelykset näyttävät ensivilkaisulla kummallisilta: vartteet ovat hyvin oksikkaita ja sijaitsevat etäällä toisistaan. Viljelysten tarkoituksena on tuottaa mahdollisimman paljon käpyjä, joten asetelma on hyvinkin tarkoituksenmukainen. Puiden kukintaa edistää latvusten harvassa kasvuasennossa saama valo. Hoitotoimenpiteitä ja käpyjen keruuta helpottaa, kun vartteiden välissä on tilaa työkoneille. Siemenviljelystuotanto on periaatteiltaan lähellä hedelmänviljelyä, joten hoitotapojen kehityksessä mallia otetaan mieluummin omenatarhoilta kuin metsäkasvatuksesta.

Tavoitteena lisätä siemenviljelyspuiden kukintaa ja estää hyönteis- ja sienituhot

Siemenviljelysten hoidon kehittämiseen tähtäävässä SITKE-hankkeessa tutkimme parhaillaan männyn ja kuusen siemenviljelyksillä, missä määrin esimerkiksi vartteiden täsmälannoitus lisää kukintaa. Puun kukintaintoon vaikuttavat paitsi latvuksen saama valon määrä, myös maaperän ravinteiden suhteet.

Keruukelpoisten käpyjen määrän lisäämisen kannalta oleellista on myös suojata kävyt hyönteis- ja sienituhoilta. Jotta kasvinsuojeluaineiden käytön tarvetta ja ajoitusta voidaan arvioida, on hankkeessa otettu mallia hedelmäntuotannosta ja kehitetty niin sanottujen feromoniansojen käyttöä. Näissä liimapaperiansoissa on tuhohyönteisten tuntosarvia kutkuttavia tuoksuja. Ansasaaliin perusteella voidaan arvioida, onko sadon suojaamiselle tarvetta.

Tiukat kriteerit – Lintharjun puu ei jatka enää uusille siemenviljelyksille

Ensimmäinen joukko siemenviljelyksiä perustettiin 1960- ja 1970-luvuilla. Myöhemmin perustettiin myös jälkeläiskokeita, joissa testataan, ovatko pluspuiden ulkomuodon perusteella arvioidut hyvät ominaisuudet varmasti perinnöllisiä. Uudempia siemenviljelyksiä perustettaessa osa alkuperäisistä pluspuista karsittiin testausten perusteella joukosta pois. Ensimmäisen polven viljelysten siemen on ”alustavasti testattua”, mutta jälkeläiskokeista viisastumisen perusteella kasvatettujen uudempien viljelysten siemen on ”testattu”-luokkaa.

Metsänjalostustyö ei päättynyt tähän, vaan uusia risteytyksiä, testauksia ja siemenviljelysten perustamiskierroksia on käynnissä ja tiedossa. Jalostushyödyn suuruus kasvaa näin ajan myötä. Jalostuksen etenemisen ohella jatkuu myös siemenviljelysten satoisuuden kasvattamiseen tähtäävä työ.

Muiden mukana myös Lintharjun K882-puun jälkikasvua koeteltiin jälkeläiskokeissa. Niiden perusteella K882 on selvästi keskimääräistä nopeakasvuisempi puu, joten katsojan silmä ei tässä tapauksessa ole ihailussaan väärässä. Koko pluspuujoukossa se kuitenkin jää parempien jalkoihin, mikä kertoo valintakriteerien tiukkuudesta. Puun elo jatkuu osana Lintharjun männikköä, mutta mukaan se ei enää uusille siemenviljelyksille pääse.

 

Luonnonvarakeskuksessa on käynnissä maa- ja metsätalousministeriön rahoittama SITKE-hanke, jossa tuotetaan uutta tietoa kukinnan lisäämiseksi ja aikaistamiseksi siemenviljelyksillä sekä menetelmiä sadon suojaamiseksi tuholaisilta. SITKE-hanke toteuttaa sekä Kansallisen metsästrategian 2025 että hallitusohjelman mukaisen maankäyttösektorin ilmastotoimenpidekokonaisuuden tavoitteita. 

https://www.luke.fi/projektit/sitke/

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *