Blogiartikkelit Kari T Korhonen Raisa Mäkipää Metsä, Monimuotoisuus

Ojittamattomien soiden uudisojitusten luultiin jo loppuneen, mutta ilmakuvat näyttävät, että uusia ojia on vielä tällä vuosituhannellakin kaivettu. Metsä- ja suoluonnon tilaa seurataan systemaattisesti valtakunnan metsien inventoinnein (VMI). Yhtenä muuttujana kymmenien muiden joukossa arvioidaan myös koko maan kunnostusojitus- ja uudisojituspinta-alat. Tuoreimman valmistuneen inventoinnin (VMI12) tulokset kertovat, että kymmenessä vuodessa ojituksia oli tehty soilla yhteensä 580 000 hehtaarilla. Näistä uudisojituksia oli 46 000 hehtaarilla. Uudisojitukset heikentävät suoluonnon monimuotoisuutta; jo yli puolet suoluontotyypeistä on uhanalaisia. Raportoitu uudisojitusten pinta-ala on niin suuri, että se antoi aiheen selvittää tarkemmin mitä uusien ojien pinta-alaan sisältyy.

Tarkastelussa selvisi, että huomattava osa maastossa uudistusojituksiksi kirjatuista kohteista on itse asiassa ollut kunnostus- tai täydennysojitusta eli vanhojen ojien uudelleen kaivamista tai uusien ojien lisäämistä aiemmin ojitetulle suokuviolle. Tuosta mainitusta 46 000 hehtaarista 26 000 hehtaaria on kartta- ja ilmakuva-aineistojen perusteella selvästi ollut aiemmin ojitettua. Uudisojitukseksi kirjattu toimenpide on siis oikeasti ollut kunnostus- tai täydennysojitus. Aiemmin ojittamattomien suometsiköiden uudisojituksia on siten ollut 20 000 hehtaaria, mikä sekin on huomattavan suuri pinta-ala. Vertailuksi samalla ajanjaksolla ennallistettiin soita 14 000 hehtaaria. Aiemmin tehtyjen ojitusten havaitseminen maastossa on osoittautunut virhealttiiksi, mistä syystä jatkossa karttatarkastelu liitetään osaksi VMI:n laadunvarmistusta.

Tuloksia tulkitessa on otettava huomioon, että VMI:ssa suoksi luokitellaan jokainen metsikkö, jossa aluskasvillisuus on suokasvillisuutta tai kuviolla on kattava turvekerros. Turvekerroksella ei ole minipaksuusvaatimusta. Hyvin ohutkin turvekerros tekee metsikkökuviosta suokuvion. Uudisojitetuiksi varmennetuista suometsiköistä lähes puolet eli 8 400 hehtaaria on metsätalouden luokituksissa ohutturpeista suota, jossa turvekerroksen paksuus on alle 30 senttimetriä. Näitä ohutturpeisia soita ei lueta soiksi geologisen määritelmän mukaan. Suuri osa ohutturpeisista soista kuuluu kuitenkin erittäin uhanalaisten korpien luontotyyppeihin, joiden uhanalaistumisen ensisijainen syy on ojitus.

Soiden ojittamisen haitat ovat niin suuret, että yhteiskunnan tuki myös kunnostusojituksille on päättymässä ja kunnostusojitusten määrän odotetaan vähenevän. Ravinteisilla turvemailla metsänhoito jatkuvapeitteisenä kasvattaen on metsänomistajille vaihtoehto, jossa ojitusten ja ojitusmätästyksen tarve vähenee. Uhanalaisten suoluontotyyppien säilyttäminen onnistuu, kun ne tunnistetaan ja varmistetaan arvokkaiden kohteiden suojelu.

Lähteet:

Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A., Liukko, U.-M. (toim.) 2019. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 704 s.

Kontula, T. & Raunio, A. (toim.). 2018. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja – Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 5/2018. 388 s.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *