Uutiset Metsä

Itä-Suomen yliopiston väitöstiedote 19.6.2019

Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Kauko Salo selvitti väitöstutkimuksessaan metsien muutosten, kuten hakkuiden, ojitusten, lannoitusten ja metsäpalojen vaikutusta metsien sieniin. Tutkimuksen mukaan metsien toiminnalle elintärkeiden sienien monimuotoisuus ei säily avohakkuissa.

Väitöskirjan tulosten perusteella talousmetsien avohakkuu vaikuttaa yleensä haitallisesti sienilajistoon. Haitallisia vaikutuksia voidaan kuitenkin lieventää, jos avohakkuun yhteydessä jätetään eläviä havu- ja lehtipuita säästöpuiksi. Elävät säästöpuut auttavat niitä sienilajeja, jotka muodostavat puiden kanssa symbioottisen sienijuuren eli mykorritsan.

– Jos metsänhoidossa ja hakkuissa jäljiteltäisiin nykyistä paremmin metsäpaloja, saavutettaisiin merkittäviä etuja, toteaa Kauko Salo.

Salon tulosten mukaan myös monet taloudellisesti tärkeät kauppa- ja ruokasienet hyötyisivät nykyistä kehittyneemmistä metsänhoidon menetelmistä.

Itä-Suomen yliopistossa tarkastettava väitöskirja perustuu poikkeuksellisen kattaviin, useiden vuosikymmenien havaintoaineistoihin sadoista Suomen metsien sienilajeista.

Avohakkuu ja metsäpalo johtavat erilaisiin sieniyhteisöihin

Metsäpalot synnyttivät paloalueille omaleimaisen sieniyhteisön. Metsäpalojen vaikutus sieniin oli väitöskirjan tulosten perusteella erittäin selvä, mutta pääsääntöisesti myönteinen – toisin kuin avohakkuiden.

Metsäpalon voimakkuudella oli kuitenkin suuri merkitys sieniyhteisöjen koostumukseen. Jos palo ei ollut hyvin voimakas, sienten lajimäärä oli tällaisilla paloalueilla kolme kertaa suurempi kuin voimakkaan palon alueilla.

– Ruokasienistä muun muassa kangasrousku, isohapero, kangas- ja männynpunikkitatti hyötyivät lievästä metsäpalosta, Salo toteaa.

Suomessa on ajateltu, että avohakkuu ja metsäpalo olisivat vaikutuksiltaan samanlaisia, koska molemmissa suuri osa puustosta kuolee. Väitöskirjan tulosten perusteella avohakkuu ja metsäpalo johtavat kuitenkin hyvin erilaisiin sieniyhteisöihin. Palaneilla alueilla tavataan suuri joukko sellaisia sienilajeja, joita ei avohakkuun jälkeen esiinny lainkaan. Metsäpalojen jälkeen syntyviä sieniyhteisöjä voidaan osittain turvata hakkuun jälkeisellä kulotuksella.

Sienet ovat toiminnallisesti erittäin tärkeitä metsien ekosysteemissä. Osa sienistä muodostaa symbioosin metsän puiden juurien kanssa ja parantaa puiden kasvua. Osa sienilajeista puolestaan on lahottajia, jotka kierrättävät kuolleiden puiden tai karikkeen orgaanisen aineen takaisin metsän ekosysteemin kasvien ja eläinten käyttöön. Suuri joukko sieniä on myös taloudellisesti tärkeitä kauppa- ja ruokasieniä.

Väitöstilaisuus

Aika: 20.6.2019 klo 12
Paikka: Itä-Suomen yliopisto, C2, Carelia, Joensuun kampus

FL Kauko Salon metsätieteen alaan kuuluva väitöskirja The structure of macrofungal assemblages in boreal forests, with particular reference to the effect of fire on Basidiomycota and Ascomycota tarkastetaan luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Harri Vasander, Helsingin yliopisto, ja kustoksena professori Jari Kouki, Itä-Suomen yliopisto.