Uutiset Riista

Mediatilaisuus katsottavissa tallenteena 16.9. asti: https://youtu.be/clopAuOy5Ts

Viitearvojen määrittelyä tehdään kaksivuotisessa (2021–2022) Luonnonvarakeskuksen (Luke) hankkeessa. Nyt julkaistu väliraportti kuvaa työn tämänhetkisen vaiheen. Tähän mennessä on määritetty viitearvojen pohjana käytettävät ekologiset parametrit, päivitetty Suomen susikannasta käytettävissä oleva tieto ja kehitetty työkaluja viitearvojen määrittämiseen. Työssä tuotetaan syyskuuhun 2022 mennessä työkalupakki, jonka avulla päättäjät voivat määritellä susikannan suotuisan suojelutason viitearvot.

Luke tuottaa Suomen susikannan suotuisan suojelutason määrittämiseen tarvittavat työkalut kansainvälisenä tutkimusyhteistyönä maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta. Viitearvo kuvaa populaatiokokoa, jolla suotuisa suojelutaso olisi turvattu Suomessa pitkällä aikavälillä.

− Väliraportti ei sisällä suotuisan suojelutason viitearvoa Suomen susikannalle, koska määrittelyssä käytettävien työkalujen kehittäminen on vielä kesken. Ei ole yhtä vakiintunutta tapaa määritellä suotuisan suojelun viitearvoa, siksi raportissa esitellään useita tapoja määrittää viitearvo eri lähtökohdista, kertoo ohjelmajohtaja Katja Holmala Lukesta.

Työ tehdään tieteellisin menetelmin ekologisen tutkimuksen pohjalta. Työhön ei sisälly yhteiskunnallista näkökulmaa susikysymykseen.

Työkalujen hyödyntäminen päätöksenteossa sisältää myös arvovalintoja. Siksi Luke käy vuoropuhelua maa- ja metsätalousministeriön kanssa ennen viitearvojen laskemista.

Käyttäjän ratkaistavia arvovalintoja ovat esimerkiksi tarkasteltavan ajanjakson pituus ja riski, joka voidaan hyväksyä sille, että laji häviää tarkastelujakson aikana.

Pienin elinvoimainen populaatio viitearvon määrittämisen lähtökohtana

Tärkeä lähtökohta suotuisan suojelutason viitearvon määrittämiselle on pienin elinvoimainen populaatio. Sillä tarkoitetaan pienintä mahdollista kantaa, jolla laji säilyy tietyn ajan tietyllä todennäköisyydellä ilman, että se sattuman vaikutuksesta häviäisi tarkasteltavalta alueelta.

− Tähän mennessä hankkeessa on kehitetty pienimmän elinvoimaisen populaation määrittämistä kahdella tavalla: sekä geneettisten aineistojen että susikannan demografisten ominaisuuksien kuten syntyvyyden, kuolevuuden, ikä- ja sukupuolirakenteen ja muuttoliikkeen perusteella, Holmala kertoo.

Pienimmän geneettisesti elinvoimaisen populaation määrittely perustuu DNA-analyysien tuloksiin, niistä tehtyihin jatkoanalyyseihin ja tutkimustietoon. DNA-analyyseissä näytteitä on ollut Suomesta, Ruotsista ja Venäjältä.

− Mallinnustyökalun kehittäminen perustuu demografiseen aineistoon. Työkalu on teknisesti keskeneräinen, eikä sillä voida vielä tuottaa suotuisan suojelutason viitearvoa, kertoo Luken johtava tutkija Samu Mäntyniemi.

Työ jatkuu vuoden 2022 loppuun

Lopullisen viitearvon määrittämistä varten molemmat aineistot pyritään saamaan mallinnustyökaluun. Näin työkalun avulla voidaan laskea viitearvoja, jotka huomioivat yhtä aikaa sekä geneettisen että demografisen näkökulman.

Loppuraportti valmistuu syyskuuhun 2022 mennessä.

− Vaikka työ on vielä kesken, hanke on tuottanut tähän mennessä jo paljon uutta tietoa Suomen susikannasta ja sen perinnöllisen monimuotoisuuden nykytilasta. Olemme päässeet hyödyntämään viimeisintä tutkimustietoa, menetelmiä ja laajoja näyteaineistoja, Holmala toteaa.

Katso myös

Kanta-arvio, maaliskuun 2021 susitilanne