Uusi silakan ravintotutkimus - massiaisnäytteenotto - Arandan tutkimusmatkan yhteyteen
Luonnonvarakeskus ja Suomen ympäristökeskus ovat kehittäneet silakan ravintona tärkeiden äyriäisten seurantamenetelmää. Tulokset ovat lupaavia. Seuraamalla ravintovaroissa tapahtuvia muutoksia voidaan ennakoida myös silakkakannan muutoksia. Kun ravintoa on runsaasti, silakat ovat hyväkuntoisia ja tuottavat runsaasti laadukkaita mätimunia ja päin vastoin.
Silakkakantojen heikon tilan vuoksi EU esitti silakan täydellistä kalastuskieltoa Itämerelle vuodelle 2024. Kalastuskielto olisi saattanut monet kalastus- ja kalanjalostusyritykset vaikeuksiin ja jopa lopettamaan toimintansa, mikä olisi heikentänyt suomalaista huoltovarmuutta merkittävästi. Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) suosituksesta ja Itämeren maiden voimakkaan poliittisen vastustuksen ansiosta EU kuitenkin päätti vain pienentää kalastuskiintiöitä voimakkaasti. Tämä oli lopulta riittävä päätös.
EU:n esityksen taustalla oli muun muassa Pohjanlahdella esiintyvien isojen silakoiden nälkiintyminen ja todennäköiset nälkäkuolemat vuonna 2021. Niiden katsottiin aiheutuneen poikkeuksellisen heikosta ravintotilanteesta, jolloin silakoiden ravintoeläinkannat olivat aallonpohjassaan. Asian selvittäminen oli kuitenkin hankalaa, sillä aikasarjoja kaikkien ravintoeläinten määristä tai biomassasta ei ollut olemassa eikä täten käytettävissä.
Massiaisten seurantamenetelmän kehittäminen aloitettiin 2022
Ensimmäiseksi laadimme suunnitelman massiaisten (isokokoisia äyriäisiä) silmämääräisestä havainnoinnista kalasaaliin joukossa. Syksystä 2022 alkaen kirjasimme jokaisen tutkimustroolivedon saaliissa havaittujen massiaisten runsauden indeksilukuna. Massiaisten runsauden arvioiminen kalanpyytämiseen suunnitellulla, isosilmäisellä tutkimustroolilla ei kuitenkaan ollut luotettavaa. Tarvittiin lisäkeinoja.
Tietojen tarkentamiseksi päätimme hankkia entistä parempaa tutkimusaineistoa massiaiskannoista yhteistyössä Syken asiantuntijoiden kanssa. Aineiston hankinnassa hyödynnetiin Arandan vuosittaista kalantutkimusmatkaa, jolla katetaan myös Selkämeri kokonaisuudessaan.
Koska massiaiset ovat suhteellisen suurikokoisia (n. 1–2.5 cm, kuva 1), ne ovat havaittavissa myös monitaajuuskaikuluotauslaitteistolla. Päätimme selvittää näytteenotolla luotaimen näytöllä, troolisaaliin seassa tavattavan ja näytehaaveilla saatavan massiaismäärän suhdetta. Lisäksi haluttiin selvittää meressä esiintyvän massiaismäärän suhdetta. Näin massiaismääristä saataisiin mahdollisimman hyvä käsitys.
Jatkossa voitaisiin pääasiassa kaikuluotaamalla, kalabiomassan tapaan, aikaansaada myös massiaisten biomassaa kuvaava indeksi, joka kertoisi silakan ravintotilanteesta. Pilotoimme suunniteltua monitorointitutkimusta syksyn 2024 tutkimusmatkalla.
Teimme massiaisnäytteenoton välittömästi troolauksen jälkeen alkuyöstä, kun massiaiset lähtevät pohjan läheltä kohti pintaa yölliselle vertikaalivaellukselle. Massiaisia pyydettiin suurella eläinplanktonhaavilla, joka pyydystää yli 0,5 cm äyriäisiä pohjan läheltä pintaan tehtävällä vedolla. Lisäksi kaiun osoittamista tiheämmistä ja tyhjemmistä kerroksista otettiin näytteet erityisellä planktonhaavilla (Multinet-noudin), jolla pystytään pyydystämään pieniä äyriäisiä tarkkaan määritellyistä vesikerroksista horisontaalisilla vedoilla. Pohjasta pintaan tehtyjä haavivetoja (Mysis-haavi) käytettiin arvioimaan massiaisten määriä yleisemmin alueella ja MultiNet-vedoilla vahvistettiin kaiun antama tieto sekä Itämeressä esiintyvien massiaislajien (Mysis relicta/M. salemaai ja M. mixta sekä Neomysis integer) ja niiden kehitysvaiheiden esiintymistä eri vesikerroksissa.
Alustavat tulokset näyttävät lupaavilta
Alustavat tulokset näyttävät lupaavilta ja ovat samansuuntaisia troolisaaliista tehtyjen havaintojen kanssa. Tänä vuonna massiaiskantojen tila ja vastaavasti silakoiden kunto on huomattavasti parantunut verrattuna erityisesti vuoteen 2021, jolloin koko tutkimusmatkalla troolisaaliin seassa tavattiin vain muutama massiainen. Syksyn 2024 tutkimustroolisaaliin seassa niitä puolestaan oli parhaimmillaan tuhansittain.
Keskimääräinen massiaistiheys Selkämerellä oli 2024 tehtyjen haavivetojen perusteella noin 1 massiainen/kuutiometri ja kaiun näyttämissä tiheimmissä kerroksissa keskimäärin 7 massiaista/kuutiometri (maksimissaan 10 yksilöä/m3). Kaiun osoittamat tyhjät kerrokset olivat massiaisnäytteenotonkin perusteella tyhjiä tai hyvin harvoja. Jos keskimääräisen massiaismäärän kertoo Selkämeren vesitilavuudella, pääsee huimaan 4308 miljardiin massiaiseen koko altaalla. Luku voi olla liioiteltu, mutta antaa jonkinlaista kuvaa silakan ruokatarjonnasta.
Suurikokoinen ja silakalle niin ikään tärkeä eläinplanktonin laji, Limnocalanus-hankajalkainen (kuva 2), oli myös vähissä vuonna 2021 ja runsas vuoden 2024 haavivedoissa. Erityisesti massiaiset, jotka vaeltavat päiväksi merenpohjan lähelle, mutta myös hankajalkaiset, tarvitsevat happea koko vesipatsaassa. Jos Selkämeren happitilanne jatkaa heikkenemistään, tulee tämä vaikuttamaan heikentävästi äyriäisplanktonkantaan ja silakan ravintotilanteeseen.
