Uusi SealHabitat-hanke selvittää norppien ekologiaa muuttuvassa ympäristössä

Hylkeet ja niihin kuuluvat norpat ovat elinympäristönsä tilan indikaattoreita. Itämerennorppa ja saimaannorppa ovat omia lajejaan, joiden elinympäristöt poikkeavat paljon toisistaan, mutta silti lajit kohtaavat samanlaisia uhkia. Keskeisin näistä on muuttuva ilmasto, sillä norppien lisääntyminen on riippuvainen lumesta ja jäästä. Molemmat lajit synnyttävät poikasensa suojaisaan lumipesään – saimaannorppa yleensä luotojen ja saarien rantaan kinostuneeseen lumeen, itämerennorppa lumionkaloon ahtojääalueille.    

Syksyllä alkanut kolmivuotinen SealHabitat-hanke hyödyntää lajien samankaltaisuutta ja lajeilla tehtyä monipuolista tutkimusta selvittäessään norppien ekologiaa ja suojelutarpeita. Hanketta vetää Itä-Suomen yliopisto (UEF) ja hankkeen muut partnerit ovat Luonnonvarakeskus (Luke), Turun ammattikorkeakoulu (TUAS) ja Ruotsin luonnontieteellinen museo (NRM). 

GPS-paikantimet ja hydrofonit paljastavat miten norpat käyttävät elinympäristöään 

Hankkeen yhtenä päätavoitteena on selvittää norppien elinympäristönkäyttöä. Tätä tutkitaan muun muassa satelliittipaikantimien ja vedenalaisten äänentallentimien eli hydrofonien avulla. Ruotsin luonnontieteellinen museo on merkinnyt hankkeen aikana muutamia norppia yläselkään kiinnitettävillä GPS-paikantimilla ja räpylään kiinnitettävillä satelliittipaikantimilla. Norppien liikkumista ja sukellusprofiileja voidaan seurata GPS-laitteilla siihen asti, että laite irtoaa seuraavan karvanvaihdon yhteydessä. Yhdistämällä nyt kerättävää ainestoa aiempaan seuranta-aineistoon saadaan tietoa esimerkiksi siitä, miten laajalla alueella norpat liikkuvat eri vuodenaikoina, ja missä ne milloinkin ruokailevat tai lepäävät. 

Elinympäristönkäyttöä tutkitaan myös hydrofoneilla. Saimaannorppien on havaittu erityisesti lisääntymisaikaan huhtikuussa kommunikoivan koputusta muistuttavilla äänillä, ja hankkeessa tutkitaan, esiintyykö tätä ääntelyä myös itämerennorpilla ja voidaanko äänitietoa käyttää esimerkiksi norppien lisääntymisalueiden kartoittamiseen. UEF, Luke ja TUAS ovat sijoittaneet hydrofoneja sekä Perämerelle että Saimaalle, ja ensimmäisen kenttäkauden aineistoa päästään analysoimaan, kun hydrofonit nostetaan vedestä alkukesästä. Norpan ääntelyiden lisäksi hydrofoneilla voidaan tutkia samalla myös ihmislähtöistä vedenalaista melua.

Ilmastonmuutos on norpalle uhka – alueidenkäyttöä suunniteltava norppien lisääntymismahdollisuudet huomioiden 

Ymmärrys norppien elinympäristönkäytöstä on tärkeää esimerkiksi alueidenkäyttöä suunniteltaessa. On arvioitu, että ilmastonmuutoksen myötä itämerennorpalle tärkeää jäätä tavataan tulevaisuudessa varmuudella vain Perämeren alueella, jossa jo nyt elää noin 80 % koko Itämeren norppakannasta. Perämerelle – kuten koko Pohjanlahdelle – on suunnitteilla monia tuulivoimapuistoja sekä Suomen että Ruotsin vesialueille. Tuulivoimapuistoista syntyy häiriötä niin rakentamisen kuin käytön ja huoltotoimenpiteiden myötä. Onkin tärkeää, että mahdolliset tuulivoimapuistot sijoitellaan ja suunnitellaan niin, etteivät itämerennorppakannan lisääntymisolosuhteet heikkene kohtuuttomasti. 

SealHabitat-hankkeessa on tarkoitus kehittää tilastollista mallinnusta, jonka avulla voidaan arvioida ilmastonmuutoksen ja tuulipuistojen rakentamisesta johtuvan mahdollisen häiriön vaikutuksia itämerennorppien lisääntymisalueisiin ja näin koko norppakantaan. Hanke myös järjestää kiertävän näyttelyn, jossa esitellään yleisölle tutkimuksen aikana kerättyjä ääni- ja valokuvamateriaaleja. 

SealHabitat-hanketta rahoittavat EU:n Interreg Aurora -ohjelma, Lapin liitto ja Swedish Agency for Marine and Water Management (SwAM).