Kuva 1. Kuntokertoimen kehitys kokonaispituudeltaan 12-, 16- ja 20-senttisillä silakoilla syksyn koetrooliaineistossa 2013–2022 Selkämerellä, Itämeren pääaltaan pohjoisosassa ja Suomenlahdella.
Selkämerellä silakoiden kunto on parantunut hieman heikosta viime vuodesta, isoa silakkaa edelleen vähän
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusryhmä selvitti silakka- ja kilohailikantojen tilaa vuotuisella Itämerelle suuntautuneella tutkimusmatkallaan syys-lokakuun vaihteessa. Hyvä uutinen matkalta on havainto Selkämeren silakan heikon kunnon parantumisesta, joskaan pyyntikokoisten silakoiden kunto ei ole vielä palautunut keskimääräiselle tasolle.
Tutkimusmatka kohdistui Suomen talousvyöhykkeelle Suomenlahdella ja Itämeren pääaltaan pohjoisosissa sekä koko Selkämerelle mukaan lukien Ruotsin talousvyöhyke. Matkan aikana kaikuluodattiin noin 1400 merimailia ja tehtiin 44 koetroolausta, joista yhdeksän pääaltaan pohjoisosissa, 29 Selkämerellä ja kuusi Suomenlahdella. Saalista saatiin yhteensä noin 9 000 kiloa, josta pääaltaan pohjoisosasta 2500 kiloa, Selkämereltä 4500 kiloa ja Suomenlahdelta 2000 kiloa. Matka tehtiin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tutkimusalus Arandalla.
Selkämeren ruokasilakan kunto on hieman parantunut
Edellisenä vuonna erityistä huomiota herättänyt, ruoaksi käytettävien silakan kokoluokkien heikko kunto Selkämeressä oli nyt silmin nähden parantunut. Silti varsinkin kookkaissa, kokonaispituudeltaan noin 20-senttisissä silakoissa oli edelleen paljon hyvin heikkokuntoisia yksilöitä, ja keskimäärin niiden kuntokerroin oli edelleen heikko.
– Parempikuntoisia ja ruokasilakaksi siksi sopivampia yksilöitä oli enemmän pienikokoisempien silakoiden kokoluokissa. Silakan kunto oli selvimmin palautunut keskimääräiselle tasolle pääaltaan pohjoisosassa, kertoo Luken tutkija Jari Raitaniemi (kuva 1).
Pienet, 12-senttiset ja pääsääntöisesti 1-vuotiaat silakat olivat edelleen hyväkuntoisia kaikilla merialueilla.
Vuoden takaisissa näytteissä näkyi, että vuonna 2021 Selkämeressä kasvoi vähintään kohtuullisen runsas silakkavuosiluokka. Tämä ei kuitenkaan erottunut tämänvuotisessa koetroolauksessa, mikä ei vielä kerro pienten silakoiden määrästä, sillä ne oleskelevat usein matalammilla alueilla kaikuluotauksen ulottumattomissa. Vasta lähivuosina tullaan näkemään, kuinka runsas 2021 vuosiluokka todellisuudessa oli. Myöskään vuoden 2018 runsas vuosiluokka ei näkynyt syksyn 2019 koetroolisaaliissa, mutta erottui kuitenkin selvästi syksyllä 2020.
Vuosiluokan 2022 silakanpoikasia oli saaliissa keskimääräisesti. Syyskudusta (kuoriutumisaika elokuusta eteenpäin) peräisin olevia poikasia ei nyt havaittu tavallisesta poikkeavaa määrää kuten edellisenä vuonna.
Syksyllä 2021 havaittiin, että kookkaiden silakoiden ravinnossa tärkeitä massiaisia oli koetroolisaaliin seassa niukasti, vaikka niitä on joinakin vuosina näkynyt runsaastikin. Myös tänä vuonna massiaisia oli saaliissa melko vähän. Suomen ympäristökeskuksen mukaan myös isojen silakoiden ravinnossa aiemmin havaitun valkokatkan kanta on ollut luontaisessa aallonpohjassaan.
Suomen lähivesissä isoja silakoita eniten Pohjanlahdella
Koetroolauksista kertyneen aineiston avulla voidaan tarkastella eri kokoisten silakoiden osuuksia Suomenlahden, pääaltaan pohjoisosan ja Selkämeren silakkakannoissa syksyisin koetroolausten aikaan.
Selvästi pienimpiä silakat ovat olleet Suomenlahdessa, jossa kokonaispituudeltaan vähintään 18-senttisiä yksilöitä on viimeisten yhdeksän vuoden aikana ollut 0,1–0,2 prosenttia koetroolin saaliista. Itämeren pääaltaan pohjoisosassa niitä on ollut 0–3 prosenttia ja Selkämeressä 8–17 prosenttia (kuva 2), alueiden kokojakaumissa on siis merkittäviä eroja.
Kuva 2. Kokonaispituudeltaan vähintään 18-senttisten ja vähintään 20-senttisten silakoiden osuus koetroolisaaliista vuosina 2013–2022 Selkämerellä, Itämeren pääaltaan pohjoisosassa ja Suomenlahdella.
Touko-kesäkuussa silakoita tulee etelämpää kudulle Suomen rannikolle. Tällöin pääaltaan pohjoisosassa ja Suomenlahdessa suurikokoisten silakoiden osuus voi jopa kymmenkertaistua kaupallisesta silakkasaaliista otettujen näytteiden perusteella verrattuna syksyn koetroolisaaliisiin.
Vuosittain tehtävä, pääosin EU:n rahoittama, tutkimusmatka on osa koko Itämeren käsittävää, kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) koordinoimaa hanketta (BIAS eli Baltic International Acoustic Survey), jossa kaikki Itämeren maat tutkivat alueensa lähes samanaikaisesti. Tutkimus tehdään syksyllä, jolloin silakat ovat syönnösalueillaan ulapalla ja samanaikaisesti siksi, että siten minimoidaan samojen kalojen kahdesti havaitsemisen riski niiden vaeltelun vuoksi. Matkalla kerättyä tietoa hyödyntää ensisijaisesti ICES, joka antaa suosituksen suurimmista kestävistä saalismääristä.
Silakka, kilohaili, kolmipiikki – ja 19 muuta kalalajia
Koko tutkimusmatkan aikana saatiin saaliiksi yhteensä 22 eri kalalajia (ahven, hietatokko, härkäsimppu, imukala, isosimppu, isotuulenkala, kampela, kiiski, kilohaili, kivinilkka, kolmipiikki, kuore, kymmenpiikki, lohi, muikku, nahkiainen, pikkutuulenkala, rasvakala, silakka, siloneula, särmäneula ja turska) sekä lisäksi korvameduusoja, kilkkejä ja massiaisia (ent. halkoisjalkaisäyriäiset, Mysis sp.).
Selkämerellä, pääaltaan pohjoisosassa ja Suomenlahdella tavattiin kullakin 13 kalalajia. Pääaltaan pohjoisosissa lähes kaikki olivat mereisiä lajeja, harvinaisuuksia tässä yhteydessä olivat Pohjanlahdelta tullut rannikon sisävesilaji kiiski ja Suomenlahdelta saadut ahven ja muikku.
Silakka, kilohaili ja kolmipiikki muodostivat pääosan saaliin lajien massasta kaikilla merialueilla (Suomenlahti 91, pääaltaan pohjoisosa 96, ja Selkämeri 97 prosenttia). Suomenlahdella myös kuore esiintyi runsaana kahdeksan prosentin osuudellaan. Silakka muodosti suurimman osan Selkämeren koetroolisaaliin biomassasta, Suomenlahdella puolestaan kilohaili on ollut paria vuotta lukuun ottamatta yleisin laji syksyn kaikuluotausten aikaan. Itämeren pääaltaan pohjoisosassa eli Ahvenanmaan ja Saaristomeren eteläpuolisilla alueilla kilohaili on kasvattanut osuuttaan biomassasta jo usean vuoden ajan (kuva 3).
Kuva 3. Eri kalalajien suhteelliset biomassaosuudet Selkämerellä, Itämeren pääaltaan pohjoisosassa ja Suomenlahdella koetroolisaaliissa vuosina 2013–2022.
