Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusryhmän syyskuussa Selkämereltä saama silakkasaalis (kg/30 min) oli keskimääräistä tasoa, ja silakan kunto on edelleen hyvä. Selkämeressä yleensä melko runsaina tavattavien kolmipiikkien määrä troolisaaliissa romahti tutkimushistorian pienimmäksi.
Tutkimusmatkan saalis oli vajaa 20 % suurempi kuin viime vuonna. Saaliin painosta 57 % oli silakkaa ja 26 % kilohailia.
− Silakkaa havaittiin kohtalaisen hyvin, ja ne näyttivät olevan tavanomaista tiiviimpinä parvina pitkin Selkämerta. Pintaveden lämpötila oli huomattavan korkea, 14 astetta suurimmassa osassa Selkämerta ja pohjoisessakin 13 astetta, kertoo Luken erikoistutkija Juha Lilja.
Luke tekee vuosittain syyskuun lopussa tutkimusmatkan, jonka aikana selvitetään silakka- ja kilohailikantojen tilaa. Matka kohdistuu Suomenlahdelle ja Itämeren pääaltaan pohjoisosiin Suomen talousvyöhykkeelle sekä koko Selkämerelle mukaan lukien Ruotsin talousvyöhyke.
– Silakan kunto oli kolmatta vuotta perättäin hyvä, vaikka kuntokerroin heikkeni jonkin verran kaikissa pituusluokissa verrattuna syksyyn 2024. Kuntokerroin oli myös edelleen osin parempi kuin hyvällä 2010-luvulla. Silakoiden kunto heikkeni vuosikymmenen vaihteessa (kuva 1), kertoo Luken erikoistutkija Jari Raitaniemi.
Tämä oli toinen peräkkäinen vuosi, jona silakoiden pääravintoa, massiaisia, nähtiin joidenkin Selkämeren troolivetojen saaliissa tuhansittain.
Pääaltaan pohjoisosassa silakoiden kunto oli samaa tasoa kuin Selkämeressä, mutta Suomenlahdella jonkin verran heikompi.
Kuva 1. Kuntokertoimen (Fulton) kehitys Selkämeren silakoilla kokonaispituuden eri senttiluokissa (8–20 cm). Silakkanäytteet ovat syksyisiltä tutkimusmatkoilta vuodesta 2013 alkaen.
Suurikokoisten (kuonon kärjestä pyrstön kärkeen > 18 cm) silakoiden osuus Selkämeren näytesilakoissa oli hyvin samankaltainen kuin vuonna 2024. 13–14-senttisten eli suurelta osin 2–3-vuotiaiden silakoiden osuus oli edellisvuotta suurempi (kuva 2).
Silakan poikasia tavattiin kaikilla alueilla melko vähän, mutta varsinkaan Selkämerellä tämä ei vielä kerro poikasvuosiluokan koosta. Poikaset ovat yleensä kaikuluodattuja ja troolattuja alueita matalammissa vesissä.
Suomenlahdella ja Itämeren pääaltaan pohjoisosassa kookkaiden silakoiden osuus oli pienempi kuin Selkämeressä, kuten aiempinakin vuosina. Ravintokilpailu kilohailin kanssa ja silakalle sopivan äyriäisravinnon vähäisyys heikentävät silakan kasvua näillä alueilla. Alueille saapuu kuitenkin keväisin etelästä kookasta silakkaa kudulle.
Kuva 2. Silakan pituusjakaumat Selkämeren troolinäytteissä syyskuussa 2021–2025.
Kolmipiikkien määrä ja biomassa troolisaaliissa romahtivat kaikilla tutkimusmatkan kohdealueilla (kuva 3). Kolmipiikki on lyhytikäinen kala, ja yhden tai kahden peräkkäisen vuosiluokan lisääntymisen epäonnistuminen on saattanut romahduttaa kannan. Täysin ei voida sulkea pois sitä, että kolmipiikkiä olisi tihentyminä lähempänä rannikkoa.
Suomenlahdella saatiin runsaasti kilohailia, joka oletettavasti on suurelta osin vuosiluokkaa 2024. Kesänvanhoja kilohaileja tavattiin vuotta aikaisemmin runsaasti Suomenlahdella, Itämeren pääaltaan pohjoisosassa ja Baltian lähivesillä.
Kuva 3. Eri kalalajien suhteelliset osuudet Itämeren pääaltaan pohjoisosassa, Selkämerellä ja Suomenlahdella tutkimustroolisaaliissa vuosina 2013–2025. Yleisimmät lajit ovat useimmiten silakka, kilohaili ja kolmipiikki, muut lajit ovat olleet lähinnä korvameduusaa.
Koko tutkimusmatkan aikana saatiin saaliiksi yhteensä 17 eri kalalajia (elaska, hietatokko, härkäsimppu, imukala, isotuulenkala, kampela, kilohaili, kivinilkka, kolmipiikki, kuore, kymmenpiikki, lohi, nahkiainen, pikkutuulenkala, rasvakala, silakka ja siloneula) sekä lisäksi korvameduusoja, kilkkejä ja massiaisia (ent. halkoisjalkaisäyriäiset, Mysidae).
Selkämerestä saatiin 16, pääaltaan pohjoisosasta 12 ja Suomenlahdesta 10 kalalajia. Kaikki olivat mereisiä tai sekä sisävesissä että meressä tavattavia lajeja.
Silakka, kilohaili ja kolmipiikki muodostivat pääosan saaliin kalalajien massasta kaikilla merialueilla (Suomenlahti 95, pääaltaan pohjoisosa 96 ja Selkämeri 97 prosenttia). Silakka muodosti suurimman osan tutkimustroolisaaliin biomassasta Selkämerellä (93 prosenttia) ja pääaltaan pohjoisosassa (61 prosenttia), kilohaili Suomenlahdella (70 prosenttia). Silakka oli toiseksi yleisin Suomenlahdella ja kilohaili pääaltaan pohjoisosassa, Selkämeressä kolmipiikillä ja kilohaililla oli molemmilla kahden prosentin osuus kalasaaliista.
Vuotuinen tutkimusmatka toteutettiin SYKEn tutkimusalus Arandalla. Matkan aikana kaikuluodattiin noin 1770 merimailia ja tehtiin yhteensä 43 troolausta, joista 29 Selkämerellä, 9 pääaltaan pohjoisosissa ja viisi Suomenlahdella. Troolisaaliista noin puolet saatiin Selkämereltä (Pääaltaan pohjoisosasta 3,1 tonnia; Selkämereltä 4,1 tonnia ja Suomenlahdelta 1,5 tonnia).
