Luonnonvarakeskuksen vastaus kansanedustaja Antikaisen tietopyyntöön susista ja susikannasta
Luonnonvarakeskuksen vastaus kansanedustaja Antikaisen tietopyyntöön susista ja susikannasta on herättänyt keskustelua mediassa. Luke julkaisee tietopyynnön vastauksen sellaisenaan, jotta keskustelua seuraavat sidosryhmät ja kansalaiset pääsevät itse tutustumaan kansanedustajalle annettuihin vastauksiin ja aineistoihin.
Alla kysymykset numeroituina ja niiden alla Luken vastaukset kysymyksiin.
1. Susikannan arviointi ja DNA-näytteet
a) Mikä on Luken tarkka menetelmä susikannan arvioimiseksi?
Menetelmä on kuvattu suomeksi kanta-arvioraportin yhteydessä:
https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/555037/lukeluobio_54_2024.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Katso erityisesti sivut 31–40.
Menetelmä on edellistä tarkemmin kuvattu kahdessa tieteellisessä julkaisussa:
Mäntyniemi, S., Helle, T. & Kojola, I. 2022a. Assessment of the residential Finnish wolf population combines DNA captures, citizen observations and mortality data using a Bayesian state-space model. – European Journal of Wildlife Research 68:70. https://link.springer.com/article/10.1007/s10344-022-01615-5
Kojola I, Heikkinen S, Holmala K (2018) Balancing costs and confidence: volunteer-provided point observations, GPS telemetry and the genetic monitoring of Finland’s wolves. Mammal Research 63:415–423. https://doi.org/10.1007/s13364-018-0371-3
b) Miten DNA-näytteiden tulokset vaikuttavat kanta-arvioon, ja miksi kanta pysyy vuodesta toiseen lähes samana, vaikka uusia yksilöitä havaitaan?
Susikanta ei ole pysynyt koko ajan samana. Kannan kehitys on kuvattu jäljemmässä tässä samassa vastauksessa. Kanta-arviossa DNA-tulokset vaikuttavat erityisesti reviirikohtaiseen tietoon, mutta välillisesti reviirien kautta myös valtakunnalliseen lukumäärään. Kanta-arvio ei kuitenkaan muodostu yksinomaan DNA-näytteiden pohjalta vaan keskeisessä osassa on pari- ja laumahavainnot sekä kuolleisuustiedot. Alla kuvattu keskittyy kuitenkin nyt DNA-tuloksiin. DNA-näytteitä hyödynnetään kanta-arviossa kolmella eri tavalla.
1) Vierekkäisten reviirien erottaminen toisistaan
2) Selvitetään, muodostavatko reviirin sudet perhelauman (lisääntymisen varmentaminen)
3) Arvioidaan reviirillä elävien susien lukumäärää (yhdessä havaintoaineiston kanssa).
Lukumäärää arvioitaessa reviiriltä tavatut erilliset yksilöt kertovat siitä, kuinka paljon reviirillä oli vähintään susia marraskuussa. Samojen yksilöiden toistuminen tai sen puute DNA-näytteissä kertoo siitä, kuinka monta sutta on mahdollisesti jäänyt osumatta DNA-keräykseen. DNA-näytteissä toistuvien susien ajallinen jakautuminen talven mittaan kertoo siitä, kuinka suuri osa reviirin susista oli hengissä maaliskuussa.
Susikanta on pidemmällä jaksolla tarkasteltuna selvästi kasvanut, keskimäärin 10 % vuodessa. On siis virheellinen väite, että kanta ei olisi kasvanut. Muutamana viime vuonna kannankasvu on ollut hitaampaa. Populaation kasvu lakkaa, kun syntyvyys ja tulomuutto sekä kuolevuus ja poismuutto (kokonaispoistuma) ovat samalla tasolla. Koska uusia yksilöitä havaitaan DNA-näytteissä melko tasaiseen tahtiin, ei syntyvyydessä ja tulomuutossa todennäköisesti ole tapahtunut merkittäviä muutoksia viime vuosina. Siinä tapauksessa todennäköisin selitys on kokonaispoistuman kasvu.
Kokonaispoistuma koostuu tuntemattomasta poistumasta sekä tunnetusta kuolleisuudesta. Tunnettu kuolleisuus sisältää poikkeusluvilla ja poliisin päätöksillä kaadetut sekä liikenteessä kuolleet sudet. Tuntematon poistuma sisältää luonnollisen kuolleisuuden, laittoman tappamisen sekä poismuuton. Tunnettu kuolleisuus ei suuruudeltaan riitä selittämään susikannan kasvun pysähtymistä, joten kyse lienee jonkin tai kaikkien tuntemattoman poistuman osioiden kasvusta.
c) Onko mahdollista saada yksityiskohtaisempi analyysi siitä, kuinka moni DNA-näytteistä tunnistetuista yksilöistä on samoja vuodesta toiseen ja kuinka moni uusia?
Tällaista kaikki havaintovuodet kattavaa analyysiä ei tällä hetkellä ole olemassa. Kanta-arviossa esitetään kyseiseen arvioon liittyvät tietoaineistot, ja esimerkiksi DNA-näytteistä kerrotaan kokonaismäärät sekä kuinka monta eri yksilöä näytteissä on tavattu (esimerkiksi vuoden 2024 maaliskuun kanta-arvio Susikanta Suomessa maaliskuussa 2024, taulukko 2 sivulla 20.) Lisäksi syksyisin on laadittu päättyneen seurantakauden tuloksista myös kanta-arviossa esitettyä laajempi yhteenveto, jossa DNA-tuloksia ja niiden kertomaa muutosta tarkastellaan reviireittäin.
Susien DNA-tuloksia reviireittäin, talvi 2023–2024 [PDF]: https://www.luke.fi/fi/documents/susien-dnatuloksia-reviireittain-talvi-20232024
Susien DNA-tulosten kooste koko Suomi 2022–2023 pdf [PDF]: https://www.luke.fi/fi/documents/susien-dnatulosten-kooste-koko-suomi-20222023pdf
Susien DNA-tuloksien kooste koko Suomi 2021–2022 [PDF]: https://www.luke.fi/fi/documents/susien-dnatuloksien-kooste-koko-suomi-20212022
Susien DNA-tuloksia reviireittäin 2020–2021, tärkeimpiä poimintoja [PDF]: https://www.luke.fi/fi/documents/susien-dnatuloksia-reviireittain-20202021-tarkeimpia-poimintoja
2. Suomen ja Viron susikannan kehitys
a) Miksi Virossa susikanta on kasvanut merkittävästi, mutta Suomessa ei, vaikka DNA-näytteiden perusteella uusia yksilöitä havaitaan?
Suomen susikanta on kasvanut. Perhelaumoja oli 2000-luvulle tultaessa kymmenkunta ja niiden määrä kasvoi sen jälkeen muutamassa vuodessa yli kahteenkymmeneen. Kymmenkunta vuotta jatkunut runsastuminen taittui myöhemmin ja susikanta väheni selvästi aiempaa alemmalle tasolle vuosiksi 2009–2013. Susipopulaatio alkoi kasvaa uudelleen vuonna 2014. Maaliskuussa 2023 Suomessa oli enemmän susireviirejä kuin kertaakaan aiemmin tarkastelujaksolla 1990–2023.
Susikannan kehitystä kuvaava kuva viimeisimmästä kanta-arviosta, sivulta 8. Kts. erillinen Liite 1. (Huom. Tässä uutisessa kuvaliite löytyy tekstin lopusta.)
Kuva 1. Kokonaan Suomen puolella poronhoitoalueen ulkopuolella sijaitsevien susireviirien (A), laumojen (B), parien (C) ja susien kokonaismäärän (D) kehitys vuosina 1990–2024. Susikannan vaihtelua kunkin vuoden sisällä kuvataan esittämällä arviot maaliskuun ja marraskuun susikannasta. Yksilömäärän osalta esitetään mallin avulla tuotettu arvio myös toukokuun kannasta. Musta viiva kuvaa todennäköisintä arviota. Oranssilla kuvataan arvioon liittyvää epävarmuutta: tummempi sävy kuvaa suurempaa todennäköisyyttä. Tulokset perustuvat populaatiomalliin, joka on esitelty Liitteessä 1. Lähde: Luonnonvarakeskus.
Viron susikannan kehitystä (lisääntyvien laumojen lukumäärä eng. number of reproductive packs) kuvaa alla oleva kuva, joka on peräisin raportista: Status of Game populations in Estonia and proposal for hunting in 2024 (tekijät Rauno Veeroja ym.). Kts. erillinen Liite 1.
b) Onko Suomessa suden lisääntymisessä havaittu jotain erityisiä haasteita verrattuna Viroon (esim. elinympäristö, saalistuspaine, lisääntymismenestys)?
Luken tiedossa ei ole erityisiä suden lisääntymiseen liittyviä haasteita Suomessa Viroon verrattuna.
Naarassuden synnyttämään pentujen määrään liittyy luontaista lisääntymisbiologiaan kytkeytyvää vaihtelua. Susi saa ensimmäiset pentunsa tavallisesti kolmevuotiaana ja lisääntyy sittemmin vuosittain. Pentuja syntyy tavallisesti 3–6, suurimmissa pentueissa voi vielä syksylläkin olla kymmenkunta pentua. Ensimmäistä kertaa lisääntyvän parin pentueet ovat keskimäärin hieman pienempiä kuin parin myöhemmät pentueet. Saalistilaston perusteella Suomen talvisessa susikannassa on edellisenä keväänä syntyneitä pentuja noin 40 %.
3. Laiton tappaminen
a) Mikä on Luken oma arvio laittoman tappamisen määrästä Suomessa, jos Euroopan komission 57,2 % arvio on virheellinen? Millä menetelmillä Luke arvioi laittoman tappamisen vaikutusta susikantaan?
Komission raportissa luvun 57,2 % lähteeksi nimetään Suutarinen & Kojola, 2017: Poaching regulates the legally hunted wolf population in Finland. Tulkinta on virheellinen, sillä kyseisessä julkaisussa ei ole päädytty esitettyyn johtopäätökseen laittoman tappamisen määrästä koko Suomen susikannassa. Tutkimus selvitti pantasusien kuolinsyitä 1998–2014. Sittemmin susikannan painopiste on siirtynyt idästä läntiseen Suomeen, eikä ko. tutkimuksen perusteella voida tehdä arviota tämän päivän tilanteesta laittoman tappamisen suhteen.
Julkaisu: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0006320717302148#s0040
Lukella ei ole suoraa arviota laittoman tappamisen määrästä. Tällä hetkellä ei ole menetelmää, jolla laiton tappaminen voitaisiin selvästi erottaa muusta tuntemattomasta poistumasta. Luonnollisen kuolevuuden osuutta tuntemattomasta poistumasta voidaan karkeasti haarukoiden arvioida, jolloin jäljelle jää laittoman tappamisen ja poismuuton summa. Arvio voidaan ajatella laittoman tappamisen maksimimääränä.
Laittoman tappamisen ja poismuuton summaa arvioitiin populaatiomallin avulla vuonna 2022 julkaistussa raportissa:
Mäntyniemi, S., Valtonen, M., Helle, I., Johansson, H., Ponnikas, S., Nivala, V., Harmoinen, J., Herrero, A., Heikkinen, S., Kvist, L., Aspi, J., Kojola, I. & Holmala, K. 2022. Suomen susikannan suotuisan suojelutason viitearvojen määrittäminen: Loppuraportti 2022. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 80/2022. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 147 s. https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/552242/lukeluobio_80_2022.pdf?sequence=4&isAllowed=y
Tieto löytyy sivun 73 kuvasta. Valitettavasti kuvien otsikoinnissa on sattunut taitossa painovirhe: tekstit “Luonnollinen kuolleisuus” ja “tuntematon kuolleisuus” ovat siinä vaihtaneet paikkaa. Kuvassa “Luonnollinen kuolleisuus” edustaa siis laittoman tappamisen ja poismuuton yhteenlaskettua summaa. Oikeanpuoleiset kuvapaneelit sisältävät tietoa kuolleisuudesta osuutena. Ylimmän rivin mukaan keskimääräinen kokonaispoistuma populaatiosta on ollut 35 % suuruusluokkaa. “Luonnollisen kuolleisuuden” kohdalta luettuna puolestaan keskimäärin noin 20 % kokonaispoistumasta on johtunut laittomasta tappamisesta ja poismuutosta. Näin ollen toukokuisesta susipopulaatiosta keskimäärin noin 7 % olisi poistunut populaatiosta laittoman tappamisen ja poismuuton myötä. Huomio kannattaa kuitenkin kiinnittää suureen vuosienväliseen vaihteluun ja arvion epävarmuuteen.
b) Miksi laittoman tappamisen määristä ei ole tarkempia julkisia arvioita tai tutkimustuloksia?
Laittoman tappamisen arviointi minkä tahansa lajin kohdalla on haastavaa, sillä kyseessä on ns. piilorikollisuus, jossa vain pieni osa tapauksista tulee esiin. Susien laiton tappaminen on rikollisuutta, josta kiinnijäämisen riski on varsin pieni. On esimerkiksi arvioitu, että Suomessa alle 10 % laittomista susien tapoista päätyy poliisin tietoon. Ruotsissa viranomaisten tietoon tulee noin kolmasosa tapauksista (viittaukset lähteessä: https://riista.fi/wp-content/uploads/2013/03/SUSIKANNAN_HOITOSUUNNITELMA.pdf)
4. Euroopan komission raportti ja Luken tiedote
a) Miksi Luke ei antanut lausuntoa tai aineistoa Euroopan komission kyselyyn, vaikka se on vastuussa susikanta-arvioista Suomessa?
Kaikki kanta-arviot ovat julkisia ja siten myös Komission käytössä. Lukella ei ollut kyselyn hetkellä mitään julkaisematonta tietoa toimitettavaksi komissioon.
b) Kuka Lukessa teki virkavastuulla päätöksen siitä ettei Komission kyselyyn vastata?
Viranomais- ja asiantuntijapalvelut –ohjelman johtaja kävi Luken sisäisen keskustelun, jonka perusteella oli todettavissa, että Lukella ei ole mitään uutta tai julkaisematonta tietoa, joten lausuntoon ei ollut aihetta.
c) Onko Lukessa olemassa kahdet luvut susikannasta - toiset, joista tiedotetaan (muttei päivitetä) ja toiset, joita päivitetään muttei tiedoteta?
Kaikki kanta-arviot ovat julkisia. Kanta-arvioraportissa julkaistaan sekä arvio kannan koosta että ennuste kannan todennäköisestä kehityksestä. Lukella ei ole tietoa mihin kaksiin lukuihin kysyjä viittaa.
d) Millaisena Luke näkee vastuunsa ja millaisena Luke näkee tällaisen toiminnan susien kanta-arvioista vastuussa olevana organisaationa? Miten komission raportissa oleva virheellinen tieto päätyi raporttiin, ja onko Luke ollut yhteydessä komissioon sen korjaamiseksi?
Luke on tutkimusorganisaatio, joka tekee riistalajien kannanseurantaa ja tuottaa vastuulajeistaan tutkimustietoa päätöksenteon pohjaksi. Lukella ei ole tietoa mitä kautta ko. luvut ovat päätyneet komission raporttiin. Luke tulee ottamaan kevään kuluessa yhteyttä raportin julkaisutahoon ja esittämään pyynnön tarkentaa Suomen osalta taulukon viittaustietoja, jotta niistä ei syntyisi lukijalle virheellistä kuvaa. Artikkelissa, johon taulukossa viitataan, annettu tulos laittoman tappamisen merkityksestä liittyy vain ko. tutkimuksessa tarkasteltujen pantasusien kuolinsyihin, eikä ole yleistettävissä koko Suomen susikantaan eikä nykytilaan.
e) Mikä on Luken oma arvio komission raportin vaikutuksista julkiseen keskusteluun susikannasta Suomessa?
Lukella ei ole arviota raportin vaikutuksista.
