Hylje on lämpenevien talvien suurin kärsijä

Ilmastonmuutoksen myötä talvet lämpenevät, minkä seurauksena jää- ja lumipeitteinen aika lyhenee. Tämä aiheuttaa ongelmia monelle riistalajille kuten riekoille, hirville ja hylkeille. Ihmisen rooli riistalajien sopeutumisessa on merkittävä. Avainasemassa ovat elinympäristöjen, kuten soiden ja kosteikkojen, ennallistaminen ja kunnostaminen.

Monet eläimet, kuten riekko ja metsäjänis, vaihtavat talveksi valkoiseen suojaväriin. Lumettomien syksyjen ja keväiden aikaan ne menettävät suojavärinsä tuoman edun ja loistavatkin sen sijaan valkeana mustaa maata vasten. Ilmiön on havaittu aiheuttavan merkittävää lisäkuolleisuutta esimerkiksi riekolle, koska suojautuminen ja piiloutuminen pedoilta vaikeutuu.

Lumi tarjoaa suojaa paitsi pedoilta myös pakkasta vastaan. Esimerkiksi kanalinnut viettävät talvella merkittäviä aikoja lumikiepeissä, joissa ne ovat suojassa kylmyydeltä. Lämpiminä talvina sää vaihtelee usein suojan ja pakkasen välillä, jolloin lumipeitteeseen tulee jääpinta. Myös lisääntyvä talvinen sadanta edistää jääpinnan syntymistä. Tällaiset olosuhteet hankaloittavat kieppiin menoa, mikä lisää kanalintujen energiankulutusta ja altistaa helpommin pedoille.  

”Kanalintujen höyhenpinta ei ole myöskään vedenpitävä, joten vetenä tuleva sade altistaa ne kylmyydelle”, toteaa erikoistutkija Esa Huhta.

Taantuneiden lajien kohdalla ihmistoiminnalla on merkittävä rooli. Riekkokanta onkin ollut rauhoitettu Etelä-Suomessa jo vuosikymmeniä. Avosuot ja rämeet ovat riekolle tärkeä elinympäristö, ja turvemaiden voimakkaat ojitukset ovat riekkokantojen taantumisen takana. Vaikka tällä hetkellä lajiin vaikuttaa myös lisääntynyt lumettomuus, ovat lajin rauhoitus ja suoluonnon ennallistaminen edelleen tärkeimpiä toimenpiteitä lajin auttamiseksi.

Hylkeiden elämä on monella tapaa riippuvaista jääolosuhteista ja lumen määrästä. Harmaahylje eli halli synnyttää poikasensa avojäälle. Harmaahylkeet voivat synnyttää myös maalle, mutta kuuttien selviäminen on heikompaa kuin jäällä.

Norppa on lisääntymisessään täysin riippuvainen jää- ja lumipeitteestä. Se tekee kuuttinsa lumipesään. Avojäällä tai maalla norpan kuutin selviäminen on erittäin heikkoa.

”Saimaannorppakanta on alhainen ihmistoiminnan seurauksena. Sen pesintää on tuettu onnistuneesti ihmisten tekemillä apukinoksilla ja keinopesillä. Pitkässä juoksussa kannasta toivotaan niin vahvaa, että se kestää muuttuvan ja vaihtelevan ilmaston vaikutukset”, erikoistutkija Mervi Kunnasranta kertoo.

Jäättömät ja lumettomat talvet ovat uhka myös itämerennorpalle. Ilmastoennusteiden valossa jäätä tulee olemaan heikkoina talvina riittävästi vain Perämerellä.

Hirvi on sopeutunut hyvin pohjoisen kylmiin oloihin, minkä seurauksena se on altis lämpöstressille. Sekä leudot talvet että kuumat kesät aiheuttavat hirvelle fysiologisia haasteita.

”Lämpöstressi näkyy kesäisin hirven käytöksessä. Se etsii itselleen lämpösuojia tiheistä ja korkeista metsiköistä eikä liiku päivällä juuri ollenkaan. Tällöin hirvi joutuu korostetummin hakemaan ravintoa öisin”, kertoo tutkimuspäällikkö Markus Melin.

Hirvellä on jo ongelmia levinneisyysalueen eteläosissa. Suurempi loismäärä, taudit ja vasatuoton heikkeneminen kertovat elinympäristön muuttuneen hirven kannalta huonommaksi.

Lämpimämpiin olosuhteisiin paremmin sopeutuneiden muiden hirvieläinten, kuten valkohäntäpeuran, runsastuminen voi lisätä hirven kannalta haitallista ravintokilpailua. Pienet hirvieläimet hyötyvät lämpenevistä talvista, sillä niiden liikkuminen ja ravinnonsaanti on helpompaa matalammassa hangessa.

Jääolosuhteilla on hylkeiden lisäksi vaikutuksensa myös muuttaviin lintuihin. Kevätsulat ja avovesialueet rytmittävät vesilintujen ravinnonsaantia ja pesintää. Vesilintututkimuksissa on havaittu, että vesilintujen saapuminen pesimäjärville on aikaistunut. Erityisesti aikaisin pesivät lajit saapuvat muutolta ja pesivät yhä aikaisemmin, mutta nämä muutokset eivät heijastu lisääntymistulokseen.

Ilmaston lämpeneminen todennäköisesti myös vahvistaa rehevöitymisen haitallisia vaikutuksia vesiekosysteemeissä. Ilmastonmuutos lisää sadantaa ja valumavesien määrää, joten sen odotetaan voimistavan myös vesien tummumisprosessia. Vesien tummuminen vaikuttaa muun muassa vesiselkärangattomien määrään ja siten vesilintujen ravintovaroihin. Tilannetta voitaisiin helpottaa vesiensuojelutoimilla erityisesti maa- ja metsätaloudessa.

”Lukuisat vesilinnut hyötyvät kosteikkojen ennallistamisesta. Vesilintukantojen elinvoimaisuutta voidaan tukea myös metsästysrajoituksilla ja aktiivisella vieraspetojen poistopyynnillä”, Huhta kertoo.