Härkäpapua vioittava härkäpapupiilokas on tavattu Suomessa

Härkäpavun siemeniä vioittavaa tuholaista, härkäpapupiilokasta, on löydetty Varsinais-Suomesta. Härkäpapupiilokasta on Suomessa aiemmin tavattu vain satunnaisena harhailijana, mutta tänä kesänä piilokkaita ja niiden vioitusta siemenissä on havaittu härkäpapupellolla Paimiossa.

Ruotsissa härkäpapupiilokasta on tavattu jo vuodesta 2008 alkaen laajenevassa määrin. Härkäpavun viljelyn yleistymisen myötä tuholaisen saapuminen on ollut odotettavissa myös Suomeen. Kesän poikkeuksellisen kuiva ja lämmin sää on edesauttanut lajin kehitystä.

Härkäpapupiilokas (Bruchus rufimanus) on lehtikuoriaisiin (Chrysomelidae) kuuluva ruskeanmusta, harmaalaikullinen, pieni (4-­5 mm) kovakuoriainen, jonka etujalat ja tuntosarvien 4 tyvijaoketta ovat yleensä kellertävänpunaisia. Siementen sisällä elävät vaaleat, ruskeapäiset ja jalattomat toukat vioittavat härkäpavun siemeniä ja vaikuttavat sadon määrään ja laatuun. Vioitus vähentää myös siementen itämistä ja lisää kasvitautiriskiä. Lajin pääasiallinen ravintokasvi on härkäpapu, mutta sitä esiintyy myös muilla palkokasveilla.

Härkäpapupiilokkaalla on yksi sukupolvi vuodessa. Laji talvehtii pääosin aikuisena, mutta myös siemenen sisällä toukkana. Aikuiset siirtyvät talvehtimispaikoista kasvustoihin lämpötilan noustessa yli + 15 asteen, koiraat hiukan naaraita aiemmin. Aikuinen härkäpapupiilokas käyttää ravintonaan härkäpavun siitepölyä ja mettä, joskus myös lehtiä ja terälehtiä.

”Naaras muniin palkoihin, ja muninta vaatii lämpimät ja sateettomat olosuhteet. Optimilämpötila on noin +20-25 astetta, kun taas alle +15 asteessa ja sateessa aktiivisuus vähenee. Myös munat ovat herkkiä sateelle ja alhaisille lämpötiloille”, kertoo erikoistutkija Erja Huusela Luonnonvarakeskuksesta.

Nimensä mukaiset härkäpapupiilokkaan toukat piilottelevat siemenen sisällä, jossa ne ovat suojassa torjuntaruiskutuksilta.

Pieni härkäpapupiilokkaan toukka kaivautuu palossa kehittyvän siemenen sisään. Yhdessä siemenessä voi olla useampi toukka. Toukkavaiheita on neljä. Täysikokoinen toukka tekee siemeneen valmiiksi ulostuloreiän, mutta koteloituminen tapahtuu siemenen sisällä. Aikuinen kuoriainen poistuu siemenestä reiän kautta.

Härkäpapupiilokkaan vioitukset erottuvat sadon joukosta paljain silmin. Vioittuneissa siemenissä erottuukin yleensä kaksi erikokoista pyöreää reikää: pienempi juuri kuoriutuneen toukan sisäänmenoreikä ja suurempi aikuisen ulostuloreikä. Siementen joukossa voi näkyä myös pieniä kuoriaisia, jotka häirittäessä vetäytyvät kippuralle.

Härkäpapupiilokkaan vioitusriski kasvaa härkäpavun viljelyn laajenemisen myötä, mutta riippuu myös sääolosuhteista. Laji on todennäköisesti tullut Suomeen kylvösiemenen mukana, mahdollisesti jo aiemminkin. Nyt lajin esiintyminen Suomessa on varmistettu härkäpapupellolta otetuista näytteistä, joissa laji esiintyi runsaslukuisena.

Tuholaisen torjunta on hankalaa. Nimensä mukaiset härkäpapupiilokkaan toukat piilottelevat siemenen sisällä, jossa ne ovat suojassa torjuntaruiskutuksilta. Mahdollinen kemiallinen torjunta tulisi kohdistaa muniviin aikuisiin, mikä on pitkään kukkivassa kasvustossa hankalaa. Käytännössä kemiallisen torjunnan teho on jäänyt usein heikoksi. Lajin seurannassa on käytetty feromonipyydystä. Tarve härkäpapupiilokkaan kestäville torjuntamenetelmille on koko Euroopassa.