Haitalliset vieraslajit kurittavat pölyttäjiämme

Vieraslajien haitoista puhutaan yhä enemmän, mutta vieraslajien vaikutuksista pölyttäjiin vielä melko vähän. Millaisia vaikutuksia vieraslajikasveilla on pölyttäjiin Suomessa? Entä vieraslajihyönteiset, voivatko Eurooppaan leviävät herhiläiset olla uhka Suomen mehiläisille? 

Yleisesti ottaen haitalliset vieraslajit vähentävät luonnon monimuotoisuutta. Totuus vieraslajikasvien vaikutuksista pölyttäjiin ei kuitenkaan ole yksinkertainen ei- tai kyllä-vastaus. 

Useimmat pölyttäjät kärsivät haitallisten vieraslajikasvien ilmaantumisesta alueelle. Osa pölyttäjistä taas hyötyy joistakin haitallisista vieraslajikasveista ainakin osan aikaa kasvukaudesta. Haitallisista vieraslajeista puhuttaessa on tärkeää pitää kokonaiskuva mielessä. Tarkastellaanko yhtä lajia vai koko lajiyhteisöä? Millaisesta aikavälistä puhumme? 

Kimalaisten ja mehiläisten lisäksi pölyttäjiin lukeutuu muita hyönteisiä kuten kärpäsiä, perhosia ja kovakuoriaisia, mutta myös muita eläimiä. Eri lajien toukka- ja aikuisvaiheet tarvitsevat eri ravintokasveja eri aikaan kesästä. Haitalliset vieraslajikasvit vähentävät kasvualueellaan paitsi lajikirjoa, myös jäljelle jäävien lajien yksilömääriä. Haitallisten vieraslajikasvien muodostamat yhden kasvin kasvustot haittaavat käytännössä kaikkia muita alueen lajeja. Ainoastaan monimuotoinen kasvilajisto takaa monilajisen pölyttäjäyhteisön. 

Alkukesästä Suomessa teiden varret muuttuvat monin paikoin sinertäväksi kukkamereksi, kun komealupiinit puhkeavat kukkaan. Kimalaisia voi havaita lentämässä kukasta toiseen. Voisiko Suomessa haitalliseksi säädetty komealupiini olla hyväksi kimalaisille? 

”Pölyttäjäyhteisölle on tärkeää, että kukkivia, mettä ja siitepölyä tuottavia kasveja on saatavilla pitkin kesää. Monilla villipölyttäjillä on lyhyt lentoaika ja siihen aikaan kukkivat suosikkikukkansa. Vieraskasvilajit yleensä tukahduttavat muun kasvillisuuden alaltaan. Lisäksi, kasvilajista riippuen, ne saattavat kukkia lyhyen aikaa tai ne eivät tuota mettä”, kertoo tutkimuskohteestaan Luonnonvarakeskuksen tutkija Jouni Sorvari.

Sorvarin mukaan komealupiini on yksi tällaisista alueensa tukahduttajista. Se saattaa kukkia alkukesän runsaimman kukintansa jälkeen vielä pitkäänkin. Se ei kuitenkaan tuota mettä vaan pelkkää siitepölyä. Kimalaistyöläiset eivät saa siitä energiaa, jota ne tarvitsevat lentämiseen ja proteiinipitoisen siitepölyn keräämiseen kasvaville toukilleen. 

Miten sitten jättipalsami, EU:n toimesta haitalliseksi säädetty vieraslajikasvi? Jättipalsamin on sanottu olevan joidenkin mehiläistarhaajien mieleen, sillä se on hyvä mesikasvi. 

Mehiläisiä tutkineen Luonnonvarakeskuksen tutkija Sakari Raiskion mukaan jättipalsami on mehiläisille houkutteleva kasvi, josta ne saavat kyllä mettä ja siitepölyä. Jättipalsamin aiheuttamat haitat ovatkin toisenlaisia.

”Vieraslajikasvit valtaavat kasvualaa luonnonkasveilta, jolloin monet pölyttäjille tärkeät ravintokasvit kärsivät uusista tilanvaltaajista. Runsaina esiintyminä ne kilpailevat pölyttäjistä luonnonkasvien kanssa tehokkaasti varsinkin, jos kukinta-aika osuu samaan ajankohtaan.” 

Tutkimuksissa on esimerkiksi todettu, että suuremmat jättipalsamikasvustot ovat houkutelleet pölyttäjiä, kuten kimalaisia ja muita mesipistiäisiä, pois läheisiltä mansikkaviljelyksiltä. Tämä vaikuttaa suoraan saatavaan satoon eli mansikoiden määrään. 

Sekä Sorvari että Raiskio korostavat haittaa, jota vieraslajikasvien tehokas leviäminen ja tiheä kasvu aiheuttavat. Alueille syntyy yhden kasvin muodostama monokulttuuri, joka tarjoaa pölyttäjille ravintoa vain tiettyyn aikaan kesästä. Pölyttäjät kuitenkin tarvitsevat ravintoa läpi kesän, eikä jättipalsamin loppukesän kukkameri auta pölyttäjiä selviämään alkukesästä. Ja jos komealupiini, jättipalsami tai muu haitallinen vieraslaji on vallannut koko alueen, tilaa ei ole enää luonnonkukille, jotka tarjoavat pölyttäjien luontaista ravintoa. 

Kanadanpiisku on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi Suomessa. Puolassa ja Romaniassa kanadanpiiskun levittäytymisen on todettu vähentävän muiden kasvilajien esiintymistä. Sen on myös todettu vähentävän esimerkiksi perhosten, mesipistiäisten ja maakiitäjäisten yksilömääriä. Kanadanpiisku kilpailee tehokkaasti pölyttäjistä alkuperäisten kasvilajien kanssa, mikä auttaa sitä valtaamaan yhä enemmän alaa. 

Suomessa kanadanpiiskun leviämistä on toistaiseksi rajoittanut lyhyt kasvukausi. Se kuulunee ilmastonmuutoksesta hyötyjiin. Suosittuna perennakasvina sitä esiintyy pihoilla ja puutarhoissa ympäri maata. Näistä se leviää kasvullisesti muualle ympäristöön. Sen siemenet eivät ehdi kypsyä Suomen lyhyessä kesässä. Kasvukauden pituus on ollut Suomessa yksi kanadan- ja muiden vieraslajipiiskujen leviämisen esteistä, mutta tämä on muuttumaan päin. Ilmastonmuutoksen pidentäessä kasvukausia myös kanadanpiisku voi ehtiä tuottamaan itämiskykyisiä siemeniä. 

Lämpenevistä ja pidentyvistä kesistä saattavat hyötyä myös vieraslajiherhiläiset. Herhiläinen (Vespa crabro) kuuluu Suomen alkuperäiseen lajistoon. Laji käyttää ravinnokseen esimerkiksi mettä, mahlaa ja muita hyönteislajeja. Kovin suuria tuhoja meidän alkuperäinen herhiläisemme ei kuitenkaan aiheuta. Sen sijaan herhiläisen sukulainen aasianherhiläinen (Vespa velutina) on nimensä mukaan Aasiasta Eurooppaan levinnyt herhiläislaji, joka on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. 

Aasianherhiläinen on aiheuttanut tuhoja mehiläistarhaukselle esimerkiksi Portugalissa ja Espanjassa. Laji on levittäytynyt myös esimerkiksi Britanniaan ja Hollantiin, mutta Pohjoismaissa sitä ei vielä ole tavattu. Sorvarin mukaan vieraslajiherhiläiset, kuten aasian- ja kiinanherhiläinen (Vespa mandarinia), ovat suuri uhka mehiläistarhaukselle. Vieraslajiherhiläiset vaanivat tarhamehiläisiä niiden pesien ympärillä. Pahimmillaan aasianherhiläinen tuhoaa kerralla mehiläistarhasta lähes kaikki mehiläiset. 

Muista ilmoittaa vieraslajihavainnoista!

EU on ehdottamassa ennakoivana toimenpiteenä aasianherhiläistäkin tuhoisamman kiinanherhiläisen lisäämistä haitallisten vieraslajien luetteloon. Tätä vieraslajia ei ole vielä tavattu Euroopassa, mutta sen kulkeutuminen ihmisen mukana Eurooppaan voi olla vain ajan kysymys. Voiko Euroopassa jo esiintyvä aasianherhiläinen tai kiinanherhiläinen levitä myös Suomeen? 

”Vieraslajiherhiläisten leviämistä Suomeen pelätään ja kansalaiset ovat kiitettävästi raportoineet epäilyttäviä tapauksia. Toistaiseksi kaikki havainnot ovat olleet onneksi muita luonnonvaraisia lajejamme. Valppaana kannattaa kuitenkin olla, sillä ilmasto lämpenee ja vieraslajiherhiläiset voivat lopulta rantautua meillekin ja muodostaa uhan mehiläistarhaukselle”, Sorvari tiivistää. 

Haitalliset vieraslajiherhiläiset eivät meillä siis vielä viihdy. Kaikista vieraslajihavainnoista kannattaa kuitenkin ilmoittaa vieraslajit.fi -sivuston kautta. Näin tieto haitallisten vieraslajien leviämisestä saadaan tutkijoiden sekä viranomaisten käyttöön, ja Suomeen leviävät lajit huomataan ajoissa. 

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu Viherympäristölehdessä 1/2025

Muokattu 14.5.2025, poistettu alla oleva kappale:
Tutkimukset ovat osoittaneet, että lupiinin siitepöly sisältää kimalaisille myrkyllistä lupaniinia. Tämä myrkyllinen alkaloidi vaikuttaa kimalaisten lisääntymiseen. Lupaniinille altistuneiden kimalaispesien on todettu jäävän yksilömääriltään pienemmiksi ja tuottavan vähemmän koiraita. 

Poiston syy: Tutkimukset on tehty tuoksulupiinilla (Lupinus mutabilis), ei komealupiinilla (Lupinus polyphyllus). Komealupiinin siementen lupaniinipitoisuus on karkeasti samaa luokkaa, kuin tuoksulupiinilla, mutta varmuutta komealupiinin siitepölyn lupaniinipitoisuudesta ei ole.