SusiLIFE-hankkeessa rakennettiin siltoja susialueiden asukkaiden, viranomaisten ja tutkijoiden välille. Tuore hankkeen loppuraportti kertoo, kuinka kohtaamiset voivat muuttaa epäluulon yhteistyöksi.
Keväällä 2019 susia oli Suomessa todennäköisesti 185–205 yksilöä. Susikanta oli vahvistunut etenkin Lounais-Suomessa eli tiheästi asutulla alueella.
Samana vuonna käynnistyneen SusiLIFE-hankkeen tavoitteena oli parantaa ihmisen ja suden rinnakkaiseloa suojaamalla kotieläimiä ja metsästyskoiria, tukemalla paikallisia, kouluttamalla vapaaehtoisia suden DNA-näytekerääjiä, kehittämällä mallinnustyökaluja ja jakamalla tietoa niin medialle, päättäjille kuin koululaisillekin.
Hankkeen aikana susikanta kasvoi. Keväällä 2024 susia oli 277–321 yksilöä. Samaan aikaan susista keskusteltiin vilkkaasti niin Suomessa kuin EU:ssa. Susikannan kasvu ja kärjekäs poliittinen keskustelu olisivat voineet muuttaa kansalaisten asenteita kielteisemmiksi susia kohtaan, mutta näin ei tapahtunut.
EU LIFE -rahoituksen turvin pystyttiin keskittymään olennaiseen: yhteistyöhön, susialueiden asukkaiden tukemiseen ja käytännön ratkaisuihin. SusiLIFE toteutti myös suden kannanhoitosuunnitelmaa.
Hankkeen aikana 86–94 prosentilla reviireistä analysoitiin vähintään yksi DNA-näyte. Yhteensä näytteitä kerättiin 5 922 kappaletta. Vapaaehtoisten osuus näytekeruusta kasvoi merkittävästi: talvikausien 2018–2024 välillä heidän osuutensa nousi 20 prosentista jopa 70 prosenttiin. Loput näytteet keräsi Luonnonvarakeskuksen ja riistakeskuksen henkilökunta.
Suomen riistakeskuksen suunnittelijat vierailivat kotieläintiloilla ja auttoivat suojaamaan kotieläimiä pedoilta. Palautteen mukaan neuvonta koettiin tarpeelliseksi ja toimivaksi.
Hanke toi Suomeen uusia suojausmenetelmiä, lainasi tarvikkeita ja toimitti petoaitoja. Suurimmalla osalla tiloista ei tapahtunut vahinkoja suojausmenetelmien käyttöön ottamisen jälkeen. 89 prosenttia palautekyselyyn vastanneista toivoi toiminnan jatkuvan.
Vaikka työ kotieläintilojen parissa oli arvokasta, ei kolmen suunnittelijan työpanos ollut riittävä susivahinkojen määrän vähentämiseksi koko Suomen mittakaavassa. Työlle on tiedossa jatkoa maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella.
Poliisin ja erätarkastajan partio toimi Itä-Suomessa suteen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi ja laittoman toiminnan valvomiseksi. Kohdennetun valvonnan avulla lisättiin kiinnijäämisen todennäköisyyttä. Hankkeen aikana kaksi uutta susireviiriä syntyi alueille, joissa partio suoritti merkittävässä määrin valvontaa.
Partio valvoi luvattomia haaskoja, ja hanke oli käynnistämässä valtakunnallista täydennyskoulutusta eläinsuojelu- ja metsästysrikosten tutkintaan. Koulutukseen osallistui noin 80 viranomaista ja oikeusalan ammattilaista.
Hanke mainittiin mediassa keskimäärin kolme kertaa viikossa. Hankkeen asiantuntijat osallistuivat erilaisiin paikallisiin ja alueellisiin tilaisuuksiin, antoivat haastatteluita ja vastasivat kansalaisten kysymyksiin. Hanketta esiteltiin yli 240 tilaisuudessa noin 10 000 hengelle. Kouluvierailuilla käytiin 149 koululuokassa, ja 2 681 oppilasta tutustui neljään suomalaiseen suurpetoon.
Kohtaamiset ja arjen tuki osoittautuivat tehokkaimmiksi keinoiksi lisätä hyväksyntää ja ratkaista käytännön ongelmia susialueilla.
Hanke yleisesti: Katja Holmala
Kotieläinten ja metsästyskoirien suojaus: Mari Lyly
Poliisin ja erätarkastajan partio Itä-Suomessa: Harri-Pekka Pohjolainen
DNA-näytekeräys ja seuranta: Mia Valtonen
Viestintä ja kansalaisten suhde suteen: Iina Ala-Kurikka, Jani Pellikka
