Metsien suojelu -tilaston laatuseloste
Tilaston tuottaja: Luonnonvarakeskus (Luke) 1.1.2015 lähtien. Aiemmin tilaston tuotannosta vastasi Metsäntutkimuslaitos (Metla).
Tilaston laadintaperuste: Tilaston tuottaminen perustuu lakiin Luonnonvarakeskuksesta (561/2014), lakiin ruoka- ja luonnonvaratilastoista (562/2014) sekä tilastolakiin (280/2004).
Tilaston rahoituspohja: Tilaston tuottaminen rahoitetaan Luonnonvarakeskuksen varoista.
1 Tilastotietojen relevanssi
1.1 Tietosisältö ja käyttötarkoitus
Metsäluonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan erilaisten metsäympäristötyyppien, eliöyhteisöjen, ekosysteemien sekä metsissä elävien eliölajien ja niiden geneettisen perimän runsautta ja monipuolisuutta. Monimuotoisuutta pyritään säilyttämään mm. perustamalla luonnonsuojelualueita, turvaamalla uhanalaisten lajien elinympäristöjä ja ottamalla monimuotoisuustavoitteet huomioon metsätaloudessa. Suojeltuja metsäalueita tarvitaan etenkin sellaisten elinympäristöjen tai lajien säilyttämiseksi, jotka eivät menesty talousmetsissä.
Luonnonvarakeskus koostaa metsien suojelun tilastot noin kolmen vuoden välein vuoden alun tilanteen mukaisesti. Tilastot sisältävät tiedot lakisääteisistä suojelualueista ja talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteista sekä muiden erityisalueiden luontoarvojen suojelua tukevista metsistä maakunnittain, maa- ja suojeluluokittain sekä aluetyypeittäin. Esitetyt pinta-alat kattavat maa-alan sekä vesipinta-alan.
Tilastot tarjoavat tietoa metsien suojelun tilanteesta. Tilastotietoja voidaan käyttää mm. Metsäalan strategisen ohjelman 2025 ja siihen liittyvien alueellisten metsäohjelmien toteutumisen seurannassa. Tietoja tarvitaan myös kansainvälisiin tilastointitarkoituksiin.
1.2 Keskeiset käsitteet ja luokitukset
Metsien suojelun tilastoinnin käsitteet ja luokitukset perustuvat pääosin metsien suojelualue- ja METSO-tilastoinnin (METI) -työryhmän raporttiin ”Suunnitelma metsien suojelualue- ja METSO-tilastoinnin kehittämiseksi” (MMM 2015:2). Eri aluetyyppien yksityiskohtaiset määrittelyt löytyvät raportista. Lähtökohtana metsien suojelualueelle on kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) vuonna 2008 tarkentama määritelmä (Dudley 2008).
Metsien suojelualueet saattavat kuulua samanaikaisesti useampaan eri aluetyyppiin (esim. luonnonsuojeluohjelmaan, Natura 2000 -verkostoon jne.). Tässä tilastossa kukin alue on sijoitettu suojelutasoltaan tiukimpaan luokkaan päällekkäisen tilastoinnin välttämiseksi.
Metsien suojelutilastossa metsällä tarkoitetaan metsä ja kitumaan pinta-alaa, jotka yhdessä muodostavat puustoisen alan eli metsän. Suojelluiksi metsiksi luetaan lakisääteisten suojelualueiden ja talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteiden metsä- ja kitumaan kokonaispinta-ala.
Tilastoinnissa sovelletaan tilastointihetkellä voimassa olevaa maakuntajakoa. Tilaston aikasarjassa maakuntarajojen muutokset heikentävät tilastotietojen alueittaista vertailukelpoisuutta.
1.2.1 Metsien suojeluluokat
Lakisääteiset suojelualueet
1A) Luonnonsuojelualueet ja luonnonsuojelualueeksi varatut kohteet
Luonnonsuojelualueiden ensisijainen tavoite on pysyvä luonnon suojelu. Alueiden suojelu ja toimenpiteet perustuvat lakeihin ja asetuksiin sekä valtioneuvoston päätöksiin luonnonsuojeluohjelmista ja -alueista. Luonnonsuojelualueiden metsät eivät ole käytettävissä puuntuotantoon. Alueilla voidaan rauhoitusmääräysten puitteissa hoitaa ja ennallistaa luonnonympäristöjä ja perinneluontotyyppejä sekä tehdä toimenpiteitä luontaisen ekosysteemin säilyttämiseksi ja alueen luontaisen kehityksen palauttamiseksi.
1B) Muut lakisääteiset suojelualueet
Suojelualueiden tavoitteena on pysyvä luontoarvojen suojelu. Alueiden rauhoitusmääräykset perustuvat säädöksiin ja maankäytön rajoitukset ELY-keskuksen tai Suomen metsäkeskuksen tai maanomistajaorganisaation vastaavan johdon päätökseen. Luonnonhoidon lisäksi voidaan joillakin suojelualuetyypeillä sallia varovaisia hakkuita, jotka eivät vaaranna alueen metsien suojelutavoitetta.
1C) Määräaikaisesti rauhoitetut suojelualueet
Suojelualueiden tavoitteena on luontoarvojen suojelu. Määräaikainen rauhoitus perustuu säädöksen mukaiseen viranomaisen ja maanomistajan väliseen sopimukseen. Uusittavan sopimuksen pitkäaikaisena tavoitteena on pysyväluonteinen alueen suojelu. Määräaikaisesti rauhoitettujen suojelualueiden metsät eivät ole käytettävissä puuntuotantoon.
Talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteet
2A) Talousmetsien erityiset monimuotoisuuskohteet
Kohteiden tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja ne ovat selkeästi rajattuja. Metsätalouden rajoitukset perustuvat Suomen metsäkeskuksen päättämään metsävaratietojärjestelmärekisteröintiin tai maanomistajaorganisaation vastaavan johdon päätökseen. Erityisten monimuotoisuuskohteiden metsät eivät lähtökohtaisesti ole käytettävissä puuntuotantoon. Poimintaluonteiset hakkuut ovat mahdollisia kohteiden luontaisen kehityksen palauttamiseksi tai rakennepiirteiden ylläpitämiseksi.
2B) Talousmetsien monimuotoisuuskohteet, rajoitetussa metsätalouskäytössä
Kohteiden tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja ne ovat selkeästi rajattuja. Metsätalouden rajoitukset perustuvat Suomen metsäkeskuksen päättämään metsävaratietojärjestelmärekisteröintiin tai maanomistajaorganisaation vastaavan johdon päätökseen. Monimuotoisuuskohteiden metsissä sallitaan hakkuita, jotka eivät vaaranna kohteen luontoarvoja.
Talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteet -luokka vastaa käsitteellisesti biodiversiteettisopimuksen suojelupinta-alan kasvattamista koskevissa tavoitteissa mainittuja ”muita tehokkaita aluelähtöisiä suojelutoimia” (other effective area-based conservation measures). Luokan kohteiden määrittely vastaa myös voimassa olevaa Forest Europe’n eli Euroopan metsäministerikonferenssin (MCPFE) hyväksymää tarkennettua ohjeistusta suojelluiksi metsiksi tulkittavista alueista (Parviainen & Frank 2006, Parviainen & al. 2010). MCPFE:n nykyiset kriteerit ovat useilta osin yhteneväisiä IUCN:n (2008) suojelualueen määrittelyn kanssa.
Luontoarvojen suojelua tukevat metsät
3) Muut erityisalueet ja -kohteet, rajoitetussa metsätalouskäytössä
Näiden erityisalueiden ensisijainen tavoite on muu kuin luontoarvojen turvaaminen ja ne ovat selkeästi rajattuja. Erityisalueet perustuvat esim. maakuntakaavaan tai maanomistajaorganisaation vastaavan johdon päätökseen. Kohteiden tavoitteet ja metsätalouden rajoitukset määritellään maankäyttöpäätöksissä. Erityisalueiden metsät ovat metsätalouskäytössä, mutta tutkimus- tai virkistyskäyttö, riista- tai luontaistalous sekä maisemalliset arvot rajoittavat puuntuotantoa. Alueiden arvokkaimmat luontokohteet jätetään käsittelyn ulkopuolelle.
Muut erityisalueet ja niiden rajoitetussa metsätalouskäytössä olevat metsät muodostavat suojeltujen metsien ydinalueisiin kytkeytyvän ekologisen kokonaisuuden, ns. ”vihreän verkoston” (green infrastructure).
Suojelluiksi metsiksi luokittelussa määritellään lakisääteisten suojelualueiden (luokka 1A, 1B ja 1C) ja talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteiden (luokka 2A ja 2B) metsäksi maaluokan mukaan luettava osuus.
1.2.2. Metsien suojelun aluetyypit
Metsien suojeluun varatut alueet jakautuvat erilaisiin aluetyyppeihin sen mukaan, millainen suojelutehtävä alueella on.
Aluetyyppien pääryhmät ja niiden jakautuminen suojeluluokkiin:
Lakisääteiset suojelualueet
1A Lakisääteiset luonnonsuojelualueet
- Kansallispuisto (1A)
- Luonnonpuisto (1A)
- Vanhojen metsien suojelualue (1A)
- Soidensuojelualue (1A)
- Lehtojensuojelualue (1A)
- Muu luonnonsuojelualue valtion maalla (1A)
- Metsähallituksen päätöksellä perustettu luonnonsuojelualue (1A)
- Metsähallituksen hallinnassa oleva yksityinen suojelualue (1A)
- Yksityinen suojelualue, YSA (1A)
- Luonnonsuojelualue Ahvenanmaalla (1A)
1A Luonnonsuojelualueeksi varatut kohteet
- Luonnonsuojeluohjelmien alue valtion maalla (1A)
- Ns. vanhojen luonnonsuojeluohjelmien tai Natura-verkoston vanhoihin ohjelmiin sisältymätön luonnonsuojelulailla toteutettava kohde
- Nykyisen luonnonsuojelulain luonnonsuojeluohjelman (esim. soidensuojelun täydennysohjelman) kohde
- METSO-ohjelman alue (1A)
- Kaavan luonnonsuojelualuevaraus, SL-merkintä valtion maalla (1A)
- Luonnonsuojeluohjelmien alue yksityismaalla (1A)
- Soidensuojelun täydennysohjelman kohde yksityismaalla (1A) – ei kohteita 2019 tilastossa
- Kaavan luonnonsuojelualuevaraus, SL-merkintä yksityismaalla (1A)
- Luonnonsuojelualueeksi varattu kohde Ahvenanmaalla (1A)
1B Muut lakisääteiset suojelualueet
Muut suojelualueet, ei hakkuita
- Erämaa-alue (1B)
- Metsähallituksen suojelumetsä (julkiset hallintotehtävät) (1B)
- Valtion metsätalousalue, lakisääteinen lajin suojelualue (1B)
- Luonnonsuojelulain (LsL) 46§:n mukainen uhanalaisen tai 47§:n mukainen erityisesti suojeltavan lajin rajauspäätösalue valtion maalla
- Valtion metsätalousalue, lakisääteinen luontotyypin suojelualue (1B)
- LsL:n 29–30 §:n mukainen suojellun luontotyypin tai
- metsälain 10 §:n mukainen erityisen tärkeän elinympäristön rajauspäätösalue
- Muu valtionmaan suojelukohde (1B)
- maakuntakaavaan S-merkinnällä osoitettu muu kuin LsL:iin perustuva suojellun alueen laajennus
- Erityisesti suojeltavan lajin rajausalue yksityismaalla, ERA (1B)
- LsL:n 47 §:n mukainen lajin esiintymispaikan rajauspäätösalue
- Luontotyypin suojelualue yksityismaalla, LTA (1B)
- LsL:n 29–30 §:n mukainen suojellun luontotyypin rajauspäätösalue
Muut suojelualueet, varovaiset hakkuut mahdollisia
- Valtion retkeilyalue, Natura 2000 (1B)
- Natura-verkostoon sisältyvä osa-alue (toteutustapa muu kuin LsL)
- Valtion metsätalousalue, Natura 2000 (1B)
- Natura-verkoston kohde (toteutustapa muu kuin LsL)
- Natura 2000 yksityismaalla (1B)
- Natura–verkoston kohde (toteutustapa pääosin muu kuin LsL)
- Metsälain erityisen tärkeän elinympäristön rajausalue yksityismaalla (1B)
Muut suojelualueet Ahvenanmaalla
- Natura 2000 Ahvenanmaalla (1B)
- Natura-verkoston kohde (toteutustapa muu kuin LsL)
- Lakisääteinen lajin/luontotyypin suojelualue (1B)
- Luonnonsuojelulain mukaisen lajin/luontotyypin tai metsälain mukaisen erityisen tärkeän elinympäristön päätösrajausalue
1C Määräaikaisesti suojellut alueet
- Luonnonsuojelulain 25 §:n mukainen määräaikainen rauhoitusalue, MRA (1C)
- Kestävän metsätalouden rahoituslain ympäristötukikohde yksityismaalla (1C)
2A+2B Talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteet
Metsähallituksen johtoryhmän tai aluejohdon päätöksellä luonnonvarasuunnittelun alue-ekologisen tarkastelun tai muun suunnittelun yhteydessä rajataan valtion mailla arvokkaita metsäelinympäristöjä kokonaan metsätalouskäytön ulkopuolelle tai metsätalouskäyttöä rajoitetaan. Rajoitukset perustuvat Metsähallituksen lakisääteisiin yleisiin yhteiskunnallisiin velvoitteisiin (YYV) ja metsätalouden ympäristöoppaan linjauksiin (Päivinen ym. 2011). Vastaavasti Suomen metsäkeskuksen päättämällä metsävaratietorekisteröinnillä tai maanomistajaorganisaation vastaavan johdon päätöksellä rajataan yksityisillä tai metsäyhtiöiden omistamilla mailla metsäinventoinnin tai -suunnittelun yhteydessä arvokkaita metsäelinympäristöjä, joissa metsätalouskäyttö on rajoitettu. Rajauspäätökset rekisteröidään Suomen metsäkeskuksen tai yhtiöiden paikkatietojärjestelmiin.
2A Talousmetsien erityiset monimuotoisuuskohteet, ei metsätalouskäyttöä
- Valtion metsätalousalue, erityinen monimuotoisuusalue, ei hakkuita (2A)
- Metsähallituksen suojelumetsä (jota ei ole siirretty julkisten hallintotehtävien hallintaan)
- ns. dialogi- ja Metsä-Lappi-prosessien aluerajaus
- Valtion metsätalousalue, erityinen monimuotoisuuskohde, luonnonhoitohakkuut mahdollisia (2A)
- monimuotoisuuskohde, luontokohde, ekologinen yhteys (YYV tai ympäristö-opas)
- Yksityismetsän erityinen monimuotoisuuskohde, ei hakkuita tai luonnonhoitohakkuut mahdollisia (2A)
2B Talousmetsien monimuotoisuuskohteet, rajoitettu metsätalouskäyttö
- Valtion metsätalousalue, monimuotoisuuskohde, rajoitettu metsätalouskäyttö (2B)
- METSO-ohjelman kohde
- monimuotoisuuden lisäämisalue, uhanalaisen lajin esiintymä, ekologinen yhteys (YYV tai MH ympäristöopas)
- Yksityismetsän monimuotoisuuskohde, rajoitettu metsätalouskäyttö (2B)
- METSO-ohjelman luontotyyppi tai muu metsäluonnon arvokas elinympäristö
Luontoarvojen suojelua tukevat metsät
3 Muut erityiskohteet, rajoitettu metsätalouskäyttö
- Valtion retkeilyalue, Natura 2000 -verkoston ulkopuolinen osa (3)
- Metsähallituksen virkistysalue/virkistysmetsä (3)
- Valtion metsätalousalue, erityisiä ulkoilu- tai ympäristöarvoja (3)
- Valtion metsätalousalue, erityisiä erämaa- ja poronlaidunarvoja (3)
- Valtion metsätalousalue, erityisiä maisema-, riista- tai kulttuuriarvoja (3)
- Valtion metsätalousalue, tutkimussopimusmetsä (3)
- Tutkimussopimusmetsä Ahvenanmaalla (3)
1.2.3 Maaluokat
Metsätalousmaaksi luokitellaan alue, jolla ei ole muuta pääasiallista käyttötarkoitusta, eli se ei ole esim. maatalousmaata tai rakennettua maata. Metsätalousmaahan sisältyvät puuntuotantoon käytettävissä olevan maan lisäksi myös puuntuotannon ulkopuolelle jäävät alueet, ml. suojellut alueet. Metsätalousmaan kokonaispinta-ala perustuu tässä tilastossa viimeisimpiin saatavilla oleviin Valtakunnan Metsien Inventoinnin (VMI) tuloksiin.
Metsätalousmaa jaotellaan puuntuotoskyvyn perusteella seuraavasti:
1) Metsämaa on maata, jolla puuston hehtaarikohtainen kasvu yltää keskimäärin vähintään yhteen kuutiometriin vuodessa ohjekiertoaikaa käytettäessä.
2) Kitumaalla puuston hehtaarikohtainen keskikasvu jää edellistä luokkaa pienemmäksi ollen alle 1, mutta vähintään 0,1 kuutiometriä vuodessa.
3) Joutomaa on maata, jolla puuston hehtaarikohtainen vuotuinen kasvu jää alle 0,1 kuutiometriin. Joutomaalla kasvaa vain yksittäisiä puita, usein kituliaita tai pensastavia.
4) Muu metsätalousmaa sisältää metsätalouden käytössä olevan muun maan (metsäautotiet, metsätalouden pysyvät varasto- ja tonttialueet, metsäkokonaisuuteen kuuluvat sorakuopat, riistapellot ym.).
Metsien suojelun tilastoissa metsällä tarkoitetaan metsä- ja kitumaata, jotka yhdessä muodostavat puustoisen alan, metsän.
1.3 Tutkimuskohde ja tiedonantajat
Tilastot sisältävät tiedot lakisääteisistä suojelualueista ja talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteista sekä muiden erityisalueiden luontoarvojen suojelua tukevista metsistä maakunnittain, maa- ja suojeluluokittain sekä aluetyypeittäin. Esitetyt pinta-alat kattavat maa-alan sekä vesialueet.
Metsien suojelun tilastoinnin käsitteet ja luokitukset perustuvat pääosin metsien suojelualue- ja METSO-tilastoinnin (METI) -työryhmän raporttiin ”Suunnitelma metsien suojelualue- ja METSO-tilastoinnin kehittämiseksi” (MMM 2015:2).
Tietoja kerätään valtiolta sekä eri metsäalan organisaatioilta.
1.4 Käyttäjien näkökulman huomiointi
Tilaston käyttäjiltä kerätään palautetta tilastotuotantoa käsittelevien kokousten, kirjallisten kommentointipyyntöjen sekä Luken ja Luken tilastopalvelun asiakastyytyväisyyskyselyiden yhteydessä. Palautetta saadaan myös suorina yhteydenottoina. Saatua palautetta seurataan ja se otetaan huomioon tilastoa kehitettäessä.
2. Tietojen tarkkuus ja luotettavuus
Metsien suojelualuetilastot on laadittu pääosin METI-työryhmän (2015) esittämien periaatteiden ja luokitusten mukaisesti. Tilastoja täydennetään sikäli kuin uusia suojelualuetyyppejä luodaan tai kun suojeluluokituksessa tapahtuu muutoksia. Valtion maat kattavat pääosan suojeltujen alueiden kokonaispinta-alasta. Valtio myös hallinnoi tietoja myös luonnonsuojelulakiin perustuvista yksityismaiden suojelualueista (ml. Natura 2000 -verkoston muulla lainsäädännöllä toteutettavat alueet).
Kuntien ja kaupunkien omistaman metsätalousmaan osuus Suomen koko metsätalousmaan pinta-alasta on Valtakunnan metsien 11. inventoinnin (VMI 11) tulosten mukaan on 1,7 prosenttia. Mikäli näissä metsissä on suojeltuja luokkiin 1A tai 1B kuuluvia alueita, ne ovat mukana metsien suojelualuetilastossa. Tilaston ulkopuolelle jää siten vain talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteita (luokat 2A ja 2B) tai luontoarvojen suojelua tukevia metsiä (luokka 3). Näistä kohteista koottua tietoa ei toistaiseksi ole käytettävissä.
Kuntien ja kaupunkien virkistysalueet ovat pinta-alaltaan merkittävin tilastosta puuttuva tieto. Nämä alueet ovat erityisesti asukkaiden virkistystä varten varattuja alueita, jotka tukevat merkittävästi myös luontoarvojen suojelua. Tällaisia metsäisiä alueita ovat esimerkiksi lähipuistot, ulkoilupuistot, ulkoilualueet, retkeilyalueet, matkailupalveluiden alueet ja monikäyttöalueet.
Maakuntakaavassa muilla kuin valtion mailla luonnonsuojelualueiksi osoitetut suojelualuevaraukset (SL) eivät sisälly kokonaisuudessaan metsien suojelualuetilastoihin. Suurin osa SL-merkinnöistä kohdistuu kuitenkin olemassa oleviin luonnonsuojelualueisiin tai toteuttamattomiin luonnonsuojeluohjelmien (ml. Natura 2000 -verkoston) varauksiin, jolloin ne tulevat metsien suojelun tilastoihin muuta kautta. Muun tyyppisistä kaavan suojelumerkinnöistä ei ole kattavasti koottua tietoa.
Kiinteät muinaisjäännökset ovat muinaismuistolain perusteella rauhoitettuja kohteita. Lain suojaamia muinaisjäännöksiä ovat mm. muinaiset hautaröykkiöt, kalmistot, asuinpaikat, kalliomaalaukset, uhrikivet ja muut palvontapaikat sekä linnavuoret. Muinaismuistoalueiden kaivaminen, peittäminen ja niihin kajoaminen on kielletty. Koska muinaismuistolaki ei välttämättä kaikissa tapauksissa rajoita alueen metsänkäsittelyä, nämä alueet on jätetty tilaston ulkopuolelle. Kohteet eivät myöskään täytä (luonnon)suojelualueen määritelmää.
Metsäteollisuuden mailla sijaitseva lakisääteiset suojelualueet (1A ja 1B) samoin kuin yritysten omalla päätöksellä turvaamat talousmetsien monimuotoisuuskohteet (2A ja 2B) ja luontoarvojen suojelua tukevat metsät (3) ovat mukana tilastoissa.
Metsien suojelualuetilastoja laadittaessa kaikista aluetyypeistä ei ollut saatavilla maaluokittaista jaottelua. Näiden alueiden osalta toimittiin seuraavasti:
1) Alueille, joille ei ollut saatavilla maaluokkajakoa (kohteet, joita ei ole ehditty vielä inventoida), tuotettiin maaluokkajako valtakunnan metsien monilähteisen inventoinnin (monilähde-VMI) avulla.
2) Ahvenanmaan maakunnan suojelualueet: kokonaispinta-alat jaettiin maaluokkiin käyttäen Ahvenanmaan maakunnan keskimääräistä maaluokkajakoa.
Suojelualuetilastossa muuhun maahan kuuluvat myös ne (osa)alueet, joista ei vielä ole saatavilla maaluokittaista pinta-alatietoa, eikä sitä tuotettu monilähde-VMI:n kautta (yhteensä noin 2 800 ha). Valtion alueiden sekä yksityismaiden lakisääteisten suojelualueiden (poislukien metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt ja kemera-ympäristötukikohteet) osalta maaluokka ”muu maa” sisältää myös suojelualueiden sisään jäävät muihin maankäyttöluokkiin kuuluvat alueet (mm. maatalousmaa ja rakennettu maa). Suojeluluokkien 1A, 1B, 1C, 2A ja 2B yhteispinta-alasta noin 11 500 hehtaaria kuuluu muuhun maahan.
Kemeran ympäristötukisopimusten pinta-alassa ei tilastossa ollut mukana sopimuksia, joita ei ole uusittu tai jotka ovat muusta syystä rauenneet.
Metsäteollisuusyritysten mailla sijaitsevista suojelukohteista oli saatavilla vain koko maan tiedot. Nämä jaettiin maakuntiin siinä suhteessa, miten metsäteollisuusyritykset omistivat metsätalouden maata kussakin maakunnassa. Tiedoista ei ollut erotettavissa Natura 2000 -alueisiin kuuluvia osia.
3. Tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus
Tilastojulkistus perustuu kyseisen vuoden alussa vallinneeseen tilanteeseen.
Tilasto kerätään ja julkaistaan noin kolmen vuoden välein. Tilastojulkistusten ajankohdat esitetään Luken tilastojen julkaisukalenterissa.
4. Tilastojen yhtenäisyys ja vertailukelpoisuus
4.1 Ajallinen vertailtavuus
Metsien suojelun tilastot koostetaan noin kolmen vuoden välein. Pääsääntöisesti perustettujen suojelualueiden pinta-alat kasvavat ajan kuluessa. Toteutumattomien luonnonsuojeluohjelmavarausten ja luonnonsuojelulailla toteutettavien (muiden) Natura 2000 -alueiden pinta-alat supistuvat sitä mukaa kun alueita hankitaan valtion omistukseen ja perustetaan valtion tai perustetaan suoraan yksityisiksi luonnonsuojelualueiksi.
4.2 Vertailtavuus muihin tilastoihin
Metsien suojelualuetilastossa esitetyt suojelupinta-alat eroavat aiemmin koostetusta kansainvälisen MCPFE (Ministerial Conference on the Protection of Forests in Europe) -luokituksen mukaisesta metsien suojelun tilastotiedoista johtuen erilaisesta metsän määritelmästä, luokituseroista, luokituksen ajankohdasta ja tiedon lähteestä. Suomen MCPFE-tiedot on koostettu Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) aineiston perusteella käyttäen hyväksi mm. Metsähallituksen muita paikkatietoaineistoja.
5. Tietojen saatavuus ja selkeys
Tilasto julkaistaan julkistamiskalenterissa ilmoitettuina ajankohtana Luonnonvarakeskuksen tilastopalvelussa. Tuoreimmat suojelualuetiedot esitetään kokonaisuudessaan Luonnonvarakeskuksen tilastopalvelussa Metsien suojelu -osiossa.
Viitteet
Dudley, N. (ed.) 2008. Guidelines for Applying Protected Area Management Categories. Gland, Switzerland: IUCN. x + 86pp.
Metsien suojelualue- ja METSO-tilastoinnin työryhmä METI. Suunnitelma metsien suojelualue- ja METSO-tilastoinnin kehittämiseksi. 2015. Maa- ja metsätalousministeriön työryhmämuistio 2015:2. Helsinki. MMM. 58 s. ISBN 978-952-453-913-5 Saatavissa: http://mmm.fi/documents/1410837/1722412/MMM-TRM-2015-2/9a56016b-8b6e-486e-b719-7552136a8d89
Parviainen, J. & Frank, G. 2006. MCPFE Information Document on Data Collection and Compiling the Statistics On Protected and Protective Forest and Other Wooded Land in Europe. 16 s. Saatavissa: https://www.foresteurope.org/docs/reporting/MCPFE_INFO_DOC_on_data_collection_on_Protected_forests.pdf
Parviainen, J., Frank, G., Bucking, W., Schuck, A. & Vandekerkhove, K. 2010. Information document on data collection and compiling the statistics on protected and protective forest and other wooded land for Pan-European reporting. Forest Europe/UNECE/FAO. [Further clarifications to 2006 Information Document]. Saatavissa: https://www.foresteurope.org/sites/default/files/Information%20Document%202015_Data&Statistics_ProtectedProtectiveForests.pdf
Päivinen, J., Björkqvist, N., Karvonen, L., Kaukonen, M., Korhonen, K-M., Kuokkanen, P., Lehtonen, H. & Tolonen, A. (toim.). 2011. Metsähallituksen metsätalouden ympäristöopas. Metsähallituksen metsä-talouden julkaisuja 67. 162 s. Saatavissa: https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/mt/ymparistoopas2011.pdf