Synteesiraportti: Turvepeltojen vettämisen vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin

Suosta raivatut ja ojitetut pellot, turvepellot, ovat merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen lähde Suomessa. Niiden iso päästövähennyspotentiaali saadaan parhaiten käyttöön palauttamalla vesitalous lähemmäksi suon kaltaisia olosuhteita, vettämällä. Synteesiraporttimme tavoitteena oli tarkastella käytettävissä olevien mittaustulosten perusteella, miten turvepeltojen päästöt muuttuvat vettämisen seurauksena ja riittääkö käytettävissä oleva mittausaineisto raportoinnin kehittämiseen. 

Raportin ydinviestit ovat seuraavat:

1. Vesipinnan etäisyys maan pinnasta on tärkein kasvihuonekaasupäästöjä säätelevä tekijä turvemailla. 
2. Turvepellon pohjavedenpinnan korottaminen padottamalla on tehokas keino vähentää päästöjä. 
3. Sadanta ei yleisesti ottaen riitä pitämään pohjavettä lähellä maan pintaa kesäaikaan, mutta osittainenkin vettäminen vähentää hiilidioksidipäästöjä merkittävästi. 
4. Pohjaveden pinnan korkeus tulisi ottaa päästöjen arvioinnin lähtötiedoksi. Onnistuneilta vettämiskohteilta tarvitaan lisää mittaustuloksia, jotta päästöjen raportointi pystytään tekemään Suomen oloihin räätälöidyllä menetelmällä. 

Tietoa erityyppisten peltokohteiden vettämisestä tarvitaan lisää. Erityisesti tarvitaan mittaustuloksia kohteilta, joissa vesi on ollut hyvin lähellä maan pintaa. Koska monien kohteiden lannoitus ja muokkaus oli ollut tavanomaista vähäisempää ennen vesipinnan nostoa, tarvitaan tietoa myös kohteilta, jotka ovat olleet tavanomaisessa aktiiviviljelyssä ennen vettämistä.