Synteesiraportti: Talousmetsien luonnon monimuotoisuuden kehitys ja luonnonhoidon vaikuttavuus
Viime vuosina on ilmestynyt useita metsäluonnon monimuotoisuutta ja talousmetsien luonnonhoitoa käsitteleviä synteesiraportteja, jotka ovat painottuneet hieman eri näkökulmiin (esim. Keto-Tokoi 2018, Gustafsson ym. 2022, Koivula ym. 2022, 2024, 2025, Siitonen & Huhta 2023). Tämä synteesiraporttimme kokoaa näiden julkaisujen sisällön ja keskeiset johtopäätökset yhteen. Raportissa pyritään kokonaisvaltaiseen analyysiin ja vaikutusarvioihin.
Raportissa tarkastelimme:
- mikä on talousmetsien metsäluonnon nykytila ja miten se on kehittynyt
- missä luonnon monimuotoisuuden osa-alueissa on tapahtunut heikkenemistä ja missä parantumista, ja millä aikavälillä
- mikä on ilmastonmuutoksen vaikutus metsäluonnon monimuotoisuuteen
- mitä luonnonhoidollisia ratkaisuja on kehitetty metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja miten niitä voisi kehittää sekä
- mitkä ovat ilmeisimmät tietopuutteet ja missä asioissa on tarvetta lisätutkimukselle
Tuloksista voidaan johtaa seuraavat kymmenen metsien käyttöä koskevaa suositusta. Jo käytössä olevat luonnonhoidon keinot ovat selvästikin sinänsä hyviä, mutta keinojen mitoitus on usein riittämätöntä ja kohdentamisessa on kehitettävää.
- Säästöpuiden määrä uudistusaloilla tulisi vähintään kaksinkertaistaa, mikäli metsästrategian lahopuutavoitteesta pidetään kiinni.
- Kaikki lahopuu tulisi säästää eri metsänhoidon vaiheissa, mutta juurikääpäiset metsiköt ovat erityistapaus.
- Lehtipuustoa kannattaa säilyttää kaikissa metsänhoidon vaiheissa.
- Energiapuun korjuussa olisi jätettävä korjaamatta kaikki kuolleet puut ja säästettävä taloudellisesti vähäarvoisia puulajeja, niin pieniä kuin isompiakin puita.
- Luontokohteet kannattaa yleensä jättää pysyvästi metsätaloustoimien ulkopuolelle, jolloin niille kehittyy vähitellen runsaasti monimuotoisuudelle arvokkaita rakennepiirteitä.
- Tietyt elinympäristöt vaativat säilyäkseen hoitoa. Lehdot ja paahdeympäristöt ovat pienestä kokonaispinta-alastaan huolimatta erityisen merkittäviä uhanalaisten metsälajien elinympäristöinä. Myös turvemaihin sisältyy eräitä metsälajistolle arvokkaita ympäristöjä.
- Monimuotoisuuden turvaamisesta huolehtivan metsänomistajan täytyy erikseen panostaa luonnonhoitoon, käyttipä hän jatkuvaa tai jaksollista kasvatusta.
- Nykyistä paljon monipuolisempi puulajisto lienee parhaita yksittäisiä keinoja varautua ilmastonmuutoksen todennäköisesti mukanaan tuomiin, yleistyviin sään ääri-ilmiöihin (etenkin kuivuus ja myrskyt) seuraustuhoineen.
- Luonnonhoidon ja suojelun lisäämisen hyödyt, kustannukset ja mahdollinen hakkuuvuoto riippuvat toimenpiteiden mitoituksesta.
- Metsien monimuotoisuutta sivuavan politiikan ja metsien hoitokäytäntöjen olisi oltava johdonmukaisia siten, että esim. sertifiointikriteerien sekä ympäristöä ja luonnonvaroja koskevien lakien ja asetusten muutokset aina tukisivat tai eivät ainakaan haittaisi kansallisia ja EU:n monimuotoisuuden turvaamistavoitteita.