Valkuaisviisas maidontuotanto
ViiMa
Märehtijöiden tuottama korkealaatuinen eläinvalkuainen on osa Suomen huoltovarmuutta. Maidontuotannossa käytetään yleisesti rypsirouhetta, jonka kotimaisuusaste on vain 10 %. Märehtijät pystyvät muodostamaan tarvitsemansa valkuaisen pelkällä nurmirehulla, mutta lisävalkuaista käytetään sen mukanaan tuoman taloudellisen hyödyn vuoksi. Valkuaisviisas ruokinta tarkoittaa huoltovarmuuden kannalta ihmisravinnoksi kelpaamattomien, mahdollisimman pitkälle kotimaista alkuperää olevien rehuraaka-aineiden hyödyntämistä. Kotimaisina rehuina hyödynnetään nurmea, palkoviljoja ja viljanjalostusteollisuuden sivutuotteita.
Valkuaisviisas tarkoittaa myös fossiiliperäisen mineraalityppilannoitteen käytön minimointia, joka vaatii palkokasvien typensidontaominaisuuksien hyödyntämistä rehuntuotannossa. Palkokasveja viljellään myös niiden valkuaispitoisuuden vuoksi, koska palkoviljojen oletetaan korvaavan väkirehun täydennysvalkuaista, mikä ei kuitenkaan pidä kuin osittain paikkaansa. Ruokahuollon turvaamisen vuoksi fossiiliperäisistä lannoitteista on vaikea luopua kokonaan, mutta ostolannoitteiden käytön puolittaminen on realistinen tavoite palkokasvien viljelyn ja tietotaidon lisäämisen kautta.
Haihtumistappioiden kannalta typen hyväksikäytössä tulisi päästä noin 30 % tasolle (maidon typpi / rehun mukana saatu typpi). Typen hyväksikäyttö jää alle tuon rajan etenkin, jos nurmen raakavalkuaispitoisuus on korkea. Hyväksikäytön parantamiseksi ruokinnan lisäksi tulee huomioida koko maatilakokonaisuus: rehuntuotanto sekä haihtumis- ja valumistappioiden minimointi. Näitä osia tutkitaan kumppanuushankkeissa, jotka keskittyvät rehun viljely- ja ympäristökysymyksiin (N-Fiksu ja N-Teho). Valkuaisviisas maidontuotanto -hanke keskittyy nautojen ruokintaan, ja yhdessä hankkeet tuottavat "Viisas typpikierto" -kokonaisuuden.
Suomessa pitkään käytössä olevasta rehuarvojärjestelmästä huolimatta mm. raakavalkuainen ja ohutsuolesta imeytyvä valkuainen (OIV) käsitteinä sekoittuvat ohjeistuksissa ja käytännössä. Puutteet valkuaisruokinnan peruskäsitteiden tuntemuksessa johtavat tehottomaan resurssien käyttöön. Valkuaisruokinnan merkitystä ei myöskään voi suoraan nähdä maatilatasolla, koska sen osuus kokonaistuotoksesta on alle 10 %. Valkuaisruokinnan muutosten vaikutukset sekoittuvat muuhun ruokintaan ja karjan yleismanagementtiin. Lisävalkuaista käytetään pelkästään talousnäkökulman perusteella ja valkuaisruokinnan taso lasketaan optimointiohjelmilla. Ruokinnansuunnitteluohjelmien luotettava toiminta ja käyttö on siten edellytys kannattavan lopputuloksen saamiseksi. Ohjelmien pohjalla toimivaa tuotosvastemallia on päivitettävä ajantasaiseksi tiedon lisääntyessä ja tuotantoympäristön muuttuessa.
Valkuaisviisas maidontuotanto -hankkeen tavoitteina on:
1. Vähentää lypsylehmien valkuaisen yliruokintaa ja parantaa typen hyväksikäyttöä ammoniakkitappioiden pienentämiseksi. Pitkän tähtäimen tavoite on luopua tuontirehuvalkuaisen käytöstä lypsylehmillä.
2. Päivittää optimointiohjelmien käyttämä tuotosvastemalli uusimmalla tutkimustiedolla huomioiden erityisesti palkokasvit ja ruokinnan ääritilanteet. Lisäksi tavoitteena on ohjeistaa optimointia soveltavien ohjelmien käyttämät raja-arvot eläinterveyden ja talouslaskennan näkökulmasta.
3. Tuottaa ja välittää helposti saatavilla olevaa neuvonalista tietoa nautojen valkuaisruokinnan perusteista ympäristön, talouden ja eläimen terveyden näkökulmasta.
4. Lisätä yhteistyötä ja tehostaa tiedonsiirtoa tutkimuksen, asiantuntijaverkoston ja maatilayrittäjien välillä.
Hanketta koordinoi Luonnonvarakeskus ja hankekumppanina toimii ProAgria Itä-Suomi.
Hankkeen päärahoittaja (80 %) on Euroopan maaseudun kehittämisen rahasto, ja rahoitusta hankkeelle on myönnetty seuraavasti:
Luke 225 000 € ja ProAgria Itä-Suomi 100 000 €.
