Riistaruokinnan aiheuttamat ympäristöterveysriskit maatalouselinympäristöissä

Riistaruokinta luokitellaan tyypillisesti houkutteluruokintaan ja tukiruokintaan. Houkutteluruokinta pyrkii metsästyksen tehostamiseen houkuttelemalla kohdelajeja sopiviin paikkoihin ammuttavaksi tai pois vahinkokohteiden (esim. viljelykset, puutarhat) läheltä. Tukiruokinnalla pyritään puolestaan voimistamaan riistakantoja saalismäärien lisäämiseksi. Suomessa ruokitaan etenkin kauriseläimiä ja villisikoja, joille tarjotaan mm. viljaa, juureksia ja hedelmiä. Kohdelajien lisäksi ruokinnolla käy erityisesti pienpetoja ruokinnan ja/tai ruokintapaikan lisääntyneen jyrsijämäärien takia

Riistaruokinnalla on vaikutuksia eläinyksilöihin ja populaatioihin. Haitat johtuvat usein eläinten määrän kasvusta sekä ruokinnalle kerääntyvistä kuokkavieraista. Tautien ja loisten leviämistä ihmisiin ja eläimiin pidetään ruokintojen yhtenä vakavimpana haittana, koska sekä lajien sisäiset että lajien väliset kontaktit lisääntyvät ruokinnan myötä. Erityisesti hirvieläinten loisten ja tautien runsauden on todettu riippuvan eläintiheydestä. Ruokinnat mahdollistavat ylitiheiden kantojen muodostumisen, jotka taas voivat välillisesti vaikuttaa puutiaisten ja niiden levittämien tautien lisääntymiseen. Myös vakavien eläintautien leviäminen (esim. afrikkalainen sikarutto ASF, rabies) voi alkaa tai tehostua ruokintojen välityksellä. Esimerkiksi nautatuberkuloosi, ja hirvieläinten näivetystauti ovat Pohjois-Amerikassa levinneet osin juuri riistaruokinnan takia. Taudin yleistyminen villieläinpopulaatiossa lisää taas riskiä taudin siirtymisestä saman alueen kotieläimiin. Riistaruokinnan ekologisia ja ympäristöterveydellisiä vaikutuksia ei Suomessa ole tutkittu käytännössä lainkaan, vaikka ruokinta on paikoin mittavaa. Tuoreet suomalaista riistaruokintaa koskevat selvitykset sekä MMM:n vastikään teettämä selvitys valkohäntäpeurakannan hallinnasta ovat kaikki korostaneet ruokintapaikkojen merkityksen selvittämistä loisten ja tautien leviämisessä.

Viime vuosina ruokinnan hyödyistä suhteessa haittoihin on käyty ajoittain voimakastakin keskustelua, mutta tutkittu tieto puuttuu käytännössä kokonaan. Hankkeessa pyritään ensimmäistä kertaa arvioimaan riistaruokinnan suoria ja epäsuoria ympäristöterveysvaikutuksia maatalouselinympäristössä. Hankkeessa kartoitetaan, mitkä taudit tai loiset esiintyvät ja mahdollisesti leviävät ruokinnoilla villi- tai tuotantoeläimiin tai mahdollisesti myös ihmisiin (ns. zoonoosit). Mallilajina käytetään valkohäntäpeuraa. Lajia ruokitaan voimakkaasti, se viihtyy viljelysten ja peltojen läheisyydessä ja syö viljojen oraita, jolloin mahdolliset ulosteperäiset tai hengitysteiden kautta leviävät taudinaiheuttajat voivat päästä rehuihin ja ruokaviljaan. Valkohäntäpeurasta on löydetty mm. hirvieläinten imusuonistosukkulamatoja ja Toxoplasma gondii –loisia. Laji on myös herkkä koronavirukselle (SARS-CoV-2) ja kykenee levittämään sitä. Lisäksi monet vaaralliset eläintaudit (esim. ASF, Aujeszkyn tauti, bruselloosi, salmonella) voivat levitä elämistä toisiin paitsi suoraan, myös rehujen ja viljojen kautta.

Hankkeen tavoitteina on tutkia ja selvittää:

1.) Riistaruokintapaikoilla vierailevien eläinten ja eläinlajien määrä yleisesti ja verrattuna alueisiin missä ruokintaa ei ole

2.) Riistaruokintapaikojen tautiriskit eli ruokintapaikoilla esiintyvien taudinaiheuttajien kirjo

3.) Näiden tautien leviämisriskit villieläimistä tuotantoeläimiin ja mekanismit tälle ympäristöterveysriskille sekä

4.) Viestiä ja jalkauttaa tulokset avoimesti niin päättäjille, toimijoille ja sidosryhmille kuin kansalaisellekin.

Näiden tutkimustavoitteiden selvittäminen tuo uutta ja käytännöllistä tietoa riistaruokinnan ympäristöterveysriskeistä, mitä Suomessa on kaivattu mutta mitä ei vielä ole tutkittu. Hankkeen toteuttavat yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen (koordinaattori) ja Ruokaviraston tutkijat.