Yksi suojelubiologian hankalimmista tehtävistä on petojen vaikutuksen säätely kun saaliseläimen kanta ei kestä saalistusta. Perinteinen petojen poisto on työlästä ja tappamiseen liittyy suojelu- ja eläinoikeuskysymyksiä. Vaihtoehtoisille menetelmille on maailmanlaajuisesti suuri tarve. Testaamme kokeellisesti kahta tällaista menetelmää uhanalaisiin vesilintuihin kohdistuvan saalistuspaineen vähentämiseksi. Tutkimme, voidaanko petoja huijata uskomaan, että maastossa runsaana esiintyvään lintujen hajuun ei liity syötävää, jolloin siihen ei kannata kiinnittää huomiota (ns. “kemiallinen naamiointi”), tai vaihtoehtoisesti, että lintujen munat eivät ole syömäkelpoisia. Demografisilla malleilla analysoimme eri pedonhallintamenetelmien paikallista vaikutusta vesilintujen kannankasvuun. Yhdistämällä seuranta-aineistoja vesilinnuista ja nisäkäspedoista ympäristötietoihin Suomen vesistöistä, tutkimme miten petojen hallinta vaikuttaisi vesilintujen kantojen kehitykseen suuressa mittakaavassa.