Siirry pääsisältöön

Suomalaisten luomutilojen viljelykierrot

Luomukierto

Luomutilojen viljelykiertojen on lähtökohtaisesti oltava sellaisia, että niiden avulla voidaan hoitaa maan viljavuutta. Tämä tapahtuu viljelemällä säännöllisin väliajoin palkokasveja ja muita maan viljavuutta ylläpitäviä kasveja. Luomutilojen viljelykierroille on asetettu vähimmäisvaatimuksia, jotka liittyvät palkokasvien ja muiden maan viljavuutta ylläpitävien kasvien määrään viljelylohkolla viljelykierron aikana ja saman kasvilajin tai kasvisuvun kasvien viljelyyn peräkkäisinä vuosina. Maan viljavuuden hoidon lisäksi viljelykierrolla on tärkeä merkitys rikkakasvien ja kasvintuhoojien hallinnassa luomutiloilla.

Kansainvälisessä tarkastelussa on havaittu, että siirtyminen luomutuotantoon monipuolistaa viljelykasvivalikoimaa ja lisää muun muassa rehunurmien ja palkokasvien viljelyä. Vaikka lähtökohtaisesti suomalaisillakin luomutiloilla perusajatus on, että viljelykierrot ovat monipuolisia, ei meillä ole tutkimustietoa aiheesta.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä suomalaisten luomutilojen viljelykierroista, vakiintuneista käytänteistä ja viljelykiertojen suunnitteluun ja toteutukseen vaikuttavista tekijöistä.

Hanke pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin hyödyntäen lohkotietoaineistoja ja viljelijähaastatteluja:

Minkälaisia viljelykiertoja suomalaisilla luomutiloilla esiintyy ja miten niiden esiintyminen riippuu alueesta, tilan tuotantosuunnasta (kotieläintuotanto vs. kasvintuotanto), aluskasvien käytöstä ja lohkon eri ominaisuuksista?

Kuinka pitkiä viljelykierrot ovat ja mikä vaikuttaa kierron pituuden vaihteluun?

Miten luomutilojen viljelykierrot ovat muuttuneet ajan kuluessa?

Millaiset viljelykierrot ovat viljelijöiden mielestä osoittautuneet onnistuneiksi ja toimiviksi?

Tuotettua tietoa voidaan hyödyntää luomutuotannon kehittämisen lisäksi tavanomaisen tuotannon viljelykiertojen monipuolistamisessa. Tutkimustieto viljelykiertokäytänteistä ja viljelykiertovalintoihin vaikuttavista tekijöistä auttaa meitä kehittämään alueellista ja tuotantosuunnan mukaista ohjeistusta ja neuvontaa sekä antaa arvokasta tietoa hallinnollisten vaatimusten vaikutuksista toteutuneisiin viljelykiertoihin.