Kuitu-hankkeen tutkimusalue
Tuusulanjärvi on Uudenmaan maakuntajärvi, joka sijaitsee Etelä-Suomessa Järvenpään kaupungin ja Tuusulan kunnan alueella (kuva 1). Järven valuma-alue on pinta-alaltaan 92,95 km2, ja siitä noin puolet on maalajiltaan savea. Valuma-alueesta noin 32 % on maatalousmaata, 34 % metsää, 26 % rakennettuja alueita ja 8 % vesialueita.
Järveä on kunnostettu aktiivisesti 1980-luvulta lähtien ja sen tila on vähitellen parantunut. Valuma-alueelta tuleva hajakuormitus on kuitenkin edelleen suurta ja kaikki toimet järven tilan parantamiseksi ovat tärkeitä (https://www.tuusulanjarvi.org). Jotta veden laatu saadaan jatkossakin paranemaan, tarvitaan järven valuma-alueelle kohdennettuja, entistä tehokkaampia vesiensuojelutoimia.
Tuusulanjärven valuma-alueista Sarsalanojan valuma-alue on suurin (kuva 2). Maatalouden osuus pinta-alasta on 43 % ja metsätalouden 48 %. Maataloudesta aiheutuva kokonaisfosforikuormitus on järven kuormituslähteistä suurin, 785 kg/vuosi (VEMALA-malli). Tämän takia Sarsalanojan valuma-alue valittiin mukaan KUITU-hankkeeseen, jossa tutkitaan pystytäänkö pelloille levitettävän maanparannuskuidun avulla vähentämään eroosiota ja ravinnekuormitusta.
Sarsalanojan valuma-alueen yläosa haarautuu Klenkon kosteikon yläpuolella kahteen osaan; eteläpuoliseen Noormarkinojaan ja pohjoispuoliseen Flinkinojaan (kuva 3). Flinkinojan valuma-alue on 9,9 km2. Noormarkinojan valuma-alue on noin 4,66 km2 ja alueen peltopinta-ala on 157 hehtaaria. Alueen pellot ovat tasaisia, hieman ojaan päin kaltevia savimaita. Alueella on paljon viljanviljelyä.
KUITU-hankkeessa Noormarkinojan ja Flinkinojan vedenlaatua seurattiin syksystä 2019 kevääseen 2020 ja edelleen syksystä 2020 kevääseen 2021, jotta saatiin taustatietoa alueelta virtaavan veden laadusta ennen Noormarkinojan valuma-alueen peltojen kuitukäsittelyä. Syksyllä 2020 pellot olivat niin märkiä, että maanparannuskuitua päästiin levittämään vain 15 hehtaarin alalle. Syksyllä 2021 kuitua levitettiin 63 hehtaarille. Alueen 157 hehtaarin peltopinta-alasta saatiin käsiteltyä kuidulla noin puolet (78 ha).
Vertailualueena toimii ilman kuitukäsittelyä jäävä Flinkinoja. Levityksen jälkeen seurataan, eroavatko ojien ravinne- ja kiintoainepitoisuudet toisistaan ja muuttuuko Noormarkinojan vedenlaatu kuidun levityksen seurauksena. Tulosten perusteella arvioidaan maanparannuskuitujen vaikutuksia valumavesiin sekä peltomaahan.