Aurinkosuo - Lyhytkiertoviljelyn ja aurinkovoimalan energiatuotos, kannattavuus ja ilmastovaikutukset turvetuotannosta poistetuilla suopohjilla

Päästökaupan ja kansallisen turveverotuksen kiristyksen seurauksena turvetuotanto on ajautumassa ennakoitua nopeammin alas. Käytöstä poistuneiden turvetuotantoalueiden eli suonpohjien maanomistajien on löydettävä alueille nopeasti uusia käyttötapoja, sillä jälkihoitoa/-käyttöä vaille jääneet turvetuotantoalueet näyttäytyvät useimmiten kasvihuonekaasujen päästölähteinä. Uusien käyttömuotojen joukosta erittäin merkittäväksi on noussut aurinkovoiman tuotanto. Turvetuotantoalue on jo voimakkaasti ihmisen muokkaama ekosysteemi, joten suonpohjan käyttö aurinkovoiman tuotannossa ei aiheuta merkittäviä maankäytön muutoksia, lisää luontokatoa tai vähennä ruuantuotannon pinta-alaa. Haasteellista on integroida aurinkoenergian tuotanto osaksi muita jälkikäyttömuotoja ja yhteensovittaa siihen monitavoitteisuus, kuten maaperäpäästöjen hillintä. Myös perinteisempien maankäyttömuotojen, kuten ruokohelven, hampun, hieskoivun biomassan tuotanto on murroksessa, sillä niille on energiantuotannon lisäksi avautumassa uudenlaiset markkinat vihreän siirtymän myötä. Tuotekehityksen tuloksena fossiilisten materiaalien tuotannolle on kehitelty uusia, korvaavia tuotteita (esimerkiksi biohiili, kasvualustat, biomuovit, tekstiilit). Lyhytkiertoviljelykasvien suorat ilmastovaikutukset ovat pääsääntöisesti lievästi ilmastoa viilentäviä, sillä ne sitovat hiiltä kasvuunsa. Kun tarkastellaan arvoketjujen ilmastovaikutuksia kehdosta portille (cradle-to-gate) eli tuotannon panosten valmistuksesta lopputuotteeseen saakka, voivat myös lopputuotteen hiilivaraston koko ja pitkäikäisyys nousta merkittävään asemaan. Suopohjien eri jälkikäyttömuotojen ilmastovaikutuksista on olemassa tutkittua tietoa vain vähän. Tilanne on haastava jälkihoitovaiheen valvonnan kannalta, sillä riskinä on, että nopealla aikataululla toteutettujen hankkeiden ympäristövaikutukset tunnetaan heikosti eikä niitä voida hallita.

Aurinkosuo-hankkeessa selvitetään intensiivisten kenttämittausten avulla suonpohjan eri jälkikäyttövaihtoehtojen (aurinkovoimala, lyhytkiertoviljelmät biohiilellä ja ilman) ilmastovaikutusta ja taloudellista kannattavuutta. Tarkastelussa otetaan huomioon koko arvoketjun aikana syntyneet päästöt, eri jälkikäyttövaihtoehtojen energiantuotos sekä suonpohjan maaperän ja kasvillisuuden vuorovaikutus ilmakehän kanssa (kasvihuonekaasut hiilidioksidi CO2, typpioksiduuli N2O, metaani CH4). Lisäksi tutkitaan kasvilajeja, jotka ominaisuuksiltaan soveltuvat kasvatettaviksi aurinkopaneelien kanssa ja siten lisäisivät aurinkovoimakentän monimuotoisuutta sekä esteettisiä arvoja, sekä niiden vaikutusta suonpohjan kasvihuonekaasutaseeseen. Myös paneelinaluskasvien vaikutus paloturvallisuuteen selvitetään. Taloudellisen analyysin perusteella saadaan yrityksille monipuolista tietoa liiketoiminnan suunnittelua ja kannattavuuden arviointia varten. Näin hanke edistää turveyrittäjien ja muiden turvesektorin toimijoiden uudelleen työllistymistä ja uuden liiketoiminnan käynnistämistä. Hanke hyödyttää myös suopohjien maanomistajien päätöksentekoa, sekä yhteiskuntaa yleisesti, kun julkisia resursseja voidaan suunnata ilmastovaikutuksiltaan parhaimpien arvoketjujen kehittämiseen.

Hanke antaa työkaluja ELY-keskusten työhön käytöstä poistettujen turvetuotantoalueiden jälkihoitovaiheen valvontaan ja YVA-arviointeihin. Hanke kohdistuu Pohjois-Savon kärkialoille (älykkään erikoistumisen strategian painopisteet) kone- ja energiateollisuus ja biojalostus.