Hiilimarkkinoilta lisäarvoa turvetuotannosta poistettujen alueiden jatkokäyttöön

Tarve vähentää Suomen ja Euroopan unionin ilmastopäästöjä lisää painetta ohjata alueita hiilivarastoja säilyttäviin maankäyttömuotoihin ja rakentaa järjestelmiä, joissa maanomistaja saisi korvauksen päästöjen vähentämisestä. Turpeen hiilivarastojen säilyttämisestä olisi saatavissa tehokkaita ja verrattain pysyviä päästövähennyksiä.

Tuotannosta poistuvien turvetuotantoalueiden omistajat voisivat harkita yleisimpien jatkokäyttömuotojen (metsitys, nurmiviljely ja kosteikot) rinnalle uusia korotetun vedenpinnan käyttömuotoja, mikäli turpeeseen varastoituneella ja sinne sitoutuvalla hiilellä olisi myytävissä oleva arvo ja jos uudet arvoketjut saataisiin toimiviksi. Tämä voisi luoda myös paikallistalouteen uusia liiketoimintamahdollisuuksia turve- ja muille yrittäjille.

Hankkeessa tarkasteltavat kosteikkoviljelyn ja ennallistamisen jatkokäyttömuodot sekä niistä lähtevät arvoketjut ovat:

1. Ennallistaminen (uudelleensoistaminen)

2. Pajun lyhytkiertoviljely korkealla vedenpinnalla, verrokkina tavanomainen viljely

3. Ruokohelven viljely korkealla vedenpinnalla, verrokkina tavanomainen viljely

4. Rahkasammalen kasvatus

5. Osmankäämin kosteikkoviljely

Hankkeen toteuttavat Geologian tutkimuskeskus (GTK), Luonnonvarakeskus (Luke), Itä-Suomen yliopisto (UEF) ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu (SeAMK) yhteistyössä paikallisten maanomistajien kanssa Etelä-Pohjanmaalla.