Metsämaan omistus

Tilaston tuottaja: Luonnonvarakeskus (Luke) 1.1.2015 lähtien. Aiemmin tilaston tuotannosta vastasi Metsäntutkimuslaitos (Metla).

Tilaston laadintaperuste: Tilaston tuottaminen perustuu lakiin Luonnonvarakeskuksesta (561/2014), lakiin ruoka- ja luonnonvaratilastoista (562/2014) sekä tilastolakiin (280/2004).

Tilaston rahoituspohja: Tilaston tuottaminen rahoitetaan Luonnonvarakeskuksen varoista.

 

1. Tilastotietojen relevanssi

1.1 Tietosisältö ja käyttötarkoitus

Metsämaan omistus -tilastossa esitetään tietoja yksityishenkilöiden ja muiden ryhmien omistamien metsätilakokonaisuuksien lukumääristä ja metsämaan pinta-aloista Suomessa. Myös yksityismetsälöistä julkaistaan vastaavat tiedot.

Yksityishenkilöiden metsänomistuksen tiedot esitetään Suomen metsäkeskuksen toiminta-alueittain ja koko maan tasolla. Muiden metsänomistajaryhmien tiedot tilastoidaan vain koko maata koskien.

Metsätilakokonaisuuksia koskevat tiedot julkaistaan metsämaan pinta-alan mukaisissa kokoluokissa. Yksityishenkilöiden omistamista metsätilakokonaisuuksista esitetään myös arvio omistajien lukumäärästä. Metsätilakokonaisuuteen voi sisältyä useita yksityismetsälöitä, joiden lukumäärät ja pinta-alat tilastoidaan niiden metsänhoitomaksuvelvollisuuteen ja pinta-alaan perustuvissa luokissa.

Kansallisessa metsästrategiassa 2025 (2015) on asetettu tavoitteeksi tilakoon kasvaminen. Tilaston perusteella voidaan seurata erityisesti yksityishenkilöiden omistuksessa olevien metsätilojen määrän ja kokorakenteen kehittymistä alueittain. Lisäksi tilasto tuottaa tietoa muiden metsänomistusmuotojen kehittymisestä koko maan tasolla.

1.2 Käsitteet ja luokitukset

Kiinteistöluokitukset

Metsätilakokonaisuus tarkoittaa kaikkia saman tai samojen omistajien koko Suomessa omistamia metsätiloja yhdessä. Tilakokonaisuuden tulee sisältää vähintään yksi hehtaari metsämaata. Mikäli henkilö omistaa metsätiloja sekä erikseen että kuolinpesän tai yhtymän osakkaana, nämä luetaan eri metsätilakokonaisuuksiksi. Metsätilakokonaisuuteen voi kuulua myös peltoa, tontteja sekä kitu- ja joutomaata, mutta tämä tilasto koskee vain metsämaata.

Metsätilaksi luetaan ne verohallinnon rekisterissä olevat maatilat, joissa tilaan kuuluu metsää. Maatilalla tarkoitetaan itsenäistä taloudellista yksikköä, jolla harjoitetaan maa- tai metsätaloutta (maatilatalouden tuloverolaki 543/1967, 2.2 §). Valtaosa verotuksen maatiloista on puhtaita metsätiloja, eikä niillä harjoiteta lainkaan maataloutta. Metsätila (maatila) voi koostua useammasta metsämaata sisältävästä kiinteistöstä ja/tai määräalasta.

Metsämaaksi luetaan puun kasvattamiseen käytetty tai tarkoitettu maa, jolla kasvupaikalle sopivan täystiheän puuston keskimääräinen vuotuinen kasvu on korkeimpaan keskimääräiseen tuotokseen johtavana kiertoaikana vähintään 1 kuutiometri kuorellista runkopuuta hehtaarilla (Arvostamislaki 966/06, 7 §).

Metsätilakokonaisuudet luokitellaan tilastossa metsämaan pinta-alan mukaan kokoluokkiin.

Tilastossa metsätilakokonaisuus on sijoitettu sille Suomen metsäkeskuksen toimialueelle., jossa sen omistaja tai puolisoista vanhempi vakinaisesti asuu. Verotusyhtymä ja kuolinpesä on sijoitettu alueelle, jossa sen asianhoitajaksi nimetty henkilö asuu. Ulkomailla asuvien ja niiden, joiden asuinpaikka on tuntematon, tilatiedot on koottu omalle rivilleen vuodesta 2010 alkaen. Sitä ennen tällaisten omistajien tilatiedot laskettiin mukaan vain koko maan summatietoihin.

Metsälö muodostuu saman omistajan saman metsänhoitoyhdistyksen alueella sijaitsevista metsäkiinteistöistä. Myös puolisoiden erikseen omistamat metsätilat ovat aina erillisiä metsälöitä, joten metsälöitä on huomattavasti enemmän kuin metsätilakokonaisuuksia. Metsälöt tilastoidaan sijaintikuntansa (ei siis omistajan asuinkunnan) mukaiseen alueeseen.

Metsänomistajaluokitukset

Valtaosa Suomen metsämaasta on yksityishenkilöiden tai valtion omistuksessa.

Yksityishenkilöiden omistamiksi katsotaan 1) yksin tai yhdessä puolison kanssa omistetut, 2) kuolinpesien omistamat sekä 3) verotusyhtyminä hallinnoidut metsät.

Valtio kattaa valtion ja sen laitokset, erillishallinnolliset valtion laitokset, ja valtion liikelaitokset. Pääosa valtion metsänomistuksesta on Metsähallituksen hallinnassa.

Tässä tilastossa ja verohallinnon rekistereissä käytetyt metsänomistajaluokitukset on esitetty tarkemmin liitteessä 1.

1.3 Tutkimuskohde ja tiedonantajat

Tilastointi kohdistuu yksityismetsälöiden sekä yksityishenkilöiden ja muiden ryhmien omistamien metsätilakokonaisuuksien lukumääriin ja metsämaan pinta-aloihin.

Tilasto laaditaan verohallinnon metsänomistusta koskevista kattavista rekistereistä. Verohallinto on viranomainen, jolla on totaaliaineisto koko maan kiinteistöjen omistuksesta ja pinta-aloista. Tilasto ei sisällä tietoja suomalaisten omistuksista ulkomailla.

1.4 Käyttäjien näkökulmien huomiointi

Tilaston käyttäjiltä kerätään palautetta tilastotuotantoa käsittelevien kokousten, kirjallisten kommentointipyyntöjen sekä Luken ja Luken Tilastopalvelut-yksikön asiakastyytyväisyyskyselyiden yhteydessä. Palautetta saadaan myös suorina yhteydenottoina. Saatua palautetta seurataan ja se otetaan huomioon tilastoa kehitettäessä.

 

2. Tietojen tarkkuus ja luotettavuus

2.1 Tutkimusmenetelmä

Metsämaan omistus –tilasto laaditaan koko maata koskevien kattavien rekistereiden tiedoista ilman otantaa.

Verohallinnon aineistoja on yhdistelty tilastoon metsätilakokonaisuuksiksi. Metsälötilasto perustuu verohallinnon metsänhoitomaksuvelvoitteen seurantaan. Metsänomistajan vuosittain suoritettava metsänhoitomaksu perustuu metsänhoitoyhdistyslakiin (534/98) ja Ahvenanmaan maakunnan osalta maakuntalakiin Ahvenanmaan metsänhoitoyhdistyksestä (Ålands författningssamling 51/01).

2.2 Tilaston luotettavuuteen vaikuttavia tekijöitä

Yhteismetsien lukumäärää ja metsämaan pinta-aloja on tilastossa korjattu, koska verohallinnon aineistossa osa yhteisetuuksista (esim. kalastuskunnat ja vesijättömaat, koodi 50) on koodattu virheellisesti yhteismetsiin. Maanmittauslaitoksen yhteismetsistä koostamien tietojen perusteella pienimmät yhteismetsät sijoittuvat metsämaan alan kokoluokkaan 10–20 hehtaaria, joten korjaus on tehty muuttamalla verohallinnon tiedoissa olevat alle kymmenen hehtaarin kokoiset yhteismetsät yhteisetuuksiksi. Tilastossa yhteismetsien lukumäärissä ja metsämaan alassa voi tästä syystä olla pieniä virheitä.

Vuosien 2006–2013 seurannan perusteella valtion omistaman metsämaan ala on vähentynyt ja lisääntynyt verohallinnon rekisterissä, vaikka vastaavia muutoksia ei ole todellisuudessa tapahtunut. Näin ollen tilasto ei ole toistaiseksi soveltunut valtion omistaman metsämaan alan muutoksien seuraamiseen. Valtion suhteelliseen osuuteen metsämaan kokonaisalasta edellä mainittu vaihtelu on vaikuttanut yhden prosenttiyksikön verran. Muiden metsänomistajaryhmien kohdalla vastaavaa ajallista epäjohdonmukaisuutta ei ole havaittu.

Yksityishenkilöiden omistamista metsätilakokonaisuuksista esitetty arvio omistajien lukumäärästä on ollut virheellinen vuosia 2006–2010 koskevissa taulukoissa. Kohdassa ’yksin tai puolison kanssa’ on omistajien lukumäärässä ollut virheellisesti mukana myös metsää omistamattomat puolisot. Virhe nosti omistajien lukumäärän mainitulla ajanjaksolla noin 100 000 henkilöä liian korkeaksi. Kuolinpesien osakkaiden lukumäärää ei ole voitu laskea verohallinnon aineistojen perusteella, vaan perusteena on käytetty Suomalainen metsänomistaja 2010 – tutkimusta. On myös syytä todeta, että sama metsänomistaja voi omistaa metsää paitsi yksityishenkilönä, myös yhtymän tai kuolinpesän osakkaana. Tällaisia päällekkäisiä omistuksia ei ole voitu vähentää omistajien kokonaislukumäärästä.

2.3 Virheiden oikaisumenettelyt

Tilastossa havaitut virheet pyritään korjaamaan mahdollisimman nopeasti ja korjatut tiedot julkistetaan tilaston kotisivulla.

 

3. Tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

Verotus valmistuu kohdevuotta seuraavan vuoden marraskuussa ja tämä tilasto julkaistaan seuraavan tammikuun aikana. Vuosittain julkaistavan tilaston viive verotusvuoden päättymisestä tilaston julkaisuun on noin 13 kuukautta.

Metsätilakokonaisuuksia koskevat tilastot kuvaavat kohdevuoden lopun ja metsälöitä koskevat tilastot sen alun tilannetta.

Tilastojen julkistamisajankohdista ja niiden mahdollisista muutoksista tiedotetaan Luken Tilastoyksikön julkistamiskalenterissa osoitteessa luke.fi/tilastot/

 

4. Tilastojen yhtenäisyys ja vertailukelpoisuus

Tilastot ovat ajallisesti vertailukelpoisia, pois lukien valtion metsänomistus, jonka määrässä on vuosittaista epätarkkuutta. 

Metsätilakokonaisuustilastoa voi rajoitetusti verrata verohallituksen maatilalaskennan metsänhoitomaksuvelvollisuustilastoon, jossa metsälöiden lukumäärät ilmoitetaan myös metsämaan pinta-alan mukaisissa kokoluokissa. Metsänhoitomaksuvelvollisuustilasto kattaa maatilat, joissa on metsämaata. Pääsääntöisesti maatilana ei kuitenkaan pidetä alle kahden hehtaarin kiinteistöä, ellei se ole osa maatilana pidettävää suurempaa kokonaisuutta.

Metsänhoitomaksuvelvollisuustilasto laaditaan metsänhoitoyhdistyksittäin, joten saman omistajan kahden tai useamman metsänhoitoyhdistyksen alueella sijaitsevat kiinteistöt kirjautuvat tilastoon erillisinä. Myös puolisoiden erikseen omistamat kiinteistöt luetaan eri yksiköiksi. Tästä johtuen metsänhoitomaksuvelvollisuuteen perustuva tilasto aliarvioi erityisesti suurten kiinteistöjen lukumäärää ja yliarvioi tilojen lukumäärää pienissä kokoluokissa. Kaikkiaan metsälöitä on huomattavasti enemmän kuin metsätilakokonaisuuksia. Toinen merkittävä ero on se, että metsälöt on sijoitettu sijaintikuntansa mukaiseen alueeseen.

Metsätilastollisessa vuosikirjassa on julkaistu vuoteen 2009 asti verohallituksen metsänhoitomaksuvelvollisuustilastoon pohjautuvaa yksityismetsälöiden kokoluokittaista lukumäärätaulukkoa.

Verohallinnon metsämaan pinta-alatiedot poikkeavat selvästi Luken valtakunnan metsien inventointien pohjalta lasketuista metsämaan omistajaryhmittäisistä pinta-aloista. Keskeinen syy on se, että verohallinnon maapohjan laatutiedot pohjautuvat useiden vuosikymmenten kierrolla toteutettuihin ja 1990-luvulla päättyneisiin maapohjan veroluokituksiin, kun taas uusimmat Luken maapohjan inventointitiedot perustuvat vuosina 2009–2013 tehtyihin maastomittauksiin. Veroluokitusten toteuttamisen jälkeen esimerkiksi soiden ojitukset ovat lisänneet metsämaan alaa.

Tilastossa julkaistut metsämaan pinta-alat ovat aliarvioita metsämaan nykyisestä pinta-alasta. Verohallinnon tietojen mukaan metsämaan kokonaispinta-ala oli 17,5 miljoonaa hehtaaria vuonna 2013, kun Luken inventointitietojen (2009–2013) perusteella vastaava pinta-ala oli 20,3 miljoonaa hehtaaria. Yksityismetsien metsämaan pinta-ala oli verohallinnon tietojen mukaan 10,5 miljoonaa hehtaaria ja inventointitietojen perusteella 12,4 miljoonaa hehtaaria.

 

5. Tietojen saatavuus ja selkeys

Tilasto julkaistaan Luonnonvarakeskuksen verkkopalvelussa osoitteessa stat.luke.fi. Kohdevuodesta 2006 alkaneen tilaston tietoja on julkaistu myös Metsätilastollisissa vuosikirjoissa.

 

Liite 1. Metsänomistajaluokitukset 

Yksityishenkilöiden omistamiksi katsotaan tässä tilastossa 1) yksin tai yhdessä puolison kanssa omistetut, 2) kuolinpesien (tuloverolaki 1535/1992, 17 §) omistamat sekä 3) verotusyhtyminä (tuloverolaki 1535/1992, 4 §) hallinnoidut metsät. Omistuksissa voi olla päällekkäisyyttä.

Yksin tai yhdessä puolison kanssa (verohallinnon tunniste 01) omistetuilla tarkoitetaan avio- tai avopuolisoiden yhdessä tai erikseen omistamia metsätiloja. Nämä muodostavat yhden kokonaisuuden, elleivät puolisot ole vaatineet erillisverotusta, jolloin metsätilat on jaettu tilastossa omiksi kokonaisuuksiksi.

Verotusyhtymä (tunniste 51) on kahden tai useamman henkilön muodostama yhteenliittymä, jonka tarkoituksena on kiinteistön hallinta ja käyttö. Verotusyhtymä ei ole oikeushenkilö, joten se ei voi hankkia omaisuutta yhtymän nimiin. Metsätilakokonaisuus on yhtymän osakkaiden nimissä olevaa omaisuutta, johon heillä on murto-osina määritellyt omistusosuudet. Verotusyhtymä voi muodostua monella tavalla, mutta yleisimmin se syntyy kuolinpesästä perinnönjakosopimuksella. Verotusyhtymästä voidaan käyttää sillä harjoitetun toiminnan mukaan myös nimitystä maatalousyhtymä, metsäyhtymä tai kiinteistöyhtymä.

Kuolinpesällä (tunniste 53) tarkoitetaan kuolleen henkilön varojen ja velkojen muodostamaa taloudellista kokonaisuutta. Kuolinpesän osakkaita ovat henkilön perilliset ja eloonjäänyt puoliso osituksen toimittamiseen saakka. Kuolinpesä lakkaa yleensä perinnönjaossa, mutta se voi osakkaiden niin halutessa säilyä jakamattomana pitkiäkin aikoja. Kuolinpesät ovat erillisverotettuja, joten niiden osakkaiden lukumääriä ei ole saatavissa verottajalta. Kuolinpesien osakkaiden lukumäärä on tässä tilastossa arvioitu Metlan Metsänomistaja 2010 -tutkimuksen perusteella (keskimäärin 4,0 osakasta kuolinpesässä).

Yhteismetsä (tunniste 55) on osakkaiden todellisiin kiinteistöihin tai ns. ”haamutiloihin” kuuluva yhteinen metsäalue, jonka tarkoituksena on kestävän metsätalouden harjoittaminen osakkaiden hyväksi. Yhteismetsän tuotto jaetaan osakkaille omistusosuuksien suhteessa.

Yhteisetuus (tunniste 50) tarkoittaa verotuksessa tiekuntaa, kalastuskuntaa ja jakokuntaa tai muuta niihin verrattavaa yhteenliittymää. Myös edellä mainittu yhteismetsä on yhteisetuus, mutta tässä tilastossa yhteismetsiä seurataan erillään muista yhteisetuuksista.

Elinkeinoyhtymillä tarkoitetaan tässä avoimia yhtiöitä (tunniste 10), kommandiittiyhtiöitä (tunniste 11) ja muita elinkeinoyhtymiä (tunniste 57), jotka vähintään kaksi luonnollista henkilöä on perustanut elinkeinotoiminnan harjoittamista varten ja joiden on tarkoitus toimia osakkaiden yhteiseen lukuun.

Osuuskunta (tunniste 25) on yhtiömuoto, jonka toiminnan tarkoituksena on harjoittaa taloudellista toimintaa jäsenten taloudenpidon tai elinkeinon tukemiseksi siten, että jäsenet käyttävät hyväkseen osuuskunnan tarjoamia palveluita. Osuuskunnan jäsenmäärä, osuuksien lukumäärä ja osuuspääoma ovat vaihtuvia. Tässä tilastossa osuuskuntiin ei lueta osuuspankkeja.

Osakeyhtiö (tunniste 12) on yhtiömuoto, jossa omistus jakautuu siirtokelpoisiin määräosiin (osakkeisiin). Osakeyhtiön perustajina voi olla yksi tai useampia luonnollisia tai juridisia henkilöitä. Tässä tilastossa mukana olevien osakeyhtiöiden toimiala voi olla mikä tahansa paitsi asunto-osakeyhtiö tai kiinteistöosakeyhtiö.

Säätiöllä tarkoitetaan tässä säätiölain mukaisia (tunniste 30) ja muita säätiöitä (tunniste 39), mutta ei eläkesäätiöitä. Säätiö on oikeushenkilö, joka muodostuu tiettyyn tarkoitukseen käytettäväksi erotetusta omaisuudesta. Säätiön perustamiseen tarvitaan lupa patentti- ja rekisterihallitukselta. Säätiöllä tulee olla säännöt, jotka määräävät varallisuuden käytöstä.

Kirkko ja muut uskonnolliset yhdyskunnat tarkoittaa evankelis-luterilaista kirkkoa (tunniste 44), ortodoksista kirkkoa (tunniste 45) ja rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa (tunniste 46). Kunta, kuntayhtymä ja maakunta tarkoittaa kuntaa (tunniste 41), kuntayhtymää (tunniste 42), Ahvenanmaan maakuntaa ja sen virastoja (tunniste 43) sekä näihin liittyvää kunnallista liikelaitosta (tunniste 61), kuntainliiton liikelaitosta (tunniste 62) ja Ahvenanmaan liikelaitosta (tunniste 63).

Valtio kattaa valtion ja sen laitokset (tunniste 40), erillishallinnolliset valtion laitokset (tunniste 48), ja valtion liikelaitokset (tunniste 60). Pääosa valtion metsänomistuksesta on Metsähallituksen hallinnassa.

Muut -ryhmä kattaa kaikki edellä mainittujen ryhmien ulkopuolelle jääneet muut metsänomistajat. Näitä ovat asunto-osakeyhtiö (tunniste 13), laivanisännistöyhtiö (14), keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö (16), muu kiinteistöosakeyhtiö (ei keskinäinen) (17), muu yhtiö (19), aatteellinen yhdistys (20), erityislainsäädäntöön perustuva yhdistys (21), keskinäinen vahinkovakuutusyhtiö (22), metsänhoitoyhdistys (23), osuuspankki (24), vakuutuskassa (26), työttömyyskassa (27), muu taloudellinen yhdistys (28), muu yhdistys (29), säästöpankki (31), säädekirjalla perustettu eläkesäätiö (32), työeläkekassa (33), hypoteekkiyhdistys (35), ylioppilaskunta tai osakunta (47), muu julkisoikeudellinen oikeushenkilö (49), yhteisvastuullinen pidätysvelvollisuus (52), konkurssipesä (54), muu verotuksen yksikkö (59), ulkomainen yhteisö (70), ulkomaisen yhteisön sivuliike Suomessa (71) ja muut (99).