Fosfori kiertämään CAP-voimalla

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) kansallisen ohjelman lausuntokierroksella on ollut mahdollisuus antaa parannusehdotuksia ohjelman luonnokseen. Yksi Luken ehdotuksista oli, että kiertotalouden edistäminen -toimenpide siirrettäisiin CAP-ekojärjestelmään ja toimenpiteen kriteeristöön lisättäisiin levitettävät fosforikilot. Tämä kannustaisi tiloja vastaanottamaan kuiva- ja lietelantaa sekä väkevöityjä orgaanisperäisiä aineita lannoitteeksi tai maanparannusaineeksi. Lannan siirtäminen ja hyödyntäminen ravinneylijäämäisten alueiden ulkopuolella saisi vauhtia.

Fosforin käyttöä peltoviljelyssä on ohjattu osana ympäristökorvausta, mutta vuoden 2023 alusta ohjaus siirretään osaksi lainsäädäntöä. Sille pienelle osalle tiloista, jotka eivät ole olleet mukana ympäristökorvauksessa, muutos voi olla suuri, jos lantaa syntyy tilalla liikaa suhteessa sallittuun levitysalaan. On odotettavissa, että osalle näistä kotieläintiloista syntyy tarve saada uutta lannanlevitysalaa.

Toisaalta jossain päin Suomea peltojen keskimääräinen fosforiluku on voinut laskea jopa satoa rajoittavalle tasolle pelloilla, joille lantaa ei levitetä. Toisilla lannan ravinteita on siis liikaa ja toisilla liian vähän – kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseen tarvitaan kannustimia.

CAP2027-ohjelma voisi helpottaa tilannetta. Ohjelman uutta, osittain kannustinperusteiset ympäristötoimenpiteet sallivaa ekojärjestelmää kannattaisi hyödyntää rohkeasti. Aiemmin mallina on ollut vain korvata kustannuksia, joita ympäristön tilaa parantavista toimista on tiloille aiheutunut.

Luken ehdotus lähtee siitä, että kiertotalouden edistämisen toimet keskitetään ekojärjestelmään ja vastaavat osat ympäristökorvauksesta poistetaan päällekkäisyyden estämiseksi. Uusi toimenpide olisi lohkokohtainen ja edellyttäisi kuivalannan, lietelannan tai orgaanisperäisten aineiden vastaanottamista ja levitystä peltojen lannoitteeksi ja/tai maanparannusaineeksi. Ympäristökorvaukseen jäisi kuitenkin edelleen lannan sijoittamisen toimenpide, joka on tuttu edellisistä ohjelmista.

Uutta ehdotuksessa olisi, että tuen perusteita olisi kaksi: kuutiomäärä tai fosforikilo. Kuutioperustaisessa tukimuodossa levitetään hehtaarille nykyiseen tapaan orgaanista ainesta (lanta, kuivalanta, orgaanisperäinen lannoite/maanparannusaine) tuen edellyttämä määrä kuutioita. Levitettävän fosforin määrään perustuvassa tukimuodossa (uusi ehdotus) levitetään riittävä määrä orgaanista alkuperää olevaa fosforia kilomääräisesti. Tällöin väkevöidyt lantavalmisteet, väkevät lannat, kuten siipikarjan lanta, sekä muut orgaanisperäiset lannoitevalmisteet saataisiin nykyistä laajempaan käyttöön. Nykyinen kuutio/tilavuusperusteinen kriteeri johtaa tilanteeseen, jossa tukeen edellyttävä tilavuus lantaa voi sisältää niin paljon fosforia, että fosforin lannoitusrajat estävät levityksen toteutuksen osana toimenpidettä.

Tavoitteena olisi hyödyntää lannan ravinteita mahdollisimman monella hehtaarilla, jolloin saataisiin tähän asti lannan ja orgaanisten aineiden levityksen ulkopuolella olleet pellot osaksi kiertotaloutta. Ehdotettu toimenpide kohdistuisi aktiiviseen maataloustuotantoon ja hyödyttäisi sekä kotieläin- että kasvinviljelysektoreita.

Toimenpidettä voitaisiin toteuttaa koko maassa, mutta erityisesti siitä olisi hyötyä ravinneylijäämän avainalueilla. Kyseessä olisi myös täsmätoimi kohti tavoitetta saada Saaristomeren valuma-alueen maatalouden kuormitus vihdoin pois Itämeren suojelukomission (HELCOM) Hot Spot -listalta.

Fosforin vastaanottamisen tukeminen on myös kädenojennus kehittyvälle biokaasualalle ja vähentäisi ravinteiden kertymisen riskiä laitosten lähialueille. Toimenpide olisi selvä askel kohti sitä ravinteiden kierrätyksen mallimaata, joksi Suomi on viestinyt haluavansa.