Siirry pääsisältöön

Sekametsien kasvatusmallit

SEKAVA

Sekametsien hyödyt ja haitat

Sekametsät tarjoavat hyvät mahdollisuudet monitavoitteiseen metsien käyttöön ja hoitoon niin ilmastokestävyyden, monikäytön kuin monimuotoisuudenkin kannalta.

Lehtipuusekoitus parantaa maan ominaisuuksia

Eri puulajit vaikuttavat maan ominaisuuksiin sekä suoraan että välillisesti. Koivu parantaa maan ominaisuuksia, kun taas havupuusto, erityisesti kuusi, heikentää vähitellen maan viljavuutta.  Olemassa oleva vähäinen tutkimustieto viittaa siihen, että pienikin lehtipuuosuus kuusikossa parantaa maan viljavuutta. Lisäksi lehtipuut lisäävät pysyväisluontoista hiiltä maaperän syvemmissä kerroksissa, mikä on hiilivaraston kannalta hyvä asia.

Karikkeen hajoamiseen ja ravinteiden kiertoon maassa vaikuttaa moni asia. Koivun lehtikarikkeen koostumus on parempaa hajoamisen kannalta kuin kuusen ja männyn. Lisäksi eri puulajien latvusten varjostus ja sateen pidätyskyky vaihtelee. Tämä vaikuttaa maan lämpötilaan ja kosteuteen, lumipeitteen syvyyteen sekä lumen ja roudan sulamiseen ja sitä kautta karikkeen hajoamiseen. Sekametsissä maaperän rakenne vaihtelee enemmän myös syvyyssuunnassa, koska puulajien juuret ulottuvat eri syvyyksiin ja ne voivat siten ottaa vettä ja ravinteita osin eri maakerroksista. Maan ominaisuuksiin vaikuttaa myös puiden alla kasvava aluskasvillisuus, joka on lajistoltaan ja lajisuhteiltaan erilainen eri puulajin metsiköissä.

Aluskasvillisuus on monipuolista

Aluskasvillisuuden ravinteiden saatavuus ja muut ympäristöolosuhteet kuten valon, veden ja ravinteiden määrä sekä maan ominaisuudet vaihtelevat puulajin suhteen. Kuusikoissa kasvaa varjoa ja paksua raakahumuskerrosta sietäviä sammallajeja, männiköissä valo-olosuhteet ovat optimaalisia varvuille ja koivikoissa heinille ja monille ruohoille. Jäkälät viihtyvät kuivilla ja karuilla mäntykankailla.

Sekametsässä aluskasvillisuus on sekä lajistoltaan että vaihtelultaan monipuolisempi kuin yhden puulajin metsikössä. Tämä tarkoittaa suurempaa luonnon monimuotoisuutta sekä kasvien että niitä tarvitsevien eliöiden osalta. Puulajisekoituksen vaikutus aluskasvillisuuteen riippuu kasvupaikan viljavuudesta, metsikön kehitysvaiheesta ja metsän käsittelystä. Maanmuokkaus, hakkuut ja puuston tiheys vaikuttavat myös aluskasvillisuuteen.

Sekametsät lisäävät monimuotoisuutta

Sekametsien monimuotoisuutta lisää erityisesti se, että niissä kasvaa männyn, kuusen ja koivun lisäksi muita puulajeja kuten haapaa, raitaa ja eteläisimmässä Suomessa jaloja lehtipuita. Vaikka muiden lehtipuiden määrä olisi pieni, niin esimerkiksi haapa ja raita, erityisesti vanhoina puuyksilöinä, ovat merkittäviä isäntälajeja isolle määrälle niin nisäkkäitä, lintuja, hyönteisiä, sieniä, kääpiä, kasveja kuin jäkäliäkin. Sekametsissä on usein myös puuston rakennetta monipuolistavaa kerroksellisuutta ja aukkoisuutta, mikä lisää metsikön lajirunsautta.

Vaikka lehtipuusekoitus lisää metsien monimuotoisuutta, se ei suoraan paranna vanhaa metsää ja kuollutta puuta vaativien lajien elinolosuhteita. Myös sekametsiin on pyrittävä kasvattamaan suuri kirjo eri puulajien puuyksilöitä, jotka elävinä ja aikanaan lahoavina pysty- ja maapuina soveltuvat monien uhanalaisten lajien elinympäristöksi.

Sekametsät ovat tuhonaiheuttajia vastaan kestävämpiä kuin yhden puulajin metsät

Monet tuhonaiheuttajat esiintyvät vain tietyllä puulajilla, joten sekametsät, erityisesti havu-lehtipuumetsät ovat kestävämpiä tuhoja vastaan kuin yhden puulajin metsät.

Tuhon tapahtuessa sekametsässä esiintyy vähemmän tuhonaiheuttajalle soveltuvia puita. Lisäksi muiden puulajien puut ovat esteitä tuhon leviämiselle, esimerkiksi kuusenjuurikäävälle. Sekametsän etuna on myös se, että jos yksi puulaji kohtaa tuhon, niin koko metsikön puustoa ei menetetä.

Sekametsätkään eivät ole suojassa metsätuhoilta. Männyn tyvitervastautia ja mesisienten aiheuttamaa lahoa esiintyy niin lehti- kuin havupuillakin.  Männynversoruoste aiheuttaa tuhoja männyn taimikoissa, joissa esiintyy ruostesienen väli-isäntää haapaa. Havumetsissä havununnan toukat syövät sekä männyn että kuusen neulasia. Jos taimikossa kasvaa hirvieläinten erityisesti suosimia lehtipuulajeja, kuten haapaa, pihlajaa ja koivua, taimikko on alttiina hirvieläinten aiheuttamille vahingoille. Lehtipuiden varjostamat männyt kelpaavat erityisen hyvin hirvien ravinnoksi.

Sekametsä voi olla myös esimerkiksi kahden havupuun muodostama sekametsä. Hoidetussa mänty-kuusisekametsässä männyt ja kuuset kasvavat samaa tahtia. Kuusen ja männyn sekaviljelyllä voidaan vähentää myös hirvituhoriskiä. Kuva: Karri Uotila

Sekametsät ovat monikäyttöisiä

Mustikan varvusto peittää maan tiheäpuustoisessa varttuneessa kuusikossa, mutta runsaita marjasatoja varvut eivät tuota. Mäntyjen ja koivujen alla kasvavat varvut saavat enemmän valoa ja sadevettä, joten sekametsä tuottaa paremmin mustikkaa kuin puhdas kuusikko.

Suuri osa ruokasienistämme on mykorritsasymbioosissa isäntäpuunsa kanssa. Puulajien tiedetään suosivan tiettyjä mykorritsasieniä. Mitä monipuolisempi puulajivalikoima metsässä on, sitä monipuolisempi on myös sienilajisto. Korkeimmat hehtaarikohtaiset sienisadot saadaan kuitenkin puhtaista kuusikoista ja männiköistä.

Puista kerättäviä luonnontuotteita kuten koivun mahlaa ja lehtiä, kuusen pihkaa, männyn kuorta ja pihlajan marjoja saadaan luonnollisesti vain, jos kyseistä puulajia kasvaa metsässä. Sekametsien tuottamien luonnontuotteiden valikoima on siis laajempi kuin yhden puulajin metsiköiden. Sen sijaan laajamittaiseen luonnontuotteiden keruuseen soveltuu parhaiten kyseisen puulajin sopivan kehitysvaiheen metsä, esimerkiksi varttunut koivikko mahlan valutukseen ja kuusentaimikko kerkkien keruuseen.

Suomalaiset arvostavat erityisesti vanhojen ja järeäpuustoisten männiköiden ja koivikoiden virkistys- ja maisema-arvoja. Sekapuulajeilla voidaan lisätä puhtaiden kuusikoiden arvostusta.

Sekametsät eivät juurikaan lisää tai vähennä puuntuotosta

Eri puulajien juuret ulottuvat maassa eri syvyyksiin, ja puulajien kasvurytmit ovat erilaisia kiertoajan aikana. Esimerkiksi koivu kasvaa nuorena nopeammin kuin havupuut. On siis oletettavaa, että sekametsissä puiden välinen kilpailu ei ole niin voimakasta ja puuntuotos voisi siten olla suurempi kuin yhden puulajin metsissä. Yleinen johtopäätös pohjoismaisista kasvu- ja tuotoskokeiden mittauksista on kuitenkin se, että sekametsän kasvatus ei lisää eikä vähennä puuntuotosta. Suomessa lievän koivusekoituksen on havaittu lisävään kuusikon koko kiertoajan puuntuotosta; männikössä koivun sekametsävaikutus on hyvin lievä tai jopa negatiivinen.

Sekametsä voidaan kasvattaa eri tavoin. Kuvan taustalla puulajit ovat sijoittuneet tasaisesti metsikköön. Kuvan etualalla eri puulajeja taas kasvatetaan kuvion eri osissa. Kuva: Erkki Oksanen

Sekametsien kasvatus on yhdistettävissä nykyiseen metsänhoitoon

Sekametsien perustamisesta ja kasvatuksesta tarvitaan lisätietoa, mutta jo nyt tiedetään, että sekametsien kasvatus on yhdistettävissä nykyiseen metsänhoitoon. Taimikonhoidossa havupuiden viljelytaimikoihin jätetään kasvamaan luontaisesti syntyneitä lehtipuita. Havupuusekametsiä voidaan perustaa istuttamalla kuusia ja kylvämällä mäntyjä samalle uudistamisalalle.

Sekametsässä taimikonhoito ja hakkuiden toteutus ovat vaativampia kuin puhtaissa metsiköissä. Puulajien väliset pituuserot taimikkovaiheessa ennakoivat sekametsän tulevaa rakennetta. Jos taimikonhoidossa jätetään kasvamaan havupuita pidempiä lehtipuita, niin lehtipuiden latvukset piiskaavat lyhyempien havupuiden latvuksia. Havupuiden taimikkovaiheen latvavauriot alentavat myöhemmin puista saatavan sahatavaran laatua.  Koivu on nopeakasvuinen nuoruusvaiheessa, joten puuntuotantoa ajatellen koivun osuutta suositellaan vähennettävän harvennuksissa kiertoajan loppua kohti.