Uusi laskentatyökalu helpottaa hirvien aiheuttamien tuhoriskien huomioimista päätöksenteossa

Hirvi on sekä maamme tärkein riistaeläin että merkittävin taimikkotuholainen. Metsiin kohdistuva tuhoriski on yksi huomioitava tekijä, kun määritellään alueelliset hirvikantatavoitteet, jotka ohjaavat hirven metsästystä. Kehittämämme uusi laskentatyökalu tarjoaa aiempaa tarkempaa alueellisesta tietoa hirvituhojen riskistä.

Hirvi on yksi Suomen arvostetuimmista ja tärkeimmistä riistalajeista. Samalla laji on myös maamme merkittävin mäntytaimikoiden vioittaja (kuva 1). Hirven aiheuttamia taimikkotuhoja on Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) mukaan noin 500 000 hehtaarin alalla.

Päätökset hirven metsästyksen mitoituksesta tehdään hirvitalousalueilla. Alueellisilta riistaneuvostoilta on puuttunut tietoa alueen hirvituhoista. Tuhoja on yleensä käsitelty vain alueen maanomistajille korvattujen metsävahinkojen kautta. Korvatut vahingot kattavat kuitenkin vain pienen osan tuhoista ja tieto tulee viiveellä, jolloin sitä ei voi käyttää paikallisen tuhoriskin arvioimiseen hirvitilanteen muuttuessa.

Luonnonvarakeskuksessa kehitettiin Valtakunnan metsien inventointiin (VMI) pohjaavaa työkalu, jolla voidaan ennustaa taimikkotuhopinta-alaa hirvitalousaluekohtaisesti eritasoisilla hirvikannoilla. Työkalu ottaa huomioon hirvien saatavilla olevat taimikot ja muun metsän rakenteen.

”Valtaosa julkisesta hirveen liittyvästä keskustelusta tiivistyy kysymykseksi hirvikannan sopivasta koosta. Tässä tutkimuslaitoksen rooli on tuoda esiin luotettavaa ja läpinäkyvää tutkimustietoa eri näkökulmista päätöksenteon pohjaksi,” tiivistää erikoistutkija Juho Matala.

Maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman kehitystyön lähtökohtana oli aiemmin julkaistu malli, jossa hirvituhojen määrää ennustettiin hirvikannan ja metsärakenteiden avulla. Uudessa menetelmässä tärkeimmiksi muuttujiksi nousivat muun muassa hirvitalousalueen mänty- ja lehtipuutaimikoiden määrä hirveä kohden, alueen metsäpinta-ala, taimikoiden osuus metsämaasta sekä varttuneiden metsien osuus.

Työssä laaditut mallit sekä niistä tuotetut kuvaajat ja ennusteet perustuvat VMI:n ja virallisiin hirvikanta-arvioihin, eli parhaaseen saatavilla olevaan aineistoon. Lisäksi mallit ovat hirvitalousaluekohtaisia, jolloin tietoa voidaan hyödyntää alueellisessa hirvipäätöksenteossa. 

”Tämä oli tehdyn työn tavoite: laatia työkalu, jolla voidaan hirvitalousalue-kohtaisesti ennustaa alueen taimikkotuhopinta-alaa eritasoisilla hirvikannoilla, ottaen huomioon hirvien saatavilla olevat taimikot ja muu metsien rakenne,” erikoistutkija Ari Nikula avaa.

Lopullinen työkalu on vapaasti käytettävissä Luonnonvaratieto.fi-sivustolla. Työkalu tuottaa graafisena esityksenä ennusteen siitä, kuinka hirvitalousalueen taimikkojen tuhomäärä (hehtaareina) kehittyy suhteessa hirvitiheyteen (hirviä per 1000 / ha). Lisäksi se mahdollistaa tuhojen jakautumisen tarkastelun puulajeittain, eli kuinka suuri osuus ennustetuista tuhoista kohdistuu mäntyyn, kuuseen tai koivuun.