Tutkimusta metsien kasvusta

Tutkimusmetsissä on tutkittu alusta alkaen metsien kasvua. Pisimmät perinteet ovat tasaikäisen metsän kasvatuskokeilla, mutta myös vaihtoehtoisia metsänkasvatuksen menetelmiä on tutkittu pitkään. Jatkuvasta kasvatuksesta on saatu tietoa muun muassa jo kolmenkymmen vuoden ajan jatkuneesta koesarjasta, ja tutkimustuloksia on otettu laajasti käyttöön muun muassa metsänhoidon suosituksissa. Myös suometsien kasvun tutkimukselle on tutkimusmetsissä pitkät perinteet. Esimerkki uudemmasta tutkimuksesta ovat sekametsien kasvatuskokeet, jotka vastaavat tarpeeseen sopeutua muun muassa muuttuvaan ilmastoon. Metsänkäsittelymenetelmien pitkäaikaisvaikutuksista saadaan tietoa sadan vuoden ajan jatkuneista harvennuskokeista.

Metsän eri-ikäiskasvatusta on tutkittu ERIKA-koesarjassa (Kuusikoiden kasvattaminen eri-ikäisinä) Vesijaon, Lapinjärven, Suonenjoen ja Solbölen tutkimusmetsissä vuosina 1991–2022. 

ERIKA-koesarja on osoittanut, että metsän eri-ikäiskasvatus voi toimia eteläsuomalaisissa kuusikoissa. Uudistuminen, alikasvoksen toipumiskyky ja puuston kasvu ovat olleet huomattavasti ennakko-odotuksia paremmat.

ERIKA-koesarja on osoittanut, että metsän eri-ikäiskasvatus voi toimia eteläsuomalaisissa kuusikoissa. Uudistuminen, alikasvoksen toipumiskyky ja puuston kasvu ovat olleet huomattavasti ennakko-odotuksia paremmat.

Kokeet ovat osoittaneet, että eteläsuomalaisten kuusikoiden eri-ikäiskasvatuksessa metsää pitää harventaa säännöllisin väliajoin, jotta puiden kunto ja toipumiskyky säilyvät ja taloudellinen kannattavuus pysyy korkeana. Valmis eri-ikäisrakenne ennustaa hyvää onnistumista, ja metsä toipuu voimakkaastakin harventamisesta. Tasaikäisrakenteisen metsän muuttaminen sen sijaan on hidasta, ja liian voimakkaasta hakkuusta seuraa myrskytuhoriski. 

Tutkimusmetsissä on runsaasti suometsien kasvun ja tuotoksen seurantaan perustuvia koealoja ja koealapareja, joista vanhimmat ovat kohta 100 vuotta olleet seurannassa. Niistä on saatu käsitys puuston pitkän ajan kehityksestä ojituksen jälkeen eri kasvupaikoilla ja eri osissa maata.

Tutkimusmetsissä on toteutettu paljon lannoituskokeita, joissa on selvitetty suometsien kasvulle keskeiset ravinteet – tai oikeastaan se, mistä ravinteista on puute. Tutkimusmetsistä löytyvät myös vanhimmat tuhkalannoituskoealat, jotka on perustettu Vilppulassa 85 vuotta sitten.  

Tutkimusmetsissä on selvitetty pitkäaikaisten kokeiden avulla suometsien hydrologiaa.

Tutkimusmetsissä on selvitetty pitkäaikaisten kokeiden avulla suometsien hydrologiaa: veden liikettä turpeessa ja ojituksen vaikutusta siihen, vesitaseen eli sadannan, valunnan, haihdunnan ja turpeen vesivaraston suhteita, sekä erityisesti puuston merkitystä kuivatuksessa ja hakkuiden vaikutusta. Esimerkiksi Suosimulaattorin mallit perustuvat osin tutkimusmetsissä tehtyihin mittauksiin. Samoin on selvitetty eri metsänuudistamistoimien vaikutusta valumaveden laatuun ja ravinnekuormitukseen.

Sekametsien kasvatusmallit eli SEKAVA-kokeet edustavat uusimpia pitkäaikaisia kokeita tutkimusmetsissä. Koesarja on perustettu vuosina 2020–2022, kokeet tutkimusmetsiin vuosina 2021–2022. Vasta perustettuja SEKAVA-kokeita on Vesijaon, Vilppulan, Punkaharjun ja Lapinjärven tutkimusmetsissä yhteensä kahdeksan.

Sekametsät tarjoavat hyvät mahdollisuudet monitavoitteiseen metsien käyttöön ja hoitoon niin ilmastokestävyyden, monikäytön kuin monimuotoisuudenkin kannalta. Sekametsien parempi elinvoimaisuus ja tuhonkestävyys edesauttavat puuntuotoksen säilymistä muuttuvissa olosuhteissa ja näin pystytään vahvistamaan metsien hiilinieluja ja -varastoja.

SEKAVA-kokeet tuottavat uutta ja ajankohtaista tutkimustietoa sekametsien perustamisesta ja eri puulajien kasvudynamiikasta. Ensimmäinen tutkimusjulkaisu eri puulajien uudistamistuloksesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä valmistuu vuonna 2023. Tutkimuslöydöistä hyötyvät ensisijaisesti metsänomistajat ja käytännön toimijat.

Metsänkäsittelymenetelmien pitkäaikaisvaikutukset metsien kasvuun, kuolleisuuteen ja ekosysteemien toimintaan on tärkeää tuntea, kun tavoitteena on ylläpitää tai kasvattaa metsien hiilinieluja. Luken ylläpitämät vuosikymmeniä seuratut harvennuskokeet ja niiltä kertyneet aineistot muodostavat 1920-luvun lopulta nykypäivään ulottuvan laajan, maantieteellisesti edustavan aineiston, jota hyödynnetään puuston, aluskasvillisuuden ja maaperän kehityksen selvittämisessä. Kokeet kattavat pääpuulajit erilaisilla kasvupaikoilla ja eri tavoin harvennetuissa metsiköissä. Kokeilla on kontrolliruutuja, joita ei ole käsitelty vuosikymmeniin. Niiden avulla voidaan selvittää hiilensidontaa ja -varastoa ja kuolleen puuston määrää ja laatua (puulaji, lahoamisvaihe) käsittelemättömissä metsiköissä. Kokeilla tutkitaan myös kiertoajan pidentämisen vaikutuksia eri tavoin käsitellyissä metsiköissä.

Luken ylläpitämät vuosikymmeniä seuratut harvennuskokeet ja niiltä kertyneet aineistot muodostavat 1920-luvun lopulta nykypäivään ulottuvan laajan, maantieteellisesti edustavan aineiston, jota hyödynnetään puuston, aluskasvillisuuden ja maaperän kehityksen selvittämisessä.

Kestokokeilta saatavien tulosten perusteella kehitetään olemassa olevia malleja ja parannetaan niiden luotettavuutta metsien kehityksen ennustamisessa. Tulosten perusteella osataan valita metsänhoitoketju, käsittelyjen intensiteetti sekä ajoitus puuntuotannon, hiilensidonnan ja varastoinnin, metsäluonnon monimuotoisuuden ylläpitämisen sekä muiden ekosysteemipalvelujen yhteensovittamiseksi. Kokeilta saatuja tuloksia on hyödynnetty muun muassa metsänhoitosuositusten laadinnassa.