Vapaa-ajankalastus -tilaston laatuseloste
Tilaston tuottaja: Luonnonvarakeskus 1.1.2015 lähtien. Aikaisemmin tilaston tuotannosta on vastannut RKTL.
Tilaston laadintaperuste: Tilaston tuottaminen perustuu lakiin Luonnonvarakeskuksesta (561/2014), lakiin ruoka- ja luonnonvaratilastoista (562/2014) sekä tilastolakiin (280/2004) ja EU:n asetukseen (EY 1639/2001). Myös kalatalouden EU-tiedonkeruuohjelma (EY 199/2008) edellyttää tiedonkeruuta vapaa-ajankalastuksesta.
Tilaston rahoituspohja: Tilaston tuottaminen rahoitetaan Luonnonvarakeskuksen ja kalatalouden EU-tiedonkeruuohjelman varoista.
1. Tilastotietojen relevanssi
1.1. Tietosisältö ja käyttötarkoitus
Vapaa-ajankalastustilasto on joka toinen vuosi tehtävä yhteenveto vapaa-ajankalastuksesta ja ravustuksesta Suomessa. Tilastossa esitetään kalastaneiden kotitalouksien ja henkilöiden lukumäärät, eri pyydyksiä käyttäneiden lukumäärät, pyyntipäivien määrät sekä saalis lajeittain, pyydyksittäin ja alueittain.
Vapaa-ajankalastustilastoja käytetään seurattaessa kalastuksen kehitystä ja kalakantojen tilaa. Tietoja tarvitaan myös arvioitaessa esimerkiksi vapaa-ajankalastuksen yhteiskunnallista merkitystä. Osa esitetyistä saalisarvioista sisältyy EU:n kalataloutta koskevan tiedonkeruuohjelman velvoitteisiin. Vapaa-ajankalasuksen saalistiedot sisältyvät myös FAO:n tilasto-ohjelmaan.
1.2. Käsitteet ja luokitukset
Kalastamiseksi katsotaan se, että henkilö on käyttänyt mitä tahansa pyydystä ainakin kerran vuoden aikana. Henkilön katsotaan kalastaneen, vaikka hän olisi vain soutanut tai ohjannut venettä toisen kalastaessa.
Kalastuspäivällä tarkoitetaan vapapyydysten osalta sitä, että yksi henkilö on kalastanut tietyn tyyppisellä vapapyydyksellä yhtenä päivänä. Verkkopyydysten sekä katiska-, merta- ja rysäpyydysten osalta kalastuspäivällä tarkoitetaan sitä, että henkilö on kokenut kyseisen tyyppisiä pyydyksiä yhtenä päivänä.
Aluejakona käytetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kalatalousyksikköjakoa. Lisäksi sisävesialueella käytetään aluehallintovirastojakoa ja merellä aluejakoa, jossa osa-alueita erottivat maakuntarajat Uusimaa – Varsinais-Suomi, Varsinais-Suomi – Satakunta ja Pohjanmaa – Keski-Pohjanmaa. Jako poikkeaa hieman aikaisemmin käytetystä kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) aluejaosta. Kalastuspäivät kohdistetaan pyydystyypeittäin eri tilastointialueille. Saaliit pyydetään ilmoittamaan perkaamattomana painona ja ne kohdistetaan tilastointialueille lajikohtaisesti tärkeimmän kalastusalueen mukaan.
Kalansaaliin arvo lasketaan ammattikalastajille maksettujen kalan keskihintatietojen avulla. Koska kaikille lajeille ei ollut tilastoituja hintoja, käytetään harjukselle siian hintaa, järvilohelle merilohen hintaa ja kilohailille silakan hintaa. Muut lajit -ryhmälle käytetään särjen hintaa. Hinnat ovat muikkua lukuun ottamatta merialueen kalastajille maksettuja hintoja. Ravun osalta tiedot kerätään kalatukuilta, jolloin kyseessä on yleensä arvokkain, ruokaravuiksi lajiteltu saaliin osa.
Saaliin arvo on lähinnä suuntaa antava, sillä kalansaalista ei juuri myydä, vaan suurin osa saaliista käytetään kalastajan kotitaloudessa tai annetaan ilmaiseksi esimerkiksi sukulaisille tai naapureille. Samoin on arvioitu, että vapaa-ajan ravustuksen saaliista suurin osa käytetään ravustajien kotitalouksissa tai yrityksissä. Osa ravuista myydään, joko suoraan tai välittäjien kautta mm. ravintoloihin, suurkeittiöihin, jalostukseen ja toisille kotitalouksille. Osa rapusaaliista voidaan myydä myös istutettaviksi järviin tai jokiin.
1.3. Tutkimuskohde ja tiedonantajat
Aineisto kerätään postikyselyllä, jonka otos poimitaan Väestörekisterikeskuksen ylläpitämästä väestötietojärjestelmästä. Tiedonkeruun kohde ja tilastointiyksikkö on asuntokunta. Vapaa-ajankalastuksella tarkoitetaan kaikkea suomalaisten asuntokuntien kalastusta (mukaan luettuna ravustus) lukuun ottamatta ammattikalastajien ja heidän asuntokuntiensa harjoittamaa kalastusta. Tilasto ei sisällä ulkomaalaisten matkailijoiden kalastusta Suomessa eikä suomalaisten kalastusta ulkomailla.
1.4. Käyttäjien näkökulmien huomiointi
Saatua palautetta seurataan ja se otetaan huomioon tilastoa kehitettäessä. Tiedonkeruu- ja estimointimenetelmiä pyritään kehittämään sekä arvioidaan kalastuksenhoitomaksurekisterin soveltuvuutta otantakehikoksi tavoitteena entistä harhattomammat ja käyttökelpoisemmat arviot. Huolehditaan, että tilastojen sisältö ja tietojen käytettävyys täyttävät kansainvälisten tilastojen (EUROSTAT, FAO) tarpeet.
2. Tietojen tarkkuus ja luotettavuus
2.1. Tutkimusmenetelmä
Otoksen koko on 6000 asuntokuntaa. Asuntokunnan muodostavat samassa asuinhuoneistossa vakinaisesti asuvat henkilöt. Poiminta kohdennetaan 18-74-vuotiaisiin henkilöihin.
Otanta-asetelmana käytetään ositettua otantaa. Ositteita muodostettaessa käytetään kohdehenkilön asuinkunnan sijaintia (pääkaupunkiseutu, muu Etelä-Suomi, Länsi-Suomi, Itä-Suomi, Oulun lääni, Lappi ja Ahvenanmaa), kuntatyyppiä (kaupunkimainen, taajaan asuttu ja maaseutumainen) sekä merellisyyttä kuvaavaa jakoa (saaristokunta, rannikkokunta ja sisämaassa sijaitseva kunta). Ositteita on yhteensä kuusi.
Kyselylomake oli nelisivuinen. Kysymysten pääpaino on kalastukseen osallistuneiden henkilöiden ikä- ja sukupuolirakenteen, kalastusharrastuksen tärkeyden, pyyntitoiminnan sekä saalismäärien selvittämisessä. Kysely tehdään vuoden alussa edellisvuotta koskien ja siinä käytetään kolmea kontaktia. Kyselyyn on mahdollista vastata myös verkossa.
Kaikki lomakkeet tarkistetaan tallennuksen yhteydessä. Tallennetulle aineistolle tehdään lisäksi erilaisia loogisuus- ja raja-arvotarkistuksia. Ristiriitaisuudet ja mahdolliset virheellisyydet tarkistetaan alkuperäisistä lomakkeista ja tarvittaessa korjataan aineistoon.
Postikyselyyn vastaamattomille tehdään puhelinhaastatteluna jälkiotanta. Jälkikyselyllä halutaan selvittää kalastaneiden asuntokuntien osuus vastaamattomien joukossa.
Tuloksia laskettaessa jokaiselle tilastoyksikölle eli asuntokunnalle muodostetaan ns. painokerroin, jolla asuntokuntaa koskevat mittaustulokset (esim. saalismäärä) kerrotaan. Painokerroin muodostuu poimintayksikön eli asuntokunnan sisältymistodennäköisyyden ja vastaustodennäköisyyden käänteisluvuista sekä ns. kalibrointipainosta. Vastauskadosta aiheutuvan harhan korjaamiseksi käytetään ns. homogeenisten vastausryhmien mallia. Otos jaetaan ositteittain kahteen vastaushomogeenisuusryhmään, joiden sisällä vastaamistodennäköisyys oletetaan vakioksi. Ensimmäisen ryhmän muodostavat ensimmäisellä ja toisella kontaktilla kyselyyn vastanneet ja toisen ryhmän kolmannella kontaktilla vastanneet.
Kalibroinnissa otoksesta laskettavat jakaumat saadaan vastaamaan ns. reunajakaumia. Tällaisina reunajakaumina käytetään Tilastokeskukselta saatuja asuntokuntien lukumääriä kuudessa eri asuntokuntaryhmässä, asuntokuntien lukumääriä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kalatalousyksiköiden alueilla, väestötilastosta saatuja miesten ja naisten ikäjakaumia ja miesten ja naisten lukumääriä eri kalatalousyksiköissä sekä postikysely- ja puhelinhaastatteluaineiston perusteella arvioituja kalastaneiden asuntokuntien ja kalastaneiden henkilöiden lukumääriä eri kalatalousyksiköissä. Asuntokuntaryhmät muodostetaan asuntokunnan koon ja ikärakenteen avulla. Kalibrointi korjaa osaltaan vastauskadosta arvioihin aiheutuvaa harhaa, sillä asuntokunnan koko, rakenne ja asuinpaikka vaikuttavat vastausaktiivisuuteen.
Osittaiskadon eli yksittäisten puuttuvien tietojen huomioimisessa käytetään päättelyä tai ns. hierarkkista imputointia eli paikkausta, jossa puuttuva tieto korvataan aineistosta saatavalla arvolla. Käytännössä estimointi tehdään käyttäen SAS-ohjelmistoa ja Ruotsin tilastovirastossa kehitettyä SAS-makroa CLAN97
2.2. Tilaston luotettavuuteen vaikuttavia tekijöitä
Otannasta johtuvaa epävarmuutta on kuvattu taulukoissa esitetyllä 95 prosentin luottamusvälillä. Tulosten luotettavuutta kuvaa myös taulukoissa esiintyvä variaatiokerroin. Sen tulkinta on yksinkertainen. Mitä pienempi variaatiokerroin on, sitä luotettavampi on myös arvio. Jos variaatiokerroin on esimerkiksi 12,5 prosenttia, luottamusvälin ala- ja yläraja poikkeavat arviosta noin 25 prosenttia, eli luottamusvälin kokonaispituus on noin puolet arviosta. Näitä arvioita voidaan pitää otantavirheen osalta kalastustutkimuksissa suhteellisen luotettavina. Jos taas variaatiokerroin on 50 prosenttia, luottamusvälin ala- ja yläraja poikkeavat arviosta 100 prosenttia, eli luottamusvälin kokonaispituus on kaksi kertaa arvion suuruinen. Tietyn saalisarvion luotettavuus riippuu siitä kuinka moni kalastanut asuntokunta on saanut kyseistä lajia, sekä siitä, kuinka suuria eroja eri asuntokuntien saalismäärässä on. Näin ollen epäluotettavimpia arvioita ovat niiden lajien saaliit, joita vain harvat asuntokunnat ovat saaneet tai saaliit, joiden vaihtelut ovat suuria.
Asuntokunnat, joissa kaikki jäsenet ovat vähintään 75-vuotiaita, jäävät otannan ulkopuolelle. Poiminnan ulkopuolelle jäävät myös ne henkilöt, jotka ovat pysyväisluontoisesti hoidettavina erilaisissa laitoksissa, esimerkiksi vanhainkodeissa. Vapaa-ajankalastuksen kannalta tätä alipeittoa voidaan kuitenkin pitää lievänä. Mittausvirheen vaikutusta ei ole voitu tässä yhteydessä selvittää.
2.3. Virheiden oikaisumenettelyt
Tilastossa havaitut virheet korjataan mahdollisimman nopeasti Suomen virallisen tilaston neuvottelukunnan suositusten mukaisesti. Virheet korjataan tilastotietokantoihin ja korjatut tiedot julkistetaan tilaston kotisivulla.
3. Tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus
Vapaa-ajankalastustilasto julkaistaan vuosittain tilastointivuotta seuraavan lokakuun loppuun mennessä. Vapaa-ajankalastustilastosta ei julkaista ennakkotietoja.
Tilaston julkistamisajankohdasta tiedotetaan tilastojen julkistamiskalenterissa osoitteessa: stat.luke.fi/julkistamiskalenteri.
4. Tilastojen yhtenäisyys ja vertailukelpoisuus
Asuntokunnan kalastus ja kalastaneiden henkilöiden lukumäärä mitataan samaa määritelmää käyttäen kuin aikaisemmissa tilastoissa 1990-luvulta alkaen. Kalastaneiden henkilöiden lukumäärien voidaan tältä osin katsoa olevan vertailukelpoisia vuosien 1992-2010 tilastoihin (SVT Ympäristö 1993: 8, 1995: 2, 1997: 8 ja SVT Maa-, metsä- ja kalatalous 2000: 1, 2002: 54, 2004:51, 2005:62, 2007:7, 2009:6, 2011:7).
Verrattaessa seisovien pyydysten (verkko, katiska, merta ja rysä) kalastuspäivien lukumääriä on huomattava, että vuosina 1998-2012 mitattiin kokemiskertojen lukumäärää ja vuosina 1992-96 pyynnissäoloaikaa.
Vuoden 1998 tilastossa aluejakona ryhdyttiin käyttämään sisävesialueella läänijakoa ja merialueella käytettiin Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) aluejakoa. Vuonna 2004 aluejakoa uudistettiin siten, että sisävesialueelle voitiin tuottaa tilastoja myös työvoima- ja elinkeinokeskusten kalatalousyksiköiden mukaisella aluejaolla. Vuoden 2006 tilastossa uudistus laajennettiin koskemaan myös merialuetta. Vuoden 2010 tilastossa läänijako korvattiin aluehallintovirastojaolla. Lääneihin verrattuna ero on se, että entinen Länsi-Suomen lääni on jaettu Lounais-Suomeen ja Länsi- ja Sisä-Suomeen.
Vuoden 2012 arviot vapaa-ajankalastajien määristä ja saaliista ovat jonkin verran pienempiä kuin 1990-luvun tilastoissa ja myös vuoden 2000 tilastossa. Ero johtuu pääosin käytetystä menetelmästä: vuodesta 2002 alkaen on tilastoinnissa pyritty huomioimaan valikoiva vastauskato aikaisempaa tarkemmin.
5. Tietojen saatavuus ja selkeys
Tilasto julkaistaan Luonnonvarakeskuksen Tilastopalvelussa.
Vapaa-ajankalastustilaston tietoja vuodesta 2000 alkaen julkaistaan tietokantana.
Tilastoa koskeviin tietopyyntöihin vastaa Luken tilastotietopalvelu: tietopalvelu@luke.fi.
Tilaston kuvaus on saatavissa tilaston kotisivulta.