Ympäristöväittämiä koskevan kuluttajansuojalainsäädännön tiukentuminen lisää tarvetta luotettavalle tiedolle ruokien ympäristövaikutuksista. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuore tutkimus tunnistaa EU:n laskentaohjeistusten kehittämistarpeita ja esittää ratkaisuja ympäristövaikutusten luotettavampaan ja vertailukelpoisempaan arviointiin sekä paikallisten olosuhteiden huomioimiseen.
Euroopan komission Product Environmental Footprint (PEF) -menetelmä ja tuoteryhmäkohtaiset PEFCR-ohjeistukset tarjoavat yhteisen perustan tuotteiden elinkaaren ympäristövaikutusten arviointiin.
Luken tuore vertaisarvioitu tutkimus tarkasteli EU:n laskentaohjeistusten soveltuvuutta elintarvikeketjuihin. EU-ohjeistukset ovat pääosin tuoteryhmäkohtaisia, kun taas Suomessa tavoitteena on ollut luoda kaikki ruokatuotteet kattavat yhteiset laskentaperiaatteet. Tutkimuksessa selvitettiin, miltä osin EU-ohjeistus soveltuu tähän tarkoitukseen ja missä tarvitaan menetelmien jatkokehittämistä.
Keskeiset haasteet liittyvät erityisesti ympäristöjalanjälkien vertailukelpoisuuteen, laskennan käytännön toteutettavuuteen ja paikallisten olosuhteiden huomioimiseen.
”EU:n vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin myötä ruokaketjun yritysten on entistä tärkeämpää pystyä perustelemaan tuotteidensa ympäristöväittämät läpinäkyvästi. Samalla korostuu väittämien taustalla olevien laskentamenetelmien luotettavuus ja vertailukelpoisuus”, toteaa hankkeen vastuullinen johtaja, erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri.
Ruoka-LCA-hankkeessa tehdyn tutkimuksen mukaan nykyiset ohjeistukset eivät aina mahdollista ympäristöjalanjälkien luotettavaa vertailua eri tuoteryhmien välillä.
Vertailukelpoisuutta voidaan parantaa yhtenäistämällä laskentaperiaatteita, selkeyttämällä yhteistuotteiden käsittelyä sekä kohdentamalla tiedonkeruu ympäristövaikutusten kannalta olennaisimpiin vaiheisiin. Myös datan saatavuus, päästömallinnukset ja sivuvirtojen käsittely vaikuttavat tulosten vertailtavuuteen.
”Ruokatuotteen hiilijalanjälkilukema ei ole pelkkä luonnontieteellinen fakta, vaan myös seurausta siitä, miten laskenta tehdään. Ilman yhtenäisiä menetelmiä ja käytäntöjä tuotteiden ympäristöjalanjälkien vertailu voi johtaa harhaan", Katajajuuri sanoo.
Tutkimuksen perusteella nykyiset menetelmät eivät huomioi riittävästi alueellisia erityispiirteitä. Ympäristövaikutusten arvioinnissa tulisi huomioida nykyistä paremmin paikalliset olosuhteet, kuten Itämeren herkkyys ravinnekuormitukselle sekä tuotantoalueiden erilaiset maankäyttö- ja vesistövaikutukset.
”Kansalliset mallit kuvaavat paikallisia olosuhteita paremmin, jolloin myös päästövähennystoimien osoittaminen on vaikuttavampaa. Esimerkiksi EU:n laskentaohjeistuksen mukaiset menetelmät rehevöitymisvaikutuksen arviointiin eivät sovellu Itämeren murtovesiolosuhteisiin. Tulokset voivat olla yhdenmukaisesti laskettuja, mutta niistä on vain vähän apua päästövähennystoimien suunnittelussa”, erikoistutkija Sanna Hietala kertoo.
Tutkimuksen havaintojen pohjalta laadittiin yhteistyössä alan sidosryhmien kanssa Ruoka-LCA-ohjeistus, joka yhdistää yhteismitallisen laskennan sekä suomalaiset olosuhteet ja ruokajärjestelmämme erityispiirteet. Ohjeistus tarjoaa yhteisen perustan elintarvikkeiden ympäristöjalanjälkien luotettavaan arviointiin eri tuoteryhmissä.
”Tavoitteenamme on kehittää laskentaa jatkossa niin, että se on mahdollisimman toimiva, kustannustehokas ja automatisoitu, jotta siitä on hyötyä ketjun kaikille toimijoille”, Katajajuuri sanoo.
Luke kutsuu alan sidosryhmiä tutustumaan elinkaariarvioinnin tutkimuksen kiinnostavimpiin kärkiin LCA Food 2028 -konferenssissa. Alan johtava tapahtuma järjestetään ensimmäistä kertaa Suomessa, Helsingissä 3.–7. syyskuuta 2028.
Konferenssin teemana on Life Cycle Thinking for Societal Impact, joka korostaa elinkaariajattelun ja tutkimustiedon merkitystä yhteiskunnallisten ratkaisujen kehittämisessä.
